Hei te kolmilapsiset!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Muisku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Muisku

Vieras
Kun me nyt mietitään kolmatta vaiko eikö kolmatta... Esikoinen nyt 2v10kk ja kuopus 1v6kk. Olen kotona, mies paljon töissä. Jaksan hyvin hyvinä päivinä mutta mutta... Sitten kun on niitä päiviä ettei esikoinen tee muuta ku itisee niin iltasin oon tosi väsy ja huomaan että tiuskin lapsillekin :( Kuopuksen kanssa mulla ei mene hermot samanlailla vaikka hänelläkin on jo omaa tahtoa vaikka muille jakaa. Jotenkin ne jutut jo "tietää" ennalta ja tietää että on oltava johdonmukainen ja ajan kanssa uskoo sen ja sen jutun. Mut esikon kans oon välillä ihan ihmeissäni ja annan ehä arjessa liian paljon periksikin(?) ihan vaan jotta raivareilta vältyttäis....

Haluaisimme kolmannen lapsen emme ehkä ihan vielä mutta emme sitten haluis mitään 10v ikäerojakaan lapsille.

Kertokaas meneekö se kolmonen siinä samassa vai muuttuuko elämä tosi paljon? Mulla on se tällähetkellä päälimmäisenä mielessä, että millä sitte kuljetaan jos lapsia 3, nyt käydään hirveesti kaupungissa, avoimessa pk:ssa ja kauppakeskuksessa ja kavereilla ja esikko kävelee vaan n 1km kunnes tahtoo vaunuihin, matkaa meiltä on n 4km ja tykkään ite kävellä ja työntää vaunuja mutta mites sitte kuljettais jos lapsia 3, toki esikko kasvaa mutta ei ihan hetkeen varmaan 4km jaksa kävellä varsnkin un on tosissaan temperamenttinen tapaus eli jos heittäytyy makkaraks ni sit ei liiku siitä mihinään

Kokemuksia, miten muilla menny? Millaset ikäerot?
 
Meillä on kaksi nuorimmaista kahden vuoden erolla ja esikoinen sitten pidemmällä.

Kyllä se kolmas oman aikansa vie.

Tuplat ja lauta sekä polkupyörä työntöaisalla menee varmaan liikuntavälineinä, tosin talvella ei kumpikaan oikein kunnolla pelitä. Tosin jos nyt suunnittelette, niin kakkosta ja esikoista voi vaihdella vuoron perään kävelemään ja lautailemaan toisen päästessä istumaan. Hätätapauksessa pistät sylikkäin.
 
Enemmän meteliä, pyykkiä, sotkua, pukemista ja ylipäätään tekemistä. Pihassa pitäis olla lehmä ettei tarvis kantaa maitoa kaupasta selkä vääränä. Lapset menee sekaisin (nimet) eikä tiedä enää kuka teki mitä. Yhtäkään en pois antais ja lisää toivotaan! :-)
 
Minulla on juuri samoja ajatuksia!

Lapset ovat 2v11kk ja 1v5kk...

Tosin meillä saattaapi olla tilanne että pieni vahinko päässyt käymään :ashamed: Moka ehkäisyssä....
Vauvakuumetta kyllä välillä ona ja PALJON, sitten tulee järki mukaan... Et jaksaako vielä vauva-aikaa, nyt kun nämä ovat jo niin "isoja" =)
 
3,8, 1,8, vauva..

Jos tuntuu että kahen kans ei jaksa..ei todellakaan kannata tehä ainakaan vielä. Sun sillä keskimmäisellä ei ole vielä kunnon uhma päällä. Mieti jaksamista sitten kun niitä kitisijöitä on 2. Mietin itse paljon jaksamista 3:n pienen kanssa, mutta lähteminen kerhoihin yms. 3:n pienen kanssa on jo lähes mahdotonta, ainakin meillä kun ollaan kanssa tempperamenttisia. Ja ei, ei mene kolmas samalla. Huomasit varmaan kun teille syntyi toinen lapsi jotta hommat ei kaksinkertaistuneet kun on kaksi lasta..vaan ne kymmenkertaistui. 3:n kanssa on sama homma. Jos pienellä ikäerolla haluatte kysyy jaksaminen kovasti myös isää. Onko hän kuinka osallistuva?

Jos kahden kanssa tuntuu tosi raskaalta..kannattaa tosissaan miettiä sitä kolmatta.

Toisaalta taas, minä varauduin paaaaljon pahempaan..ja yllätyin positiivisesti. Tässä tämä elämä menee jo omalla painollaan nyt kun vauva on 4,5kk:tta ja haluamme kovasti neljännenkin..mutta kyllähän tässä työtä on :D Esikoinen tinttailee milloin mitäkin ja keskimmäisellä pahin uhma menossa. Mutta silti tämä oli ihan oikea ratkaisu ainakin meille :)

Tsemppiä päätökseen :)
 
Älä hullu rupea siihen...3 ei mee siinä missä 2. Sulla ei oo myöskään kokemusta isommista lapsista, koululaiset tarvii jo paljon kaikkea enemmän kun pikkulapset. Puhumattakaan ylä-asteikäisistä, lukion kirjoista yms. Kannattaa todella harkita, vaikka se pikku nyytti onkin ihana, se ei vaan jää sellaiseksi...
 
Meillä keskimmäinen oli 3v., kun kolmas syntyi. Mun mielestä helpointa on kolmannen kanssa siinä mielessä, että sen kanssa ei enää stressaa niin kuin ehkä edellisten... :) Tietää jo, millaisia "kausia" on tulossa jne. Ei kolmas "siinä sivussa" mene..niikuin joku multa kerran kysyi...mut sen takia just helpompaa, ku ITE ottaa jo rennommin! :) Eli ei muuta kuin tilaukseen vain kolmonen!! :)
 
Meil on 4v8kk, 2v9kk ja 10kk tällä hetkellä. Kun kolmas synty, sanoin, että "kaks on enemmän kun yks, mutta kolme on TODELLAKIN enemmän kun kaks". Eli kyllä se oli isompi muutos alkuun.
Mutta: kaks vanhempaa leikkii jo keskenään eli vauvan hoitaminen on ollu huomattavasti helpompaa kun sillon kun esikoisella ei ollu ketää leikkikaveria. Lopulta kun "alkushokista" selvis, on ollu helpompaa kun kakkosen ollessa vauva.
Sun esikoises on huomattavasti isompi jo sillon jos kolmas syntyy. Jaksaa varmasti kävellä enemmän. Tai sitten osaa ehkä jo pyöräillä. Ja jos ei, niin seisomalauta on ihan hyvä vempele.
Kannatta kuitenkin toki sitä omaa jaksamista miettiä - kolmea lasta kun ei mihkää enää törkkää ihan helposti hoitoonkaan. Ei meillä esim. isovanhemmat oo halunneet kolmea noin pientä hoitaa ja sen ymmärrän ihan hyvin. Välillä on ollu aikamoista hajasijoitusta kun oon vieny kaikki kolme eri paikkoihin :D
 
Meillä oli ihan sama phdinta viime syksynä. ONNEKSI järki voitti, ja pistimme ehkäisyn kuntoon. Tää talvi on ollut kaikenkaikkiaan niin helvetin raskas, etten olisi missään nimessä enää jaksanut kolmatta lasta. Hattua kyllä nostan niille, ketkä jaksavat.

Meillä siis 1v 10kk ja 3,5 -vuotiaat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja älä tee:
Älä hullu rupea siihen...3 ei mee siinä missä 2. Sulla ei oo myöskään kokemusta isommista lapsista, koululaiset tarvii jo paljon kaikkea enemmän kun pikkulapset. Puhumattakaan ylä-asteikäisistä, lukion kirjoista yms. Kannattaa todella harkita, vaikka se pikku nyytti onkin ihana, se ei vaan jää sellaiseksi...

Pakko peesata tätä! meillä esikoinen 7v täyttää 8, toinen 5v ja kolmas 1v5kk. koululainen todellakin tarvitsee ihan toisellalailla sitä huomiota. on kaikki läksyt ja muut koulujutut mitä pitää vanhempana muistaa plus harrastukset ja vähän pitää pitää silmällä siel ulkona kun ollaan kavereiden kanssa.
nuorin taas on ketterä pikku marakatti joka vaatii kaiken fyysisen huomion kun on kova kiipeilemään joka paikkaan ja osaa availla ovia yms... väkisin tuo keskimmäinen ihana pikkuinen jää vähemmälle huomiolle, hän kun on suhteellisen helpossa iässä vielä (joka kohta varmaan muuttuu kiukutteluksi...)
kaikille yritetään antaa huomiota ja sitä omaa aikaa vanhempien kanssa. Tappeluita tottakai on mutta niistä selvitään.
Rankkaa on mutta ketään en vaihtaisi pois! :) Mutta mieti ap tarkkaan haluatko komannen,sillä se muuttaa aika paljon elämää ja vaatii sopeutumista kiakilta, varsinkin jos on pienet ikäerot!
 
No oma kokemukseni on, että kolme ei todellakaan mene siinä samassa kuin kaksi. Meillä esikoinen jo vähän isompi ja kaksi pienintä reilun kahden vuoden ikäerolla. Jo pelkästään kaikki liikkuminen on kolmen kanssa hankalampaa, ruokaa saa kantaa kaupasta ihan hulluja määriä, hoitopaikkaa tarvittaessa on vaikea saada kolmelle lapselle jne... No, silti en kadu.
 
Kun kuopus syntyi oli meilla murrosikainen, uhmaikainen ja pikkuvauva - meinasi paa hajota!
Jokainen repi omaan suuntaan, kaikilla eri tarpeet ja minusta tuntui ettei aikaa ja huomiota riita yhdellekaan tarpeeksi.
Olihan tuo kylla etta sattui hankala ikajakauma mutta vaikka nyt vuott myohemmin on asiat tasoittuneet jonkun verran niin kylla kolmannen tulo nosti vaatimukset potenssiin 10.

Olen onnellinen naista lapsista mutta "jos olisin silloin tiennyt mita tiedan nyt niin..." ;)
 
Ei niitä pois antais ketään, mutta ootko ajatellu, että kolmannen sijasta voikin pullahtaa kolmas ja neljäs samaan aikaan, kaksosissa sitä riemua riittääkin... =DDDDD
 
Meillä 7v, 1v2kk ja 1kk ikäiset.

Periaatteessa elämä ei hirmuisesti ole muuttunut koska mulla on käytännössä jo reilun vuoden tässä ollut vauva...mutta toisaalta tuo keskimmäinen on nyt vetänyt kaikki mahdolliset temput päälle ja se saa aikaan sen, että väsyttää ajoittain aikalailla.

Keskimmäinen herää nykyään klo 4-6 välillä aloittaen aamun...vauva nukkuisi mielellään klo 9 saakka, koska hän menee yöunillekin vasta klo 23. Eli välillä täällä mennään 5 tunnin yöunilla ja parhaimpinakin öinä unta saa vain 7 tuntia.
Vauva herää yöllä kahdesti syömään ja keskimmäinen herää sitten muuten vain 1-5 kertaa. On mulla onneksi mies tätä jakamassa, mutta ei tämä helppoa aina ole siltikään.

Keskimmäisen elämäntehtävä oli alkuun hakata vauvaa, mutta nyt se on silittää ja suukottaa vauvaa...ainoa vaan että hän on niin kömpelö että "muksahtaa" vauvan päälle helposti, eli sitä saa olla koko ajan vahtimassa. Vauva ei ole vielä ollut hetkeäkään lattialla, koska keskimmäinen menee heti vauvan kimppuun eikä siitä vain tule yhtikäs mitään.

Toisaalta vauva ei edes viihdy muualla kuin sylissä (jolloin taapero vetää mustasukkaisuuskohtauksia monta kertaa päivässä) ja illat hän on kovin itkuinen.

Pakko siis sanoa että kyllä...kyllä tosiaan on tämä kolmaskin muutosta elämään tuonut. Osa muutoksesta on ns. hyvää ja osa ns. huonoa mutta mä uskon että kun kuluu muutama kuukausi niin ne huonotkin muuttuu paremmiksi :)

En mä jättäis itse sitä uutta vauvaa tekemättä siksi että tämä alku on vähän tahmeeta, koska ei tämä kestä kuin muutaman kuukauden. Toisaalta mä en kokenut olevani väsynyt/loppu tms. kahden kahden kanssa. Jos olisin kokenut niin sitten tää saattais olla liikaa siihen päälle.
 
Kiitokset vastauksistanne, ihanan aitoja kokemuksia, niitä juuri halusinkin :)

Mua mietityttää just toi, että mitä jos kouluiässä tulee jotain ongelmia (kiusaamista, oppimisvaikeuksia...) kun siitä iästä en tosiaan vielä tiedä mitään omakohtaisesti.

"Iltatähteä" mies toivoo, eli sitte ku lapset menee ekalle ja tokalle tai ekalle ja eskariin niin jos silloin meille suotaisi kolmas, olisin sitte kotona isompien koulunalutaipaleella ja vauvan kanssa jaksaisi sitten kun olisi päivät kaksin.

Mutta mutta, antaa ajan kulua vielä niin eiköhän nämä fiilikset tästä selkiydy.

 
meillä lapset nyt 1v4kk, 2v10kk ja 3v10kk. juu kovasti hommaa on. mulla oli aika paljo samoja ajatuksia, ku sulla tai just tuo, että kahen pienenkin kanssa on jo oma hommansa ja on raskasta ym. mutta kun kolmonen syntyi, niin en kokenut raskaaksi sitä aikaa. kolmonen oli "helppo"vauva, nukkui 1kk ikäsestä yöt, ei turhia itkeskelly. mutta nyt kun poika on 1v4kk niin työ on alannu :) toki isompien lasten kanssa pääsee jo vähä "helpommalla", kun viihtyvät keskenäänki jo tosi hyvin ja leikkivät yhdessä paljon.

mielestäni "helpommalla"pääsee, kun on selkeä rytmi päivässä. ruokailut, ulkoilut, kyläilyt, siivot ym...esim aamupala, ulos, ruoka, päikkärit, välipala,kylään/kauppaan/kotitöitä..,ruoka, ulos, kotitöitä, leikkiä ym, iltapala, nukkumaan..

työntäyteisiä päivät ovat, "omaa"aikaa mulla on poikien päikkäreiden ajan(nukkuu yhtäaikaa) ja illalla, kun ovat menneet nukkumaan. nyt olen kyllä jo työelämään palannut. ja väsynyt olen välillä. mutta kyllä tämä tästä.

 
Ite miettiny kans et millasta olis jos se kolmas josain vaiheessa tulis. Lapset tällä hetkellä on 6v ja 4v. Aikamoista hulinaa tää arki on noittenki kans joten jos vielä vuoden tai kaks odotan ja kattelen et minkalaista tää elämä sitten on, oisko yhtään rauhallisempaa.
 
sen unohdin mainita, että aluksi liikuttiin kaksosten vaunuilla ja esikko käveli, ei toki pitkiä matkoja. nyt nuorin on enää vaunuissa ja isommat kävelee itse.
 
Mulla on 3 poikaa, ja ikäerot ovat suuremmat, pojat ovat nyt 13, 8 ja 5. Ja minä olen jaksanut lasten ollessa pieniä tosi hyvin, musta elämä oli jopa helppoa nykyiseen verrattuna silloin.

Minä kehottaisin siis miettimään myös tulevaa, kun lapset ovat isompia ja harrastavat jotakin, kuskaat niitä harjoituksiin monena iltana viikossa, mulla kuskauspäiviä on 4 tällä hetkellä, ja varmasti vielä lisääntyvät, kun nuo kaksi nuorinta vähän kasvavat.

Lisäksi kun lapset kasvavat, ei todellakaan pääse helpommalla, okei ne pukee ja syö itse, ja huolehtii tietyistä asioista, mutta tulee uusia asioita tehtäväksi, meillä esim. vanhin on eri koulussa kuin ekaluokkalainen ja kolmas vielä eri paikassa päiväkodissa, aamuisin riittää ajettavaa. Ja aiemmin tietysti eskari ja päiväkoti olivat eri paikassa. Odotetaan jo ensi syksyä, kun kuopuskin menee eskariin, sillä eskari ja koulu ovat lähempänä toisiaan kuin päiväkoti ja koulu.

Huolehtimisen lisäksi rahan meno kasvaa, itse ostan aina kaikki kengät uutena, ja huh huh, kun tulee aika hankkia kauden kengät. Etelän matkoihin on myös varaa harvoin, ja asunnossa ja autossakin tarvitaan tilaa.
 

Yhteistyössä