Hei ihan totta: mikäs kompromissi tähän?

Tämä oli taas näitä ketjuja, joissa haetaan vain pönkitystä omalle kannalle eikä oikeasti haluta miettiäkään muita näkökulmia asiaan. Kiitos ymmärtäjille ... ja taas vain ne ymmärtävät pointin , jotka ovat ap:n kanssa samaa mieltä. :/

Nipo tuossa yritti hienosti tuoda lapsen näkokulmaa ja kokemusmaailmaa asiaan, mutta hänen näkökulmansa on väärä, koska siinä tilannetta tarkastellaan lapsen eikä äidin näkökulmasta.

Joskus turhauttaa nämä äidit, jotka ajattelevat asioita pääosin vain omasta näkökulmastaan eivätkä he osaa tai halua asettua lapsen asemaan. Jankataan äidin ajatuksista ja äidin tunteista eikä ymmärretä, että lapsen tunne-elämä ja ajatusmaailma eivät ole aikuisen kanssa samalla tasolla ja siksi äidin tulee monissa asioissa olla se joka joustaa ja ymmärtää, jos jokin asia on lapselle hankala tai pelottava. Lapsi kehittyy ja kasvaa ja näihin asioihin voi taas palata, kun lapsi on niihin valmiimpi.

Onko tämä todella yksi niistä asioista missä pitää joustaa ja ymmärtää, se tässä on ehkä ydinkysymys. Mun mielestä ei välttämättä ole: ainakaan se ei riitä syyksi, että joustaminen on äidin tehtävä ihan yleisesti ottaen. En mä halua opettaa lastani niin että asioita joista tulee huono fiilis, on pakko tehdä. Ellei niitä todella ole pakko tehdä. Onko se lapsellekaan hyvä, että äidin on pakko suukottaa lasta suulle, koska niin, se on äidin tehtävä?

Voi sua. Joustaminen on äidin tehtävä ihan yleisesti ottaen Tuleeko yllätyksenä? Sellaista se elämä on, kun on äiti/isä ja vastuussa lapsen kehityksestä ja kasvattamisesta.

On teoriassa ihan hienoa, että opettaa lapselle rajoja ja sitä, ettei kaikkeen tarvi suostua. Mutta edelleen kuulutan sitä lapsen iän ja kehitystason huomioimista. 7-vuotiaalta ei mielestäni voi vielä odottaa sitä, että hän ymmärtää suuren eron poskipusun ja suusuukon välillä. Että toinen on ok ja toinen todella väärin ja aiheuttaa äidille pahan mielen. Tai ylipäätään sitä, että äidille tulee paha mieli hänen läheisyydestään.

 

Tämä oli taas näitä ketjuja, joissa haetaan vain pönkitystä omalle kannalle eikä oikeasti haluta miettiäkään muita näkökulmia asiaan. Kiitos ymmärtäjille ... ja taas vain ne ymmärtävät pointin , jotka ovat ap:n kanssa samaa mieltä. :/

Nipo tuossa yritti hienosti tuoda lapsen näkokulmaa ja kokemusmaailmaa asiaan, mutta hänen näkökulmansa on väärä, koska siinä tilannetta tarkastellaan lapsen eikä äidin näkökulmasta.

Joskus turhauttaa nämä äidit, jotka ajattelevat asioita pääosin vain omasta näkökulmastaan eivätkä he osaa tai halua asettua lapsen asemaan. Jankataan äidin ajatuksista ja äidin tunteista eikä ymmärretä, että lapsen tunne-elämä ja ajatusmaailma eivät ole aikuisen kanssa samalla tasolla ja siksi äidin tulee monissa asioissa olla se joka joustaa ja ymmärtää, jos jokin asia on lapselle hankala tai pelottava. Lapsi kehittyy ja kasvaa ja näihin asioihin voi taas palata, kun lapsi on niihin valmiimpi.

Onko tämä todella yksi niistä asioista missä pitää joustaa ja ymmärtää, se tässä on ehkä ydinkysymys. Mun mielestä ei välttämättä ole: ainakaan se ei riitä syyksi, että joustaminen on äidin tehtävä ihan yleisesti ottaen. En mä halua opettaa lastani niin että asioita joista tulee huono fiilis, on pakko tehdä. Ellei niitä todella ole pakko tehdä. Onko se lapsellekaan hyvä, että äidin on pakko suukottaa lasta suulle, koska niin, se on äidin tehtävä?

Voi sua. Joustaminen on äidin tehtävä ihan yleisesti ottaen Tuleeko yllätyksenä? Sellaista se elämä on, kun on äiti/isä ja vastuussa lapsen kehityksestä ja kasvattamisesta.

On teoriassa ihan hienoa, että opettaa lapselle rajoja ja sitä, ettei kaikkeen tarvi suostua. Mutta edelleen kuulutan sitä lapsen iän ja kehitystason huomioimista. 7-vuotiaalta ei mielestäni voi vielä odottaa sitä, että hän ymmärtää suuren eron poskipusun ja suusuukon välillä. Että toinen on ok ja toinen todella väärin ja aiheuttaa äidille pahan mielen. Tai ylipäätään sitä, että äidille tulee paha mieli hänen läheisyydestään.

En tiedä kenestä äidistä sä nyt puhut, mutta tälle äidille ei tule paha mieli läheisyydestä. Ainoastaan äiti ei pidä huulipusuista. Onko tää asia jotenkin liian hankala ymmärtää? Ja totta, mä olen tainnut todella ajatella niin, että äidinkään ei ole pakko ihan kaikkea, mitä lapset haluaisi. Minusta on sääli, että oma äitini joutui uhrautumaan liian paljon meidän lasten takia: tai ei ehkä suoranaisesti meidän, mutta tietyllä tavalla. Mä en halua olla sellainen äiti, en halua että lapset myöhemmin ajattelee että se on niiden vika, että äidistä tuli noin tyytymätön tai jollain tavalla muuten onneton elämäänsä.

 

On kyllä erikoisia kommentteja. 7-vuotias liian vanha saamaan pusuja ja pussaamaan äitiä?! Noi ei kai nyt sentään. Eiköhän se lapsi sitten ihan itse ala vetäytymään pois pussauksesta, kun kokee olevansa liian iso. Mitään seksuaalista noissa pusuissa tai suukoissa ei tuon ikäisillä todellakaan ole, eikä tarvi vielä poikien/tyttöjen perässä juosta pusuja hakemassa.


Peesi.

Sitäpaitsi ei kai kaikki ala ylipäätään "vetäytymään pois pussauksesta" ?
Mun mielestä oli jotenkin tosi suloista, kun mun huonekaveria tuli sairaalassa (of all places....) tyttärensä katsomaan ja molemmat (toinen abaut 16v. ja toinen parikymppinen) halasivat ja pussasivat äitiään poskelle kun tulivat ja samoin kun lähtivät pois Ei kai tohon nyt mitään ikärajaa ole ? Ja monissa kulttuureissa pussaaminen kuuluu ihan normaaliin tervehtimiseenkin...

Poskelle mäkin kyllä vaan pussaan mun lapsia, ihan vaan bakteerien takia...

 

Höh miks toi tolleen kokonaan värjäs viestin siniseks....

 

pussaa nenälle. en mäkään halua suulle pussata vaikka toi kolmevuotias sitä yrittää. tilanteen vaan ohittaa ja suukottaa nenänpäähän

 

Mä en halua pussailla lapsiani suulle. Piste. Se on vaan lasten ymmärrettävä, jos joskus tämä asia tulee kyseenalaiseksi. Olen kertonut, että suukotellaan poskelle, mutta ei suulle.

Ja meillä siis pussaillaan ja paljon. Mutta ei suulle.

 

Tämä oli taas näitä ketjuja, joissa haetaan vain pönkitystä omalle kannalle eikä oikeasti haluta miettiäkään muita näkökulmia asiaan. Kiitos ymmärtäjille ... ja taas vain ne ymmärtävät pointin , jotka ovat ap:n kanssa samaa mieltä. :/

Nipo tuossa yritti hienosti tuoda lapsen näkokulmaa ja kokemusmaailmaa asiaan, mutta hänen näkökulmansa on väärä, koska siinä tilannetta tarkastellaan lapsen eikä äidin näkökulmasta.

Joskus turhauttaa nämä äidit, jotka ajattelevat asioita pääosin vain omasta näkökulmastaan eivätkä he osaa tai halua asettua lapsen asemaan. Jankataan äidin ajatuksista ja äidin tunteista eikä ymmärretä, että lapsen tunne-elämä ja ajatusmaailma eivät ole aikuisen kanssa samalla tasolla ja siksi äidin tulee monissa asioissa olla se joka joustaa ja ymmärtää, jos jokin asia on lapselle hankala tai pelottava. Lapsi kehittyy ja kasvaa ja näihin asioihin voi taas palata, kun lapsi on niihin valmiimpi.

Onko tämä todella yksi niistä asioista missä pitää joustaa ja ymmärtää, se tässä on ehkä ydinkysymys. Mun mielestä ei välttämättä ole: ainakaan se ei riitä syyksi, että joustaminen on äidin tehtävä ihan yleisesti ottaen. En mä halua opettaa lastani niin että asioita joista tulee huono fiilis, on pakko tehdä. Ellei niitä todella ole pakko tehdä. Onko se lapsellekaan hyvä, että äidin on pakko suukottaa lasta suulle, koska niin, se on äidin tehtävä?

Voi sua. Joustaminen on äidin tehtävä ihan yleisesti ottaen Tuleeko yllätyksenä? Sellaista se elämä on, kun on äiti/isä ja vastuussa lapsen kehityksestä ja kasvattamisesta.

On teoriassa ihan hienoa, että opettaa lapselle rajoja ja sitä, ettei kaikkeen tarvi suostua. Mutta edelleen kuulutan sitä lapsen iän ja kehitystason huomioimista. 7-vuotiaalta ei mielestäni voi vielä odottaa sitä, että hän ymmärtää suuren eron poskipusun ja suusuukon välillä. Että toinen on ok ja toinen todella väärin ja aiheuttaa äidille pahan mielen. Tai ylipäätään sitä, että äidille tulee paha mieli hänen läheisyydestään.

En tiedä kenestä äidistä sä nyt puhut, mutta tälle äidille ei tule paha mieli läheisyydestä. Ainoastaan äiti ei pidä huulipusuista. Onko tää asia jotenkin liian hankala ymmärtää? Ja totta, mä olen tainnut todella ajatella niin, että äidinkään ei ole pakko ihan kaikkea, mitä lapset haluaisi. Minusta on sääli, että oma äitini joutui uhrautumaan liian paljon meidän lasten takia: tai ei ehkä suoranaisesti meidän, mutta tietyllä tavalla. Mä en halua olla sellainen äiti, en halua että lapset myöhemmin ajattelee että se on niiden vika, että äidistä tuli noin tyytymätön tai jollain tavalla muuten onneton elämäänsä.

siis nyt on kyse ilmeisesti kuitenkin yhdestä suukosta??? ei mitenkään suuri uhraus! ja kaikkea muuta myöntymistä tai toimintaa lasten kanssa on turha edes verrata tähän suukkoon... siis kyllähän se nyt on kaikille selvää ettei kaikessa mennä lapsen ehdoilla, mutta siis nyt on kyseessä vaan se SUUKKO SUULLE!! mutta ilmeisesti se on sinulle ihan järkyttävä asia ja uhraus, kun siitä näin ison asian olet itsesi ja lapsesi välille kehittänyt..sääli. Äläkä nyt sano että "Kaikessako sitä mennään lapsen ehdoilla ja plaa plaa...." muista että kyseessä on vaan PIENEN PIENI SUUKKO. Tokihan voit kertoa lapsellesi että äitiä inhottaa antaa suukko suulle, ja uhrata kaikkensa vuoksesi, ja antaa myöten kaikessa... vaikka lapsesi on nyt suukosta mielensä pahoittanut.. mutta varmaan 7v. jo ymmärtää että äitiä inhottaa... argh!!!

 

pussaa nenälle. en mäkään halua suulle pussata vaikka toi kolmevuotias sitä yrittää. tilanteen vaan ohittaa ja suukottaa nenänpäähän

Mun on pakko sanoa että mun nenään ei saa koskea kukaan, ei kukaan muu kuin minä itse. Mä olen siis täysin neuroottinen ilmeisesti. Okei: onhan mun meikissä pakko antaa myös nenä meikata, enkä siksi mitään suurempaa dramatiikkaa järjestä tilanteeseen, mutta noin niinkun yleensä, nenä on mun aluetta. Koska... se vaan tuntuu inhottavalta. Ei henkisesti vaan ihan fyysisestikin. (kun kohta kuitenkin joku haluaa tietää, miksi? )

 

Tämä oli taas näitä ketjuja, joissa haetaan vain pönkitystä omalle kannalle eikä oikeasti haluta miettiäkään muita näkökulmia asiaan. Kiitos ymmärtäjille ... ja taas vain ne ymmärtävät pointin , jotka ovat ap:n kanssa samaa mieltä. :/

Nipo tuossa yritti hienosti tuoda lapsen näkokulmaa ja kokemusmaailmaa asiaan, mutta hänen näkökulmansa on väärä, koska siinä tilannetta tarkastellaan lapsen eikä äidin näkökulmasta.

Joskus turhauttaa nämä äidit, jotka ajattelevat asioita pääosin vain omasta näkökulmastaan eivätkä he osaa tai halua asettua lapsen asemaan. Jankataan äidin ajatuksista ja äidin tunteista eikä ymmärretä, että lapsen tunne-elämä ja ajatusmaailma eivät ole aikuisen kanssa samalla tasolla ja siksi äidin tulee monissa asioissa olla se joka joustaa ja ymmärtää, jos jokin asia on lapselle hankala tai pelottava. Lapsi kehittyy ja kasvaa ja näihin asioihin voi taas palata, kun lapsi on niihin valmiimpi.

Onko tämä todella yksi niistä asioista missä pitää joustaa ja ymmärtää, se tässä on ehkä ydinkysymys. Mun mielestä ei välttämättä ole: ainakaan se ei riitä syyksi, että joustaminen on äidin tehtävä ihan yleisesti ottaen. En mä halua opettaa lastani niin että asioita joista tulee huono fiilis, on pakko tehdä. Ellei niitä todella ole pakko tehdä. Onko se lapsellekaan hyvä, että äidin on pakko suukottaa lasta suulle, koska niin, se on äidin tehtävä?

Voi sua. Joustaminen on äidin tehtävä ihan yleisesti ottaen Tuleeko yllätyksenä? Sellaista se elämä on, kun on äiti/isä ja vastuussa lapsen kehityksestä ja kasvattamisesta.

On teoriassa ihan hienoa, että opettaa lapselle rajoja ja sitä, ettei kaikkeen tarvi suostua. Mutta edelleen kuulutan sitä lapsen iän ja kehitystason huomioimista. 7-vuotiaalta ei mielestäni voi vielä odottaa sitä, että hän ymmärtää suuren eron poskipusun ja suusuukon välillä. Että toinen on ok ja toinen todella väärin ja aiheuttaa äidille pahan mielen. Tai ylipäätään sitä, että äidille tulee paha mieli hänen läheisyydestään.

En tiedä kenestä äidistä sä nyt puhut, mutta tälle äidille ei tule paha mieli läheisyydestä. Ainoastaan äiti ei pidä huulipusuista. Onko tää asia jotenkin liian hankala ymmärtää? Ja totta, mä olen tainnut todella ajatella niin, että äidinkään ei ole pakko ihan kaikkea, mitä lapset haluaisi. Minusta on sääli, että oma äitini joutui uhrautumaan liian paljon meidän lasten takia: tai ei ehkä suoranaisesti meidän, mutta tietyllä tavalla. Mä en halua olla sellainen äiti, en halua että lapset myöhemmin ajattelee että se on niiden vika, että äidistä tuli noin tyytymätön tai jollain tavalla muuten onneton elämäänsä.

siis nyt on kyse ilmeisesti kuitenkin yhdestä suukosta??? ei mitenkään suuri uhraus! ja kaikkea muuta myöntymistä tai toimintaa lasten kanssa on turha edes verrata tähän suukkoon... siis kyllähän se nyt on kaikille selvää ettei kaikessa mennä lapsen ehdoilla, mutta siis nyt on kyseessä vaan se SUUKKO SUULLE!! mutta ilmeisesti se on sinulle ihan järkyttävä asia ja uhraus, kun siitä näin ison asian olet itsesi ja lapsesi välille kehittänyt..sääli. Äläkä nyt sano että "Kaikessako sitä mennään lapsen ehdoilla ja plaa plaa...." muista että kyseessä on vaan PIENEN PIENI SUUKKO. Tokihan voit kertoa lapsellesi että äitiä inhottaa antaa suukko suulle, ja uhrata kaikkensa vuoksesi, ja antaa myöten kaikessa... vaikka lapsesi on nyt suukosta mielensä pahoittanut.. mutta varmaan 7v. jo ymmärtää että äitiä inhottaa... argh!!!

Tässähän on nyt ehkä olemassa myöskin sellainen pieni asia, että jokin mikä sulle saattaa olla uhrauksien uhraus, ei ole mulle tässä äitiydessä yhtään mitään. Tämä asia, tämä suukko asia, on mulle SE. Tai ehkä sulla ei ole mitään, onhan niitäkin äitejä. Juuri niitä, millaista äitiä musta ikinä ei tule.

 

Ei sun tarvitse joustaa, ei sellaista tarvi tehdä mikä tuntuu kamalalle. Tarjoa vaikka kymmenen poskipusua sen huulipusun tilalle

 

Tämä oli taas näitä ketjuja, joissa haetaan vain pönkitystä omalle kannalle eikä oikeasti haluta miettiäkään muita näkökulmia asiaan. Kiitos ymmärtäjille ... ja taas vain ne ymmärtävät pointin , jotka ovat ap:n kanssa samaa mieltä. :/

Nipo tuossa yritti hienosti tuoda lapsen näkokulmaa ja kokemusmaailmaa asiaan, mutta hänen näkökulmansa on väärä, koska siinä tilannetta tarkastellaan lapsen eikä äidin näkökulmasta.

Joskus turhauttaa nämä äidit, jotka ajattelevat asioita pääosin vain omasta näkökulmastaan eivätkä he osaa tai halua asettua lapsen asemaan. Jankataan äidin ajatuksista ja äidin tunteista eikä ymmärretä, että lapsen tunne-elämä ja ajatusmaailma eivät ole aikuisen kanssa samalla tasolla ja siksi äidin tulee monissa asioissa olla se joka joustaa ja ymmärtää, jos jokin asia on lapselle hankala tai pelottava. Lapsi kehittyy ja kasvaa ja näihin asioihin voi taas palata, kun lapsi on niihin valmiimpi.

Onko tämä todella yksi niistä asioista missä pitää joustaa ja ymmärtää, se tässä on ehkä ydinkysymys. Mun mielestä ei välttämättä ole: ainakaan se ei riitä syyksi, että joustaminen on äidin tehtävä ihan yleisesti ottaen. En mä halua opettaa lastani niin että asioita joista tulee huono fiilis, on pakko tehdä. Ellei niitä todella ole pakko tehdä. Onko se lapsellekaan hyvä, että äidin on pakko suukottaa lasta suulle, koska niin, se on äidin tehtävä?

Voi sua. Joustaminen on äidin tehtävä ihan yleisesti ottaen Tuleeko yllätyksenä? Sellaista se elämä on, kun on äiti/isä ja vastuussa lapsen kehityksestä ja kasvattamisesta.

On teoriassa ihan hienoa, että opettaa lapselle rajoja ja sitä, ettei kaikkeen tarvi suostua. Mutta edelleen kuulutan sitä lapsen iän ja kehitystason huomioimista. 7-vuotiaalta ei mielestäni voi vielä odottaa sitä, että hän ymmärtää suuren eron poskipusun ja suusuukon välillä. Että toinen on ok ja toinen todella väärin ja aiheuttaa äidille pahan mielen. Tai ylipäätään sitä, että äidille tulee paha mieli hänen läheisyydestään.

En tiedä kenestä äidistä sä nyt puhut, mutta tälle äidille ei tule paha mieli läheisyydestä. Ainoastaan äiti ei pidä huulipusuista. Onko tää asia jotenkin liian hankala ymmärtää? Ja totta, mä olen tainnut todella ajatella niin, että äidinkään ei ole pakko ihan kaikkea, mitä lapset haluaisi. Minusta on sääli, että oma äitini joutui uhrautumaan liian paljon meidän lasten takia: tai ei ehkä suoranaisesti meidän, mutta tietyllä tavalla. Mä en halua olla sellainen äiti, en halua että lapset myöhemmin ajattelee että se on niiden vika, että äidistä tuli noin tyytymätön tai jollain tavalla muuten onneton elämäänsä.

siis nyt on kyse ilmeisesti kuitenkin yhdestä suukosta??? ei mitenkään suuri uhraus! ja kaikkea muuta myöntymistä tai toimintaa lasten kanssa on turha edes verrata tähän suukkoon... siis kyllähän se nyt on kaikille selvää ettei kaikessa mennä lapsen ehdoilla, mutta siis nyt on kyseessä vaan se SUUKKO SUULLE!! mutta ilmeisesti se on sinulle ihan järkyttävä asia ja uhraus, kun siitä näin ison asian olet itsesi ja lapsesi välille kehittänyt..sääli. Äläkä nyt sano että "Kaikessako sitä mennään lapsen ehdoilla ja plaa plaa...." muista että kyseessä on vaan PIENEN PIENI SUUKKO. Tokihan voit kertoa lapsellesi että äitiä inhottaa antaa suukko suulle, ja uhrata kaikkensa vuoksesi, ja antaa myöten kaikessa... vaikka lapsesi on nyt suukosta mielensä pahoittanut.. mutta varmaan 7v. jo ymmärtää että äitiä inhottaa... argh!!!

Tässähän on nyt ehkä olemassa myöskin sellainen pieni asia, että jokin mikä sulle saattaa olla uhrauksien uhraus, ei ole mulle tässä äitiydessä yhtään mitään. Tämä asia, tämä suukko asia, on mulle SE. Tai ehkä sulla ei ole mitään, onhan niitäkin äitejä. Juuri niitä, millaista äitiä musta ikinä ei tule.

tuo uhraus sana on poiminta sinun sanoistasi, itse en käytä uhraus sanaa MILLOINKAAN kun kyse on lapsistani.

 

Mä ymmärrän täysin sen tunteen et suulle suukottaminen inhottaa. Mulle tuotti aina ongelmia ku kaverin muksu halus suukotella suulle, nopeesti käänsin vain päätäni, jotta poskelle osui. Ja mahdollisesti tulevien lasteni kohdalla ei kyllä pussailla suulle ollenkaan.

Mutta tuskin tuotakaan tunnetta voi käsittää jos ei samanmoisia kokemuksia jossain määrin ole ollut itsellä. Ei silloin voi vähätellä sitä "uhrausta" joka tuo suulle suukottelu olisi. Onko muka oikeasti niin, että jos et pussaile lasta suulle, se ei saa tarpeeksi hellyyttä?

Ikävä kyllä mä en osaa neuvoa mitenkään muuten kuin pysymällä jämäkkänä ja yrittämällä keskustella lapsen kanssa asiasta.

 

selitä lapsellesi. Kerro miksi et kykene suukkosuulle juttuun... perustele se järkevästi, itse en mitään bakteereja kuitenkaan vetäisi mukaan... enkä osaa sanoa miten kertoisin, kun ei ole tarvetta.. nimim. joka ilta yösuukko suulle

 

Tämä oli taas näitä ketjuja, joissa haetaan vain pönkitystä omalle kannalle eikä oikeasti haluta miettiäkään muita näkökulmia asiaan. Kiitos ymmärtäjille ... ja taas vain ne ymmärtävät pointin , jotka ovat ap:n kanssa samaa mieltä. :/

Nipo tuossa yritti hienosti tuoda lapsen näkokulmaa ja kokemusmaailmaa asiaan, mutta hänen näkökulmansa on väärä, koska siinä tilannetta tarkastellaan lapsen eikä äidin näkökulmasta.

Joskus turhauttaa nämä äidit, jotka ajattelevat asioita pääosin vain omasta näkökulmastaan eivätkä he osaa tai halua asettua lapsen asemaan. Jankataan äidin ajatuksista ja äidin tunteista eikä ymmärretä, että lapsen tunne-elämä ja ajatusmaailma eivät ole aikuisen kanssa samalla tasolla ja siksi äidin tulee monissa asioissa olla se joka joustaa ja ymmärtää, jos jokin asia on lapselle hankala tai pelottava. Lapsi kehittyy ja kasvaa ja näihin asioihin voi taas palata, kun lapsi on niihin valmiimpi.

Onko tämä todella yksi niistä asioista missä pitää joustaa ja ymmärtää, se tässä on ehkä ydinkysymys. Mun mielestä ei välttämättä ole: ainakaan se ei riitä syyksi, että joustaminen on äidin tehtävä ihan yleisesti ottaen. En mä halua opettaa lastani niin että asioita joista tulee huono fiilis, on pakko tehdä. Ellei niitä todella ole pakko tehdä. Onko se lapsellekaan hyvä, että äidin on pakko suukottaa lasta suulle, koska niin, se on äidin tehtävä?

Voi sua. Joustaminen on äidin tehtävä ihan yleisesti ottaen Tuleeko yllätyksenä? Sellaista se elämä on, kun on äiti/isä ja vastuussa lapsen kehityksestä ja kasvattamisesta.

On teoriassa ihan hienoa, että opettaa lapselle rajoja ja sitä, ettei kaikkeen tarvi suostua. Mutta edelleen kuulutan sitä lapsen iän ja kehitystason huomioimista. 7-vuotiaalta ei mielestäni voi vielä odottaa sitä, että hän ymmärtää suuren eron poskipusun ja suusuukon välillä. Että toinen on ok ja toinen todella väärin ja aiheuttaa äidille pahan mielen. Tai ylipäätään sitä, että äidille tulee paha mieli hänen läheisyydestään.

En tiedä kenestä äidistä sä nyt puhut, mutta tälle äidille ei tule paha mieli läheisyydestä. Ainoastaan äiti ei pidä huulipusuista. Onko tää asia jotenkin liian hankala ymmärtää? Ja totta, mä olen tainnut todella ajatella niin, että äidinkään ei ole pakko ihan kaikkea, mitä lapset haluaisi. Minusta on sääli, että oma äitini joutui uhrautumaan liian paljon meidän lasten takia: tai ei ehkä suoranaisesti meidän, mutta tietyllä tavalla. Mä en halua olla sellainen äiti, en halua että lapset myöhemmin ajattelee että se on niiden vika, että äidistä tuli noin tyytymätön tai jollain tavalla muuten onneton elämäänsä.

siis nyt on kyse ilmeisesti kuitenkin yhdestä suukosta??? ei mitenkään suuri uhraus! ja kaikkea muuta myöntymistä tai toimintaa lasten kanssa on turha edes verrata tähän suukkoon... siis kyllähän se nyt on kaikille selvää ettei kaikessa mennä lapsen ehdoilla, mutta siis nyt on kyseessä vaan se SUUKKO SUULLE!! mutta ilmeisesti se on sinulle ihan järkyttävä asia ja uhraus, kun siitä näin ison asian olet itsesi ja lapsesi välille kehittänyt..sääli. Äläkä nyt sano että "Kaikessako sitä mennään lapsen ehdoilla ja plaa plaa...." muista että kyseessä on vaan PIENEN PIENI SUUKKO. Tokihan voit kertoa lapsellesi että äitiä inhottaa antaa suukko suulle, ja uhrata kaikkensa vuoksesi, ja antaa myöten kaikessa... vaikka lapsesi on nyt suukosta mielensä pahoittanut.. mutta varmaan 7v. jo ymmärtää että äitiä inhottaa... argh!!!

Tässähän on nyt ehkä olemassa myöskin sellainen pieni asia, että jokin mikä sulle saattaa olla uhrauksien uhraus, ei ole mulle tässä äitiydessä yhtään mitään. Tämä asia, tämä suukko asia, on mulle SE. Tai ehkä sulla ei ole mitään, onhan niitäkin äitejä. Juuri niitä, millaista äitiä musta ikinä ei tule.

tuo uhraus sana on poiminta sinun sanoistasi, itse en käytä uhraus sanaa MILLOINKAAN kun kyse on lapsistani.

Niinpä niin, tietenkään et. :saint:

 

Ei sun tarvitse joustaa, ei sellaista tarvi tehdä mikä tuntuu kamalalle. Tarjoa vaikka kymmenen poskipusua sen huulipusun tilalle

Joo totta, yritän ottaa tähän sellasen positiivisen otteen tähän juttuun ja halitaan ja puhutaan asiasta silleen vakavasti mutta samalla leikkisästi. Huomenna oon kärsivällinen ja hyvä. Kiitos psyykkauksesta. :flower:

 

tästä tuli ihan sellainen oli että sohitaan sitä murkkupesää ihan tahallaan.

Kyllä meillä vaan pusutellaan ihan suulle. Kavereiden kans pusutellaan ranskalaisten tyyliin poskille. jne. Sun käy kalpaten jos sä kaikkia pöpöjä pelkäät ja yrität niiltä suojautua, se kostautuu vielä joskus.

 

Kerro lapselle et se suu nyt vaan on sun omaa aluetta,etkä tykkää et suukotellaan suulle.Lapsenkaan ei tarvii tykätä et joku kaveri pussais suulle.
En vetäis juttuun mukaan mitään bakteereja.Vaan kertoisin ihan reippaasti siitä minkä kukanenki tuntee omaksi aluekseen kehossaan.

 

Tämä oli taas näitä ketjuja, joissa haetaan vain pönkitystä omalle kannalle eikä oikeasti haluta miettiäkään muita näkökulmia asiaan. Kiitos ymmärtäjille ... ja taas vain ne ymmärtävät pointin , jotka ovat ap:n kanssa samaa mieltä. :/

Nipo tuossa yritti hienosti tuoda lapsen näkokulmaa ja kokemusmaailmaa asiaan, mutta hänen näkökulmansa on väärä, koska siinä tilannetta tarkastellaan lapsen eikä äidin näkökulmasta.

Joskus turhauttaa nämä äidit, jotka ajattelevat asioita pääosin vain omasta näkökulmastaan eivätkä he osaa tai halua asettua lapsen asemaan. Jankataan äidin ajatuksista ja äidin tunteista eikä ymmärretä, että lapsen tunne-elämä ja ajatusmaailma eivät ole aikuisen kanssa samalla tasolla ja siksi äidin tulee monissa asioissa olla se joka joustaa ja ymmärtää, jos jokin asia on lapselle hankala tai pelottava. Lapsi kehittyy ja kasvaa ja näihin asioihin voi taas palata, kun lapsi on niihin valmiimpi.

Onko tämä todella yksi niistä asioista missä pitää joustaa ja ymmärtää, se tässä on ehkä ydinkysymys. Mun mielestä ei välttämättä ole: ainakaan se ei riitä syyksi, että joustaminen on äidin tehtävä ihan yleisesti ottaen. En mä halua opettaa lastani niin että asioita joista tulee huono fiilis, on pakko tehdä. Ellei niitä todella ole pakko tehdä. Onko se lapsellekaan hyvä, että äidin on pakko suukottaa lasta suulle, koska niin, se on äidin tehtävä?

Voi sua. Joustaminen on äidin tehtävä ihan yleisesti ottaen Tuleeko yllätyksenä? Sellaista se elämä on, kun on äiti/isä ja vastuussa lapsen kehityksestä ja kasvattamisesta.

On teoriassa ihan hienoa, että opettaa lapselle rajoja ja sitä, ettei kaikkeen tarvi suostua. Mutta edelleen kuulutan sitä lapsen iän ja kehitystason huomioimista. 7-vuotiaalta ei mielestäni voi vielä odottaa sitä, että hän ymmärtää suuren eron poskipusun ja suusuukon välillä. Että toinen on ok ja toinen todella väärin ja aiheuttaa äidille pahan mielen. Tai ylipäätään sitä, että äidille tulee paha mieli hänen läheisyydestään.

En tiedä kenestä äidistä sä nyt puhut, mutta tälle äidille ei tule paha mieli läheisyydestä. Ainoastaan äiti ei pidä huulipusuista. Onko tää asia jotenkin liian hankala ymmärtää? Ja totta, mä olen tainnut todella ajatella niin, että äidinkään ei ole pakko ihan kaikkea, mitä lapset haluaisi. Minusta on sääli, että oma äitini joutui uhrautumaan liian paljon meidän lasten takia: tai ei ehkä suoranaisesti meidän, mutta tietyllä tavalla. Mä en halua olla sellainen äiti, en halua että lapset myöhemmin ajattelee että se on niiden vika, että äidistä tuli noin tyytymätön tai jollain tavalla muuten onneton elämäänsä.

siis nyt on kyse ilmeisesti kuitenkin yhdestä suukosta??? ei mitenkään suuri uhraus! ja kaikkea muuta myöntymistä tai toimintaa lasten kanssa on turha edes verrata tähän suukkoon... siis kyllähän se nyt on kaikille selvää ettei kaikessa mennä lapsen ehdoilla, mutta siis nyt on kyseessä vaan se SUUKKO SUULLE!! mutta ilmeisesti se on sinulle ihan järkyttävä asia ja uhraus, kun siitä näin ison asian olet itsesi ja lapsesi välille kehittänyt..sääli. Äläkä nyt sano että "Kaikessako sitä mennään lapsen ehdoilla ja plaa plaa...." muista että kyseessä on vaan PIENEN PIENI SUUKKO. Tokihan voit kertoa lapsellesi että äitiä inhottaa antaa suukko suulle, ja uhrata kaikkensa vuoksesi, ja antaa myöten kaikessa... vaikka lapsesi on nyt suukosta mielensä pahoittanut.. mutta varmaan 7v. jo ymmärtää että äitiä inhottaa... argh!!!

Tässähän on nyt ehkä olemassa myöskin sellainen pieni asia, että jokin mikä sulle saattaa olla uhrauksien uhraus, ei ole mulle tässä äitiydessä yhtään mitään. Tämä asia, tämä suukko asia, on mulle SE. Tai ehkä sulla ei ole mitään, onhan niitäkin äitejä. Juuri niitä, millaista äitiä musta ikinä ei tule.

tuo uhraus sana on poiminta sinun sanoistasi, itse en käytä uhraus sanaa MILLOINKAAN kun kyse on lapsistani.

Niinpä niin, tietenkään et. :saint:

siis nyt en tosiaan ymmärrä mikä niin naurattaa??? siis puhuvatko kaikki uhrauksista liittyen lapsiinsa ja omaan elämäänsä... kertokaas sitten hyvän tähen millaisia uhrauksia olette tehneet??? voin vannoo ettei kukaan omasta ystäväpiiristäni puhu uhrauksista lapsiin liittyen... Ulkomaan matkaa siirrettiin kun pojat oli pieniä, mutta sekään ei ollut uhraus.. vaan ihan järkevä siirto, mistä ei kelleen koitunut mitään ongelmaa... se oli vaan päätös, lähinnä mukavuus syistä.. selitän vieläki tarkemmin ettei jää epäselväksi.. vauvojen kanssa huomattavasti vaikeampaa reissata ulkomailla kun tollasten 3v. ja 5v. jotka jo itsekkin matkasta nauttivat..

 

tästä tuli ihan sellainen oli että sohitaan sitä murkkupesää ihan tahallaan.

Kyllä meillä vaan pusutellaan ihan suulle. Kavereiden kans pusutellaan ranskalaisten tyyliin poskille. jne. Sun käy kalpaten jos sä kaikkia pöpöjä pelkäät ja yrität niiltä suojautua, se kostautuu vielä joskus.

No eipä tässä tainnu ne pöpöt pääosassa olla...

Hankala tilanne, joka pitäisi pystyä ratkaisemaan niin että kummallakin olis hyvä mieli. Itselläni on vielä pienet lapset, joten en hirveästi ole tutustunut 7 vuotiaan maailmaan, mutta voisiko asiasta keskustella niin että kertoisi muitakin esimerkkejä. Voisko sitten sanoa lapselle, että äiti ei pidä huulipusuista, mutta sinua rakastaa ja tykkää kovasti poskipusuista ja että niitä saa aina niin paljon kuin haluaa tms.

Pst. meillä pussaillaan aika harvoin suulle, mutta joskus kuitenkin... Niin ja minä en pidä mieheni kanssa suulle pussailusta tupakan hajun takia. En siis pussaile miestäni suulle kuin tosi tosi harvoin nopean pusun, koska se inhottaa.

 

Pussaat suulle ja olet vähemmän nipo edes jossain asiassa.

Ei tää ole mitään nipottamista yhtään mistään.

Eikö? Lapsi tahtoo pikku suukon huulille ja kiellät sen.

Säkin kieltäisit jos olisit alle kouluikäisenä joutunut itse suukottelemaan liiaksi inhottavia ihmisiä.
Ihan turha kertoa mulle mistään trauman käsittelyistä: kyllä ne tilanteet on terapioitu jo. Mutta tiettyjen tilanteiden inhottavuudesta mä en pääse, ja siihen kuuluu lasta suulle suukottaminen. Piste.

mutta eihän lapsi ole inhottava. saako miehesikään pusuja?

 

Mä selittäisin vaan etten tykkää suupusuista eikä sillä oo mitään tekemistä lapsen itsensä kanssa.
Korostaisin, että rakastan lasta kovasti ja halaaminen ja poskisuukottelu on kivaa.
Puhuisin myös siitä, ettei lapsenkaan tarvitse suostua sellaiseen mikä ei tunnu kivalta.

Ei tossa mitään dramatiikkaa oo

 

Uhraus, nöyrtyä, ymmärtää ja Ymmärtää. Huoh.

Lapselle voi sanoa yksinkertaisesti näin: Tämä ei tunnu minusta mukavalle, minä en tykkää että minulle tehdään noin. Ei siihen tarvita bakteereja eikä ainakaan mitään psykoanalyysejä. Minä en tykkää että rintoihini kosketaan enkä tykkää että minua tuijotetaan kun olen vessassa. Vaikka olen Äiti, olen myös itsenäinen, oma ihmiseni ja minulla on niitä tiettyjä ns. arkoja paikkoja.

Minusta on käsittämätöntä, että lapsesta muka tulisi traumatisoitunut heti jos äiti ei tuollaiseen suostu. Jos ei halua niin ei halua, that's it. Liika selittely on minusta tuossa turhaa.

 

Pussaat suulle ja olet vähemmän nipo edes jossain asiassa.

Ei tää ole mitään nipottamista yhtään mistään.

Eikö? Lapsi tahtoo pikku suukon huulille ja kiellät sen.

Säkin kieltäisit jos olisit alle kouluikäisenä joutunut itse suukottelemaan liiaksi inhottavia ihmisiä.
Ihan turha kertoa mulle mistään trauman käsittelyistä: kyllä ne tilanteet on terapioitu jo. Mutta tiettyjen tilanteiden inhottavuudesta mä en pääse, ja siihen kuuluu lasta suulle suukottaminen. Piste.

mutta eihän lapsi ole inhottava. saako miehesikään pusuja?

Etkö sä ymmärrä lukemaasi?
Hänelle tulee inhottava olo siitä kun joutuu pussaamaan lasta suulle.Ei sen kummempaa.
Lapselle ei tarvii alkaa selittään mistä se johtuu et äitiä kyseinen juttu ahdistaa/inhottaa.
Mutta olisi ihan oikein kertoa itsesi vuoksi et missä se raja menee.