Hei, tein positiivisen raskaustestin isänpäivänä. Meillä oli varhaisultra 29.11. ja löytyi raskaus oikeasta paikasta ja syke myös. Vastasi silloin viikkoja 6+0 vaikka neuvolan kuukautisten perusteella laskettuna ois ollut jo 7+2. Lääkäri sanoi kuitenkin että tuo 6+0 on ihan normaalia koska mulla ovikset olleet yleensä aika myöhään.
Jo yli 4 vko ollut pahoinvointia ja viimeiset 2-3 pahentunut koko ajan. Siis jotain ihan järkyttävää. Hyperemeesin diagnosoi lääkäri, olin sairaalassa tipassakin ja koko ajan olo että ehkä pitää lähteä takas mut sinnittelen nyt kotona kun kuitenkin oon pystynyt juomaan edes tän viikon. Päivät vaihtelee aika paljon mut paha olo ja ällötys päällä koko ajan. En siedä ruuan hajua enkä muistakaan tuoksuja. Välillä oksennan lähes koko päivän, välillä hieman helpompaa. Illat pahimpia, ihan hirveitä. Jos syö, tulee aivan hirveä olo ja oksennan koko päivän. Jos en syö, tulee heikotus, huono olo ja oksennan sappinestettä ja sylkeä. Tänään olen syönyt pari riisikakkua ja omenan. Hirveä päänsärky kun ei saa syötyä. Mutta olo ollut sitä kautta parempi ettei syö enkä ole vielä tänään oksentanut. Mutta sitten taas on niin kova nälkä koko ajan ja heikottaa. Mitenkään päin ei ole siis hyvä.
Mulla on edellisestä suhteesta esikoinen joka 6 v. En pysty hoitamaan häntä juurikaan, tän viikon oon ollut pois töistä. Mulla elokuussa alkanut koeaika töissä, eka vakituinen työ ikinä ja sekin stressaa nyt. Oon sairastanut muutenkin koko syksyn, mm. keuhkokuume, kohtutulehdus, keuhkoputkentulehdus.
Raskaus on siis ollut erittäin toivottu. Takana vuosi yritystä ja yk 12 tärppäs. Yritän olla liikaa valittamatta, mutta on päiviä kun pelkästään ahdistaa oma voimattomuus ja jatkuva paha olo. Helpoin on olla sikiöasennossa sängyssä pimeässä huoneessa ja litkiä vissyä. Oksentaminen helpottaa oloa mut on niin rajua että sattuu ja kun se alkaa, ei saa lopetettua.
Esikoisesta ei ollut mitään tällaista, alkuraskaus oli aika helppo. Hän syntyi rv 33+5 ja meinasi jo aiemmin eli sen suhteen sekään ei ollut helppo raskaus mut tähän pahoinvoinnin määrään en osannut varautua.
Jostain luin et pahoinvointi ois yleisempää jos odottaa tyttöä. Mulla ja miehellä on vahvemmin silti poikaolo. Esikoiselle oli mun oksentelun takia pakko jo kertoa, kun hän alkoi olla tosi huolissaan. Hän uskoo vauvan olevan tyttö. No, nähtäväksi jää.
Tiistaina ens viikolla eka neuvola. Nt-ultra menee varmaan tammikuun puoliväliin sitten.
Olen toki tosi onnekas ettei ole ollut mitään vuotoja tai muutakaan hälyttävää. Tää pahoinvointi vaan on sellaista tasoa että välillä on tuntemuksia etten kestä enkä mitenkään jaksa tätä jos jatkuu vielä pitkään. Pitää varmaan pyytää neuvolasta jotain keskusteluapua.
Sori pitkä tilitys. Tsemppiä kaikille!
