Täällä onkin monilla fiilikset vähä matalat,jaksamista kaikille! :hug:
Meillä menee tyttösen kanssa ihan ok,väsyttää kovasti. Eilen varasin papin ja seurakuntatalon,ristiäiset tulossa eikä tytöllä ole nimeä tai kummeja..:O
Huomenna onkin sit neuvolan painokontrolli,jännittää hieman. Isä ja äiti kävi tänään,niin isä ainakin oli sitä mieltä ettei ole hätiä,tyttö kasvanut ja muuttunut kovasti viime näkemästä
Itse kun sitä ei huomaa. Sanoinkin just miehelle tänään,että tyttö on huomenna 2vkoa; aika menee nopeesti mutta tytössä ei huomaa sen kummemmin muutosta..
Sit toinen asia. Tää mun kroppa. Okei,sektiosta nyt 13pvää niin pitäs antaa itselle hieman armoa.
Muahan hieman masensi kropan muutokset silloin kun masu alkoi pyöristyä,en tykännyt siitä ja koetin peitellä. Kun asia sitten kääntyi päälaelleen myöhemmin,esittelin sitä ylpeänä ja nyt sitä onkin jo ikävä : / Toisaalta,maha on nyt tommonen löllö ja sektio haavan yläpuolella on semmonen makkara. Mullehan tuli kiloja raskausaikana 12 joista onneksi 7kg lähteny jo.
Ja selluliitti pamahti ihan täysillä näkyviin,mua yököttää. Rinnat on ihan kivat nyt kun täynnä maitoa
mutta nekin tulee varmasti muuttumaan kamalasti kunhan imetys aikanaan loppuu
En ole koskaan urheillut tai treenannut kamalasti. Painoinkin n. 4v sitten 15kg vähemmän kuin nyt eli olin tosi laiha. Silloin en saanut painoa nousemaan,sen hetkinen elämän tilanne oli "hieman" vaikea ja elin kahvilla ja tupakilla ja stressi oli ihan kamala..Eli olen aina ollut hoikka ja kuitenkin suhteellisen tarkka siitä miltä näytän.
Meillehän langetettiin pupuilu-kieltoja uuseempikin raskausaikana ja aika hankalaahan se kieltämättä oli. Kuitenkin suhteellisen aktiivista oli sillä saralla ennen kuin aloin tyttöä odottamaan. Viimeisin kielto tuli 28+4 äitipolilla joka kesti loppuun asti,eli viime kerrasta on aikaa jo ihan liikaa. Tietystikin nyt kun vielä hieman jälivuotoa on,ei voi senkään takia edes yrittää,mutta kaipaisin edes jotain äksöniä.
Monetmoonetmonet kerrat (omasta tahdostani tietysti) pidin miehen tyytyväisenä,mutta jäin itse ilman sen kummempaa tyydystä ja todellakin edes jotain lisin halunnut. Muuttuneessa kropassa en tuntenut itseäni kovinkaan seksikkääksi,ainakaan alussa, ja kun jäin ilman kosketusta ei se ainakaan parantanut itsetuntoani. Tokihan voi olla että mies pelkäsi koskettaa ja tietysti se on ihan luonnollistakin kai että kun masu näkyi jo niin vauvan olemassa olo oli koko ajan siinä hollilla ja tuntuiko se sitten ehkä irstaallekin..ehkäpä,en tiiä?
Nyt kun tämä sektio on ohi ja kropan muutos ilmeinen,niin silti koetin äsken miestä hieman lähennellä. En pupuilut mielessä,mutta ihan muuten vaan ja pienen hellittelyn toivossa. Sain muutamaan pusuun vastauksen,mutta siinäpä se. Istuin vaan hölmönä sohvalla peitellen mahaani ja hain sitten yöpaidan päälleni,häveten kroppaani..
Kuljen paljon pikkuhousuissa ja imetysliiveissä että haava saa ilmakylpyjä ja eipähän mitkään housut ole sitä painamassa..
On todellakin tunteen pinnassa jatkuvasti ja itku niin herkässä ettei usko erkkikään ja juurikin näin saan asian suuremmaksi kuin se ehkä onkaan,mutta kyllä tämä pakko selibaatti saa ihmisen kireeksi ja torjutuksi tuleminen tuntuu tosi pahalle.
Ymmärrän kyllä että miehelläkin varmasti pyörii mielessä muutakin ja kaikenlaista mutta kaipaisin silti hieman hellyyttä..
Olipahan pitkä sepostus. Nyt taitaa olla aika poistua suihkuun..
Tipetsu