Tosiaan, en hoksannut mittoja ym. laittaa, että voisi päivittää tuonne etusivulle
. Eli meille syntyi
poika 7.7. 3280g, 51cm, pipo 33cm, syntyi raskausviikolla 39+0 OYS:ssä.
Lapsi on kaunis kuin mikä, olen aivan hullaantunut <3. Mutta itkeskelee paljon hereillä ollessa, ilmaa varmasti vatsassa, rupsuttelee paljon.
Äiti voi hyvin synnytyksen jälkeen, mutta tunteet ovat todella pinnassa, olen välillä jopa surullinen ja suren sitä, kun olen menettänyt vauvamahani...vaikka tuossahan se vieressä tuhisee maha-asukki, niin silti jotenkin on todella haikea mieli..Yksi elämänvaihe on ohi ja uusi alkanut sillä samalla hetkellä, kun ponnistin tuon pienen ihmeen maailmaan.
Tässä olisi vähän tarinaa synnytyksestäni;
Lauantaina aamuyöstä alkoi tulemaan supistuksia säännöllisemmin, mutta ei kuitenkaan erityisen säännöllisesti vielä. Neljän aikaan aamulla nousin ylös ja n. puoli kuudelta alkoi supistukset olemaan aika napakoita ja niiden väli lyhenemään. Mies alkoi olla jo lähdön kannalla, mutta minä sanoin, että ei..Haluan olla kotona niin pitkään kuin mahdollista. Muutama tunti tässä kotosalla oltiin, pesin vielä pyykkiäkin jne. Mies alkoi olemaan aika levottomana ja kyllä minäkin sitten myönnyin lähtemään, kun supistusten väli oli alle 5 min ja lapsivedet alkoivat tulemaan
.
Oysiin kun pääsimme, kohdunsuu oli auki vasta 2cm, mutta sisätutkimus sai supistukset erittäin kipeäksi ja kohta olin auki 3cm. Seuraavalla kerralla 4. Olimme tässä vaiheessa siirtyneet synnytyssaliin. Minulla oli kamalat tuskat ja odotimme anestesialääkäriä laittamaan minulle epiduraalin. Kipu oli jotain lähes sanoinkuvaamatonta. Ja minä en todellakaan ollut mikään hiljainen synnyttäjä vaan välillä huusin ihan niin paljon kuin ääntä lähti. Toki tämä vei minulta voimia ja vauvaltakin, kun en huutamiseltani voinut hengittää kunnolla. Kätilö minua aika topakasti ojensikin, kun unohdin väilllä hengittää. Sitten sain epiduraalin, tuon siunatun puudutuksen
. Se helpotti ja kovasti, näin taas mitä ympärilläni tapahtuu (tätä ennen olin sellaisessa kuplassa tuskieni kanssa) Kohdunsuu oli jo 8cm auki ja tästä nopeasti avautui kokonaan, reunat hävisivät ja sain alkaa ponnistelemaan. Ponnistusvaihetta ei kestänyt kuin 8min. Kätilö ja avustava kätilö kehuivat, kuinka mahtavasti synnytin ja etenkin ponnistin ja vielä ekakertalaiseksi. Kätilö itseasiassa ihan pyysi anteeksi, ku oli minulle niin "jyrkkä", kun ymmärsi kyllä nyt miten saatoin olla niin kipeä. Johtui nopeasta avautumisesta kun kaikki eteni todella nopeasti.
Mies oli mahtava tuki synnytyksessä :heart: .
Tässäpä tämä oli näin pähkinänkuoressa.
Onnittelut kaikille, jotka ovat vauvan saaneet :flower: . Haluaisin lukea, mitä kaikkea teille on tapahtunut tässä muutaman päivän aikana, kun olen ollut "poissa" (3 päivää sairaalassa, ei kyllä kovin pitkä aika
). Pitää lukea, kun on aikaa
.
BiiQ ja Pikku-T 4 pvää