Kysymys kuuluu: on äiti ja lapsi. Äiti ei halua suukottaa lasta suulle. (kyllä, tämä tarinan äiti olen minä.) Äiti on ilmaissut kantansa perustellen asian suun bakteereilla ja niiden tarttuvuudella (kaikkea, eli tarinan oikeaa syytä, ei lastenkaan tarvitse tietää ), mutta lapsi tahtoo huulisuukkoa aina iltahalin aikaan, äiti antaa posken, ja lapsi muka vahingossa kuitenkin antaa pusun suulle.
Kummalla tässä nyt on oikeus olla enemmän oikeassa, äidillä vai lapsella? Onko mun äitinä todellakin vaan nieltävä sen tilanteen inhottavuus tai hakeuduttava terapiaan että kestän lapsen huulipusut, vai lapsen sopeuduttava siihen tilanteeseen että äiti ei ole suulle suukottelija?
Näistä tilanteista jää jo paha mielikin kummallekin, sekä mulle että lapselle. :/
Kummalla tässä nyt on oikeus olla enemmän oikeassa, äidillä vai lapsella? Onko mun äitinä todellakin vaan nieltävä sen tilanteen inhottavuus tai hakeuduttava terapiaan että kestän lapsen huulipusut, vai lapsen sopeuduttava siihen tilanteeseen että äiti ei ole suulle suukottelija?
Näistä tilanteista jää jo paha mielikin kummallekin, sekä mulle että lapselle. :/