Hei!
Löysin minäkin tieni tänne... Meillä on
toinen lapsi tuloillaan ja
LA on 6.7. NT-ultrassa käytiin ennen joulua ja siellä vahvistui tuo aika. Synnäriä en osaa vielä sanoa tarkkaan,
joko KOS tai HYS. Ai juu ja ikää on nyt
34v.
Tässä raskaudessa olen potenut (muistaakseni) pahempaa
pahoinvointia, vaikka kertaakaan en ole käynyt oksentamassa. On tuntunut, että pari kuukautta on ollut jatkuvaa krapulaa, vaikka alkoholiin en kyllä ole koskenut, sillä pelkkä ajatuskin kuvottaa.
Itse olen suhtautunut noihin tutkimuksiin ja seulontoihin niin, että kaikkiin menen, mitä tarjotaan, vaikkei abortti meilläkään ole kyllä vaihtoehto. En tiedä sitten, että olisinko mennyt niihin jatkotutkimuksiin, jos hälyttävät rajat olisi heilahtanut, mutta onneksi sitä ei nyt tarvitse sen enempiä miettiä. Tosin, enpä taida mennä kahteen sokerirasituskokeeseenkaan, vaikka minulle kuulemma suositellaan sitä. Äidilläni on diabetes ja BMI on 27. Taidan mennä vasta siihen jälkimmäiseen kokeeseen, koska se on "tärkeämpi". Jätän ekan kokeen väliin juurikin tästä huonosta olosta johtuen, vaikka kyllä tämä olo on ehkä hieman helpottanut, mutta en halua kyllä riskeerata sitä, että olisin 10h syömättä ja juomatta. En ole siihen vielä valmis. Ja toisaalta, eipä edellisessä raskaudessakaan ollut mitään viitettä, joten en usko sen olevan NIIN suuri riski (ehkä on itsensä huijausta, tiedä häntä).
En ole kertonut vielä työpaikalla kuin pomoilleni ja ajattelin ensi viikon neuvolalääkärin jälkeen "tehdä tästä julkista" täällä työpaikallakin (toivottavasti kaikki on hyvin). Jouluna kerrottiin isovanhemmille ja meidän sisaruksille tästä raskaudesta. Ja silloin tuo meidän reilu kolmevuotiaskin kuuli asiasta. Hän on ihan onnessaan tulevasta "velivauvasiskosta".
Hänestä tulee varmasti aivan ihastuttava isosisko!
Mutta tällaista siis meille. Mukava liittyä joukkoonne ja jakaa näitä omia tuntemuksiaan muiden vastaavassa tilanteessa olevien kanssa. Toivottelen teille heti näin alkuun hyvää raskautta!