viimeksi unohdin ihan onnitella kaikkia nyyttinsä saaneita, niitä tosiaan alkaa jo olla, puoletko meistä jo? Nämä viimeiset päivät on tosiaan melko sumussa kävelyä, ei oikein mitään saa aikaiseksi ja vaikka yrittää olla ajattelematta niin koko ajan on sellanen odotus päällä, että josko tänään... Ja kuvittelin vielä, että kyllä minä jaksan oottaa kun näin monta kuukautta on ensin selvitty, ettei muutama päivä tunnu enään missään niin olin tosiaan väärässä...odotetaan niin innolla ja jännityksellä jo poitsua, etten osaa edes sitä itse synnytystä panikoida, tosin senkin kyllä ehdin vielä tekeen kun oikeesti lähtö sairaalaan koittaa
taas iltaa kohti toiveet kohoaa, jospa yöllä käynnistyis...eilen illalla tuli muutamat supparit, joista tuli ihan huono olo ja tuntu että pitää mennä oksentaan ja maha meni aivan sekasin, mutta sit ei taas mitään, höh. Onneks vauva liikkuu reippaasti ja säännöllisesti, se rauhoittaa mieltä, jospa sillä on niin lokoisat oltavat, ettei malta vielä tulla
mulla on tiistaina vielä neuvola ja yliaikaiskontrolli vasta reilun viikon päästä, eikä mitään häikkää pissassa/verenpaineissa/turvotusta tms joten jos poju päättää massussa vielä pysyä, niin ei ihan pian olla käynnistelemässäkään, joten jaksaa jaksaa... Muutamilla kuulosti vaivat paljon omiani pahemmilta, joten paljon heille voimia! Täytyy sanoa, että vaikken itse oo paljon täällä kirjoitellut, niin silti kaikki ne neuvot ja kokemukset ja tsemppaukset mitä täällä on jaettu, on korvannu monta terapiaistuntoa, eikä oo tuntunu hetkeäkään, että olis odotuksensa kanssa yksin, kiitokset siis siitä kaikille
äh mähän alan herkistelemään, no hormooneita saa syyttää, eiks nii... t. Helena85 ja Petteripoju 40+3