Hei te äidit joilla on ollut vaativa vauva

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja valoa tunnelin päässä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

valoa tunnelin päässä

Vieras
te joilla siis ollut temperamenttinen/ itkunen/ kiukkunen tai muuten vaativa vauva niin milloin rupes helpottamaan? Vai helpottuiko missään vaiheessa? Alkaa arki tuntumaan kovin raskaalta kun tuntuu että vaan pahenee :( ..
 
Pahin itkuisuus helpotti 5kk iässä (iltaitkut) ja vuoden iässä helpotti kun "oppi" nukkumaan enemmän ja paremmin. Ei ollut niitä väsyitkuja enää.
Nyt on 1,5v ja vieläkin kiukkua ja itkua riittää mut helpompaa on jo kun ymmärtää hyvin puhetta. Toivon että kiukut ja turhautumiset vähenee entisestään kun oppii puhumaan :) Paljon vaan tekemistä ja ulkoilua ja kellon tarkat rutiinit helpottaa arkea.
Tsemppiä!!
 
Meillä vielä reilun vuoden iässä melko vaativa. Todella helposti suuttuu ja usein. Ei anna äidin kiinnittää huomioo mihinkään muuhun. Ruuanlaitto ja siskon kanssa oleminen hyvin vaikeaa. Itsenäisesti leikkii hyvin harvoin. Mutta varmaankin silti hieman paremmin nyt menee kuin ihan vauvana. Kuitenkin sen hetken jo malttaa olla, ja vähän jopa uskoo kun komantaa. Silti vieläkin melko stressaavaa.
 
jos on ns vastasyntyneen vauvan kränäilyä, vatsavaivaa niin semmoinen helpottaa 3kk jälkeen. meillä kitinä liittyi käsittääkseni suureen imutarpeeseen, tissillä vaan oli iltaisin hyvä. se loppui yhtäkkiä puolivuotiaana. sitten jos on aidosti temperamenttikysymys niin teini-iän jälkeen voi helpottaa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja valoa tunnelin päässä;23299028:
te joilla siis ollut temperamenttinen/ itkunen/ kiukkunen tai muuten vaativa vauva niin milloin rupes helpottamaan? Vai helpottuiko missään vaiheessa? Alkaa arki tuntumaan kovin raskaalta kun tuntuu että vaan pahenee :( ..

esikoisella oli kolliikki (kesti 5kk). Huusi iltaisin, nukutettiin 3h unille, herälil 20krt/yö, nukkui päikkäreitä 3x 20min, aamulla ylös 4.30... Päivisin kitisi ja känisi, ei viihtynyt sekuntiakaan paikallaan... Vähän yli vuoden iässä alkoi hiljalleen helpottamaan kun lähi kävelemään... Tänään on maailman helpoin päälle 3v :) Ei mtn ongelmia, tyttö on todella aurinkoinen ja uhma on lähes olematonta.
 
Meillä vauva ei viihtynyt hetkeäkään edes lattialla köllöttelemässä. Nukkui tosi levottomasti ja edelleen, 4-vuotiaana, herää melkein joka yö juomaan tai jotakin muuta. On tosi herkkä lapsi, joka on aina vaatinut paljon, mutta mikäpäs siinä - annan minkä voin :)
 
korvatulehduksista johtunut itku helpotti vajaa 2v kun sai putket ja muu temperamentti tasoittui varmaan 4-5v. Nyt melkeen 7v ja suht ihmismäinen. :D Oli kyllä niin raivopää ettei toista. Monta kertaa pahempi ku kaks ekaa läheskään yhteensä.
 
3v, ei oo vielä helpottanu..

:D

toki jonku verran illat ja yöt rauhottui joskus ehkä vuoden ikäisenä. Mutta kyllä tuo on niin voimakastahtonen tulisielu että se itkuherkkyys on tätä päivää edelleen, loukkaantuu niin miljoona kertaa päivässä ja se on sitte maailman loppu joka kerta!
 
Meillä helpotti sinä vaiheessa, kun alettiin kunnolla testaamaan mitkä ruoka-aineet aiheuttavat ärsytystä. Eli ilmeisesti mahavaivoista se temperamentisuus sitten johtui.
 
Koliikista johtunut vaativuus (jatkuva yöllinen itku jne) helpotti n. 3 kuukauden ikäisenä mutta tietynlainen vaativuus on siitä asti jatkunut nyt reilun 3-vuoden ikään.
Vielä puolisen vuotta sitten heräili vähintään kerran yössä, on temperamenttinen, voimakastahtoinen ja itsepäinen.
Mutta tasoittunut toki on ja kuitenkin ah niin ihana oma persoonansa :)
 
meillä helpotti ku laps täytti vuoden verran! koliikiks lääkärit tapauksesta sano,on se kumma ku yks vuotiaaks asti on koliikki....mut joo oli huutava ja temperamenttinen vauva!ensimmäinen vuos on pimennossa,ainoot muistot mitä jäi on valokuvat.
 
ei ikinä ja ikää 6,5v. :D

siis 1v.10kk iässä alkoi kyllä yönsä nukkumaan kokonaan(paitsi kipeänä ja sit 5v oli joku 2vko kausi että pomppi klo 5vessaan eikä nukahtanut takaisin). mutta pahimmillaan lapsi taisi olla 5v iässä.
 
Meillä helpotti 1,5 vuoden iässä. Siihen asti oli kyllä tosi paljon itkua ja huutoa. 3 kk koliikki ois tuon rinnalla ollut piece of cake. Tätä nykyä tyttö on aivan valloittava, iloinen, fiksu ja filmaattinen 3 vuotias :) Joo, en ois uskonu että siitä jatkuvasti huutavasta vauvasta voi tulla tuollainen mut niin vaan tuli :)
 
Meillä nyt 6kk poika eikä ainakaan vielä helpottamisen merkkejä ole näköpiirissä. Toki ne mahanpuruitkut on helpottunu, mutta muuta kiukkuamista riittää kyllä. Yöt on hankalia, ei oikein viihdy vieläkään yksinään hetkeäkään vaan kaipaa jatkuvaa viihdytystä. Toivon että helpottuu ees vähän kun oppii liikkumaan enemmän.

Esikoinen olikin helppo ja tyytyväinen lapsi, että olishan se ihme jos tämäkin ois niin tyytyväinen :)
Mutta eiköhän tuo kouluikään mennessä rauhotu ainakin jollain lailla. Onhan se varmasti niin että osa on vaan haastavampia ihmisiä ylipäänsä.
 
vauva valvoo päivät ( on siis nyt 9 vkoa vanha) ja nukkuu yöt yhdellä heräämisellä. Miksi kirjoitan niin syy on se ,että kun sanotaan,että tämän ikäisen lapsen pitäisi nukkua vielä aikas paljon vuorokaudessa niin mein poika ei ainakaan siihen muottiin mene. Koska päivällä nukkuu korkeintaan klo 6- 21 välillä yhden tunnin sillee 10 min pätkissä.Valvoo sit tuosta 21-23.30 ja käy yöunille heräten 2-3.30 välillä yhden kerran syömään.
Päivällä ei voi juurikaan mitään tehdä kun viihtyy vain sylissä ja silloinkin pitää kävellä tai seistä. kiukkuiseksi alkaa kun istuu. pakko lyllä on sitterissä tai vaunuissa pitää välillä ku ei jaksa millään päivät pitkät kavellä vauvaa kantaen.
 
Yes! Onnea! Ei se helpota, se muuttaa vain muotoaan.
Täällä vaativa vauva, josta tuli vaativa taapero, josta kasvoi vaativa koululainen. Nyt 10 vuotias ja on aina ollut haasteellinen tapaus, ja tulee olemaan. Huoh..
 
Meillä on ollu alusta saakka vaativa ja tempperamenttinen vauva. Itki alussa kaiken hereillä olo aikansa ja sitä kesti 2 kk, itkujen syy oli maitoallergia. Tää kun selvis ja saatiin tolta osin kuntoon, niin tyttö muttu. Sit alko taas 6 kk iässä itkusuus ja ärtyneisyys, mikään ei auttanu taaskaan. Yöt muuttu taas hajanaisiks ja jouduttiin jopa joka yö valvomaan monta tuntia. Sitten ruvettiin epäilee silent refluksia. Impedanssi/pH- mittaus tehty ja tulokset saadaan keskiviikkona. Mutta, ilman näitä vaivoja tyttö on todella tempperamenttinen, itkee ja kitisee paljon. Tytär nyt 11 kk ja muutaman viikon päästä on 1 v. Joten meillä ei ole ainakaan helpottanu. Toki on myös niitä vähän helpompiakin päiviä.

Leikin paljon tyttären kanssa ja järjestän virikettä ja toimintaa. Leikkii myös jonkin verran itekseen päivän aikaan, mutta useimmiten tarvii seuraa. Jos teen kotitöitä niin, huutaa pääpunasena ja riippuu housunlahkeessa kiinni, vessassa jos käyn, niin meuhkaa oven takana niin, kauan että, päästän tytön mukaan vessaan. Sillonkun leikkii itekseen ja huomaa että, otan jonkun lehden käteen tai teen jotain omaa juttua, niin kitinä ja ärtyneisyys alkaa samantien ja tulee repii housunlahkeesta. Raivarit on yleensä aika rajuja, tyttö raapii, potkii, nipistelee, repii kasvoista ja hiuksista, hakkaa päätään lattiaan. Sillon otan syliin ja yritän lohdutella, tällön vetää ittensä jäykäks ja rupee kiemurtelemaan ja huutaa niin, paljon kun vaan saa ääntä lähtemään. Ilmasee muutenkin itteään todella vahvasti. Mutta, osaa olla myös todella hellyyttävä, halii ja suukottelee paljon, tykkää olla sylissä jonkin verran. Nytkun seisoo jo ilman tukea, niin ei malta kovin pitkään olla sylissä. Nauraa, hymyilee ja ilmeilee paljon. Neuvolasta vaan sanottiin mulle että, tyttö on niin, huimaa vauhtia kehittyny ja oppinu kaikkee että, aiheuttaa tyttärelle turhautumista ja ärtyneisyyttä. Että, sitten on kuulema nää raivaritkin rajuja.
 
Lapsen ollessa vauva hän itki paljon. Sanoin miehelle, että kyllä se siitä helpottaa, kun lapselle tulee ikää ja hän oppii kommunikoimaan. Mies totesi, että tuskin, sitten se vaan alkaa huudella hävyttömyyksiä itkemisen sijaan :D

Vähän niin tässä on käynytkin... aika äärimmäinen persoona tämä lapsi on edelleen, niin hyvässä kuin pahassa. Onneksi näyttää siltä, että hänestä ihan tolkun immeinen vielä tulee.
 

Yhteistyössä