Kiitos onnitteluista!!! Kotiuduimme eilen sairaalasta itse suloisuuden kanssa
!
Nyt hieman tuosta synnytyskertomuksesta. Tiistaina 28.7 oli laskettu aika ja ke aamuna klo 8 mentiin sairaalaan seuraamaan vauvan sydänääniä. (Täällä tehdään niin 2 x viikossa silloin kun LA ohitetaan). Samalla katsoivat lapsivedenmäärää ultralla ja sanoivat, että sitä on liian vähän. Arvo pitäisi olla yli 8, ja meillä se oli noin 6. Mentiin myös käyrille puoleksi tunniksi ja ihme kyllä, siinä makoillessa alkoi supistelemaan selkeästi!
Tuntui vähän niin kuin vannetta olisi puristeltu selän ja vatsan ympärillä noin kolmen minuutin välein. Vauvan sydänäänet ja liikkeet olivat hyvät, joten meidät marssitettiin synnytyssairaalan puolelle ja meille sanottiin, että kotiin lähdetään vasta vauva kainalossa!
Työvuorossa sattui olemaan meidän oma sairaanhoitaja (joka hoitaa myös synnytyksiä 3 päivää viikossa), jonka kanssa juteltiin mitä tehdään. Hän oli edellisenä päivänä katsonut kohdunsuuntilanteen ja irrotellut kalvoja. Yön aikan kohdunsuu oli auennut 0.5 senttiä lisää; se oli nyt 2,5 senttiä auki ja vaikutti siltä että synnytys oli käynnistymässä koska supistukset muuttuivat hiljalleen kivuliaammiksi. Klo 11.00 sain pienen annoksen oksitosiinia tapahtumia vauhdittamaan (suun kautta otettavan tabletin, puolet siitä mitä yleensä ja sanottiin, että se ei monilla vaikuta juuri ollenkaan). Odoteltiin 4 tuntia ja ensin supistukset muuttuivat epäsäännöllisiksi ja harvenivat ja ihan sen neljän tunnin lopulla ne alkoivat säännöllisinä uudestaan. Klo 15.00 tilanne oli se että kohdunsuu oli avautunut 3 senttiin, kohdunkaula lyhentynyt ja supistukset säännölliset. Hommaa nopeutettiin puhkaisemalla kalvot. Seuraavat neljä tuntia kävelin ja laskin supistusten väliä. Ne tihenivät pian kahteen minuuttiin ja kävivät koko ajan kivuliaammiksi. Klo 19.00 kohdunsuu oli edelleen vain 3 cm auki ja olo oli väsynyt ja tuskainen. Minulle laitettiin oksitosiinitippa pienellä annoksella ja sanottiin, että tämä avaa yleensä kohdunsuuta 1 cm/tunnissa 4 sentin jälkeen ja että 4 senttiin voi kestää viellä kauan...
Ajattelin, että tätä tuskaa saattaa riittää viellä hyvinkin seuraavaan aamuun ja pyysin anestesialääkäriä käymään. Supistukset tihenivät ja pitenivät jopa 2 minuuttisiksi ja olo oli pian ihan sietämättömän kipeä.
Puoli tuntia tipan laittamisen jälkeen paikalle saatiin viimein anestesia lääkäri, eikä tarvinnut paljon miettiä haluaisinko epiduraalin+spinaalin.
Kivut hävisivät tosi tehokkaasti ja torkuinkin vähän, mutta melko pian alkoi tuntua semmoista painetta supistusten tahdissa.
Kuulin monitorilta vauvan sykkeen äänet, joten tihentyvästä sykkeestä tiesin, että painetta tuntui aina kun päällä oli supistus. Soitin pariin kertaan sairaanhoitajan paikalle ja kerroin tästä ja kysyin voitaisiinko avautumistilannetta tarkistaa. Hän sanoi, että ei, koska kalvojen puhkaisemisen takia infektioriski on niin korkea että kohdunsuun avaamista ei "turhaan" tutkita. Vasta sitten kun ponnistamisen tarve on jatkuvaa, katsotaan seuraavan kerran. 22.30 sanoin miehelle, että 23.00 on pakko katsoa mitä alakerrassa on tapahtunut, että tuntuu että joudun pidättelemään vauvaa kaikin voimin sisällä joka supistuksella. 22.42 olin varma, että vauva tulee NYT vaikka paineen tunne oli edelleen vain supistusten aikan. Kätilö katsoi kohdunsuuntilanteen vihdoin ja olin kuin olinkin auennut 3 sentistä 10 senttiin noin 3,5 tunnissa ja sain alkaa ponnistamaan. Homma eteni tosi vauhdilla, mutta lääkäreiden piti ehtiä paikalle, ennen kuin vauvan sai ponnistaa kokonaan ulos, joten jouduin taas pidättelemään vauvaa sisällä
Sairaala oli siis tupaten täynnä ja lääkärit kiireisiä. Viimein lääkärit saapuivat paikalle ja lääkäreiden hanskojen laittaminenkin tuntui kestävän ikuisuuden... ihana vauvamme syntyi 23.15. Ponnistusvaiheen kestoksi merkattiin 30 minuuttia, mutta suurimman osan aikaa tästä kyllä pidättelin
Yksi tikki piti ommella joten selvisin kaiken kaikkiaan tosi vähillä vaurioilla. Sain vauvan ihokontaktiin 90 minuutiksi ja sitten meidät vietiin osastolle sellaiseen jaettuun perhehuoneeseen. Oltiin siellä kaksi yötä ja se oli aika levoton kokemus.
Koko ajan työntekijät vaihtuivat ja ramppasivat tekemässä testejä. Tuntui että multakin mitattiin kuume 20 kertaa vuorokaudessa ilman erityistä syytä! Mutta olin täysin maitotilausta ahkerasti tekevän vauvan lumoissa, joten kyllä sen kesti! Eilen päästiin kotiin ja vauvakin on nukkunut nyt paljon paremmin. Hän heräsi syömään viime yönä vain kahdesti. Viime yönä maitokin alkoi nousta ihan toden teolla, joten saattoi kyllä liittyä siihenkin, että nyt kun hän oikesti saa sieltä masun täytettä, hän jaksaa nukkua hieman pidempiä pätkiä.
Olo on nyt todella onnellinen
. Täällä on ilmoilla jonkun verran sisaruskateutta viisivuotiaamme taholta, joten jännittää hieman millaista kaksilapsisen perheen elämä tulee alkuun olemaan.
Tsemppiä viimeisille hellemasuille ja onnea vauva-arkeen kaikille!
AnMaaria ja pikkusisko 2.5 vrk