Huomenta!
Asumis - ja parisuhdeasiasta. Me ollaan oltu yhdessä vasta 1½ vuotta. Moni on kovasti ihmetellyt tätä vauhtia, millä edettiin, mutta minkäs teet, kun napsahtaa niin napsahtaa. Ja vauvan yritys aloitettiin tosiaan hyvin pian, kun molemmat toivoo isoa perhettä. Hyvä, että aloitettiin, kun vuosi saatiin yrittää tätä ekaakin. Asutaan rivarikolmiossa, jossa tosin neliöitä vain 58. Hieman joutuu siis järjestelemään, että vauvan tavarat saadaan mahtumaan. Maalle muutosta haaveillaan molemmat, joten sen takia ei kovin kiirettä pidetä suuremman asunnon kanssa. Ei ole vielä sitä unelmatilaa löytynyt ( tai on löytynyt, mutta mistä lottovoitto).
Alkuraskaudenultassa kävin yksityisellä ja ei kai sitä kunnalta saakaan, ellei ole ollut hoidoissa tai on muuta häikkää ollut, kuten tuulimunia tai kohdun ulkoisia. Np-ultra olisi 14.12. Niin paljon odotan sitä!!!
Saikkuasiaa olen miettinyt tässä pääni puhki ja päätin, että ensi viikoksi käyn sen hakemassa. Ei tästä työnteosta meinaa tulla mitään ja iltaisin jo pelottaa seuraava aamu ja töihin lähtö. Mulla on nyt tosi hiljaista töissä, joten senkin puoleen voin olla pois. Ja jos vaikka sitten saisi edes vähän tehtyä noita koulujuttuja. Mullakin menny opiskelut ihan penkin alle, kun en vaan jaksa iltaisin mitään. Jos työt vielä vuoden vaihteen jälkeen jatkuu, niin pakko varmaan sanoa kouluun, että en nyt suorita mitään opintoja. Ei vaan energia riitä kaikkeen kolmeen (työ, koulu ja raskaus). Ja joskus olisi ihan kiva olla suht hyvin voivana kotona, että voisi jotain parisuhde-elämääkin harrastaa. Luojalle kiitos ymmärtäväisestä miehestä!!