SYNNYTYSKERTOMUS TULEE! Kaikki alkoi kun 5.7. yöllä mulla alkoi olla kipeitä supistuksia.Parina yönä näitä oli jo ollut vähäsen.Nyt kuitenkin alkoi olla olo,että voisiko olla että synnytys on alkanut! Ajattelin jopa että pitäiskö lähteä,mutta ajattelin sinnitellä aamuun asti -minulla oli nimittäin aamulla aika yliaikaiskontrolliin.Joten yritin siinä nukkua,mutta ei siitä mitään tullut.Juoksin wc:ssä ja pyöriskelin.Sitte isäni tuli hakemaan mua autolla,mulla oli sairaalakassi mukana.Siellä sitten tutkittiin ultralla,ja YLLÄRI: kohdunsuu oli jo 4 cm auki! Oli mulla supistuksiakin,hiukan kipeitä.Käytävällä odottaessani alkoi jo olla tukala olo.Lääkäri käski mennä kotiin,kun kerran näytin pärjäävän niin hyvin.En osannut sanoa tarkasti,oliko mulla supistuksia..sanoi että ei pelkän kohdunsuun tilanteen takia oteta sisälle.(?) Sanoi myös että synnytän kyllä ennen maanantaita (oli torstai).No,vähän epämielelläni menin kotiin..siellä sitten aloinkin olla jo selvästi kipeä,oksensinkin ja ripuloin,ja supistukset sattui jo.Ei mitään hirveitä kuitenkaan.Soitin sitten isälle ja klo 3 olin taas TYKSissä.Kätilö totesi että synnytys on hyvin käynnissä ja kohdunsuu oli jo 6 cm auki..minulla oli miellyttävä olo siellä viihtyisässä synnytyshuoneessa,kätilökin oli oikein avulias,semmonen asiallinen vanhempi nainen.Kertoi heti mitä kivunlievitystä on tarjolla (ilokaasu,lämpöpussit,ja sanoi että epiduraalinkin saisin vaikka heti jos haluan).Koitin ilokaasua,en tykännyt.Pelkäsin että mulle tulee huono olo,olin jo muutenkin hiukan pahoinvoiva.Enkä jaksanut imeä sitä tarpeeksi kovaa (mulla on tosi pieni rintakehä).Lämpöpussikaan ei ollut mitenkään tehokas,korkeintaan miellyttävä.No,aina kun supistus tuli,niin mä hyppäsin ylös ja kävin wc.ssä tai kävelin ympyrää.ensin tuntui,että tämähän on helppoa,mutta sitten tuli kunnon oksennus ja supistukset alkoi olla niin kovia että aloin uupua ja hiukan hätääntyä.Pyysin sitten epiduraalin..ja sitten alkoi autuus.Kivut hävisivät,ja aloin torkkua.Siinä meni ehkä pari tuntia odotellessa.Pyysin kätilöä laittamaan Queenin Greatest hits soimaan(varhaistuotantoa). Sitten alkoi olla pientä ponnistuksen tarvetta,ja aloitin hiukan ponnistamaan.Kätilö neuvoi miten se tehdään.Aika pian lapsi oli jo laskeutunut,ja alkoi oikein kova ponnistaminen.Se oli itse asiassa hauskaa,ja eteni hyvin.Ei sattunut,mutta paine tuntui kyllä selvästi.Yhtäkkiä oli jo kaksi muuta hoitajaa paikalla "lapsen turvallisuuden takia",ja kysyin,että onko se tosiaan jo niin pitkällä.Kätilö sanoi että pää on jo puoliksi ulkona! Koitin lapsen päätä,ja ilahduin.Miten se nyt näin nopeasti meni?
Ajattelin,että naurattaa,miten tämä voi olla näin helppoa! Sitten laps´ jo syntyikin,ja kätilö tsemppasi hienosti.Oli aika hämmentävää katsoa sitä vauvaa siinä.Vähän ihmetytti kun se ei huutanut,heilutti vain hiukan käsiä ja jalkoja.Mutta kätilö ei hermostunut,joten kaikki kunnossa.sitten kuuluikin jo pikku kitinää.Lapsi pyyhittiin ja annettiin minulle hetkeksi.Taisiko se imeä rintaakin? Ainakin se hamuili sitä.Totesin lapsesta,kun kehuivat sitä,että joo,söpö on,tukka ja kaikki.Sitten mitat: 3715 g ja 51 cm.Lastenlääkäri tutki lapsen,ja sanoi että koska se oli vähän vetelä,niin se oli jossain valokaapissa vähän aikaa,mutta kaikki oli kuitenkin hyvin.Repeämiä tuli jonkin verran,ja niiden ompelemisessa meni jonkin aikaa.Helppo ja miellyttävä synnytys! Ponnistusvaihe kesti vain puoli tuntia.Kätilö kehui että olen loistosynnyttäjä.Joten tosi hyvä mieli jäi.
