Hei ihan totta: mikäs kompromissi tähän?

Mun mielestä edelleenkin kyseenalaista VIELÄ 7-vuotiaalle, pussaatteko te äipät vielä 11-vuotiastakin? Pojille/tytöille sitä pitäs ennemmin pusuja moiskia eikä äipän huulille enää kouluikäsenä. Kukin tavallaan.

 

Sun täytyy sanoa lapsellesi niin ku poika sanoo mulle: "Tukkahan, ei naamahan."

Anteeks, en osaa sua oikeasti neuvoa. :snotty: :ashamed:

 

Mun mielestä edelleenkin kyseenalaista VIELÄ 7-vuotiaalle, pussaatteko te äipät vielä 11-vuotiastakin? Pojille/tytöille sitä pitäs ennemmin pusuja moiskia eikä äipän huulille enää kouluikäsenä. Kukin tavallaan.

Sun 7 v varmaan vehtaa jo poikien kanssa mutta muilla asia ei onneksi ole niin huonosti.

 

Kysy kelpaisiko kymmenen poskimuiskausta, oikein isoa! Todella väärin tulla toisten neuvomaan että "tietenkin annat", jos et-olet huono äiti. Huoh. Vaikea juttu, mut en minäkään antas kun vaan poskipusuja-ja meillä myös totuttu ihan niihin, niitä saakin antaa varmaan sata per poski.

 

Mun mielestä edelleenkin kyseenalaista VIELÄ 7-vuotiaalle, pussaatteko te äipät vielä 11-vuotiastakin? Pojille/tytöille sitä pitäs ennemmin pusuja moiskia eikä äipän huulille enää kouluikäsenä. Kukin tavallaan.

Sun 7 v varmaan vehtaa jo poikien kanssa mutta muilla asia ei onneksi ole niin huonosti.

Ootpa sinä ilkeä, ei tietenkään. Eikös suukon ja vehtaamisen pitäny olla eria asia tossa iässä eikö seksuaalinen, mitenkäs sinä lastasi pussaat jos pusu on enemmän??

 

Lasta ei kuulu pussata suulle. Piste.
Oletko pussannut itse lasta poskelle/otsalle tai vaikka nenänpäähän iltasuukon aikaan? Jos annat vain poskesi pussattavaksi, voi lapsi pyrkiä pussamaan suulle saadakseen itsekin pusun.

 

Lasta ei kuulu pussata suulle. Piste.
Oletko pussannut itse lasta poskelle/otsalle tai vaikka nenänpäähän iltasuukon aikaan? Jos annat vain poskesi pussattavaksi, voi lapsi pyrkiä pussamaan suulle saadakseen itsekin pusun.

Joo olen, paitsi tänään sitt en kun suutuin melkein siinä tilanteessa (muutenkin vähän stressi, ja sitt kun totesin että edellinen keskustelu ei jälleen ollut tuottanut asiassa tulosta, sanoin vaan hyvät yöt ja häivyin ). Mutta siis yleensä kyllä annan itsekin poskelle.

 

On kyllä erikoisia kommentteja. 7-vuotias liian vanha saamaan pusuja ja pussaamaan äitiä?! Noi ei kai nyt sentään. Eiköhän se lapsi sitten ihan itse ala vetäytymään pois pussauksesta, kun kokee olevansa liian iso. Mitään seksuaalista noissa pusuissa tai suukoissa ei tuon ikäisillä todellakaan ole, eikä tarvi vielä poikien/tyttöjen perässä juosta pusuja hakemassa.

Minusta tuo ihan oikeasti kuulostaa siltä, että sä et ole kuitenkaan päässyt yli omista kokemuksistasi. Ja on mielestäni ihan ok aikuisia ihmisiä kohtaan olla juuri niin tiukka omista rajoistaan kuin haluaa. Eli ei tarvi halailla ketä vaan, ei edes omaa äitiään, jos kokee sen vaikeaksi. Mutta omia lapsia kohtaan äiti tai isä ei mun mielestä voi vetäytyä läheisyydestä eikä asettaa sille ehtoja. Että älä tee äitille noin, äiti ei tykkää. Oletuksena siis se, että kyse on jostain ihan normaalista jutusta ja suukot suulle sellaista kyllä on. Ei lapsi osaa ymmärtää sitä äitin/isän vetäytymistä muuten kuin niin, ettei hän kelpaa. Ja saa siitä sitten vuorostaan omat traumat, joita vie eteenpäin...

 

Lasta ei kuulu pussata suulle. Piste.
Oletko pussannut itse lasta poskelle/otsalle tai vaikka nenänpäähän iltasuukon aikaan? Jos annat vain poskesi pussattavaksi, voi lapsi pyrkiä pussamaan suulle saadakseen itsekin pusun.

Joo olen, paitsi tänään sitt en kun suutuin melkein siinä tilanteessa (muutenkin vähän stressi, ja sitt kun totesin että edellinen keskustelu ei jälleen ollut tuottanut asiassa tulosta, sanoin vaan hyvät yöt ja häivyin ). Mutta siis yleensä kyllä annan itsekin poskelle.

Oikeasti tämä kuulostaa todella surulliselta. Että äiti suuttuu hyvän yön tilanteessa ja häipyy! Kun lapsiraukka ei ole ymmärtänyt äidin tarkkoja rajoja. Oikeasti, mahtaa olla nyt hyvä fiilis.

 

Lasta ei kuulu pussata suulle. Piste.
Oletko pussannut itse lasta poskelle/otsalle tai vaikka nenänpäähän iltasuukon aikaan? Jos annat vain poskesi pussattavaksi, voi lapsi pyrkiä pussamaan suulle saadakseen itsekin pusun.

Joo olen, paitsi tänään sitt en kun suutuin melkein siinä tilanteessa (muutenkin vähän stressi, ja sitt kun totesin että edellinen keskustelu ei jälleen ollut tuottanut asiassa tulosta, sanoin vaan hyvät yöt ja häivyin ). Mutta siis yleensä kyllä annan itsekin poskelle.

Oikeasti tämä kuulostaa todella surulliselta. Että äiti suuttuu hyvän yön tilanteessa ja häipyy! Kun lapsiraukka ei ole ymmärtänyt äidin tarkkoja rajoja. Oikeasti, mahtaa olla nyt hyvä fiilis.

Niin: kuten jokainen saattoi lukea aiemmin jo, mainitsinkin että molemmille jää paha mieli näissä tilanteissa. En ole tunneköyhä enkä tyhmä, ymmärrän kiitos lapseni olotilan kyllä.

 

meille sanottiin, että normi pusussa, vanhempien j alasten välillä ei tuo bakteeri tartu, koska siinä pitää olla sylkiyhteys, eli siihen tarvitaan molempien sylkeä,

 

meille sanottiin, että normi pusussa, vanhempien j alasten välillä ei tuo bakteeri tartu, koska siinä pitää olla sylkiyhteys, eli siihen tarvitaan molempien sylkeä,

No minusta taas on tyhmää perustella suukottelua bakteereilla, ettekö sitten ukkojanne pussaa?

 

On kyllä erikoisia kommentteja. 7-vuotias liian vanha saamaan pusuja ja pussaamaan äitiä?! Noi ei kai nyt sentään. Eiköhän se lapsi sitten ihan itse ala vetäytymään pois pussauksesta, kun kokee olevansa liian iso. Mitään seksuaalista noissa pusuissa tai suukoissa ei tuon ikäisillä todellakaan ole, eikä tarvi vielä poikien/tyttöjen perässä juosta pusuja hakemassa.

Minusta tuo ihan oikeasti kuulostaa siltä, että sä et ole kuitenkaan päässyt yli omista kokemuksistasi. Ja on mielestäni ihan ok aikuisia ihmisiä kohtaan olla juuri niin tiukka omista rajoistaan kuin haluaa. Eli ei tarvi halailla ketä vaan, ei edes omaa äitiään, jos kokee sen vaikeaksi. Mutta omia lapsia kohtaan äiti tai isä ei mun mielestä voi vetäytyä läheisyydestä eikä asettaa sille ehtoja. Että älä tee äitille noin, äiti ei tykkää. Oletuksena siis se, että kyse on jostain ihan normaalista jutusta ja suukot suulle sellaista kyllä on. Ei lapsi osaa ymmärtää sitä äitin/isän vetäytymistä muuten kuin niin, ettei hän kelpaa. Ja saa siitä sitten vuorostaan omat traumat, joita vie eteenpäin...

Hmm. Onko mun ymmärrettävä tämä teksti niin että mielummin olen äitinä sellainen mitä lapseni haluaa vaikka tekisin sen täysin vasten tahtoani, kuin että opettaisin lapselleni, että äitikin voi olla itsenäinen ihminen jolla on mielipiteet ja tietyt rajat ja silti olla rakastava vanhempi?

 

Lasta ei kuulu pussata suulle. Piste.
Oletko pussannut itse lasta poskelle/otsalle tai vaikka nenänpäähän iltasuukon aikaan? Jos annat vain poskesi pussattavaksi, voi lapsi pyrkiä pussamaan suulle saadakseen itsekin pusun.

Joo olen, paitsi tänään sitt en kun suutuin melkein siinä tilanteessa (muutenkin vähän stressi, ja sitt kun totesin että edellinen keskustelu ei jälleen ollut tuottanut asiassa tulosta, sanoin vaan hyvät yöt ja häivyin ). Mutta siis yleensä kyllä annan itsekin poskelle.

Oikeasti tämä kuulostaa todella surulliselta. Että äiti suuttuu hyvän yön tilanteessa ja häipyy! Kun lapsiraukka ei ole ymmärtänyt äidin tarkkoja rajoja. Oikeasti, mahtaa olla nyt hyvä fiilis.

Niin: kuten jokainen saattoi lukea aiemmin jo, mainitsinkin että molemmille jää paha mieli näissä tilanteissa. En ole tunneköyhä enkä tyhmä, ymmärrän kiitos lapseni olotilan kyllä.

Kumpi teistä on aikuinen? Kumman pitää joustaa ja ymmärtää?

Kuten sanoin, niin mielestäni aikuisten välisissä tilanteissa kumpikin saa pitää rajansa ja niitä pitää kunnioittaa. Lapsen kanssa ei voi pelata samoilla säännöillä. Lapsen kanssa aikuisen pitää joustaa, ymmärtää sitä, ettei lapsi ymmärrä asioiden syitä ja seurauksia samoin. Jos äiti tulee pahalle tuulella lapsen suukosta, niin lapsi käsittää sen niin, että hän ei kelpaa, äiti ei tykkää hänestä. Suukko on lapsen tapa välittää. Ja jos lapsen tapa ei kelpaa äidille, niin tottahan lapsesta tuntuu pahalta.

Vanhemman pitää osata olla kypsempi kuin 7-vuotiaan.

 

siis ymmärrän jotenkin ap:n tilanteen, mutta että lapsia ei suulle muuten sais suukotella?
siis miksi ei.. mun mielestä lapsen suukottelu on ihan normaalia, meillä suukottaa poika suulle,poskelle,nenuun,otsaan.. mihin haluaa.. ja minä sekä mies suukotetaan myös poikaa jos suukkoja haluaa... mä nyt suukottelen muutoinkin..
ja mun mies ei ole edes lapsen isä, ja pitää lasten suukottelua ihan normi juttuna jos lapsi niin haluaa.. ja että lapsi kyllä sitten itse aikanaan lopettaa suulle suukottelun kun ei enää tahdo...

 

En miekää pussaile lapsiani suulle... enkä oo asiaa kummemmin edes selitellyt. 5v "yrittää" joskus antaa iltasuukon suulle, mutta sanon vaan rauhallisesti, että poskelle ja se riittää... =)

 

Lasta ei kuulu pussata suulle. Piste.
Oletko pussannut itse lasta poskelle/otsalle tai vaikka nenänpäähän iltasuukon aikaan? Jos annat vain poskesi pussattavaksi, voi lapsi pyrkiä pussamaan suulle saadakseen itsekin pusun.

Joo olen, paitsi tänään sitt en kun suutuin melkein siinä tilanteessa (muutenkin vähän stressi, ja sitt kun totesin että edellinen keskustelu ei jälleen ollut tuottanut asiassa tulosta, sanoin vaan hyvät yöt ja häivyin ). Mutta siis yleensä kyllä annan itsekin poskelle.

Oikeasti tämä kuulostaa todella surulliselta. Että äiti suuttuu hyvän yön tilanteessa ja häipyy! Kun lapsiraukka ei ole ymmärtänyt äidin tarkkoja rajoja. Oikeasti, mahtaa olla nyt hyvä fiilis.

Niin: kuten jokainen saattoi lukea aiemmin jo, mainitsinkin että molemmille jää paha mieli näissä tilanteissa. En ole tunneköyhä enkä tyhmä, ymmärrän kiitos lapseni olotilan kyllä.

Kumpi teistä on aikuinen? Kumman pitää joustaa ja ymmärtää?

Kuten sanoin, niin mielestäni aikuisten välisissä tilanteissa kumpikin saa pitää rajansa ja niitä pitää kunnioittaa. Lapsen kanssa ei voi pelata samoilla säännöillä. Lapsen kanssa aikuisen pitää joustaa, ymmärtää sitä, ettei lapsi ymmärrä asioiden syitä ja seurauksia samoin. Jos äiti tulee pahalle tuulella lapsen suukosta, niin lapsi käsittää sen niin, että hän ei kelpaa, äiti ei tykkää hänestä. Suukko on lapsen tapa välittää. Ja jos lapsen tapa ei kelpaa äidille, niin tottahan lapsesta tuntuu pahalta.

Vanhemman pitää osata olla kypsempi kuin 7-vuotiaan.

Selvä. No oletetaan ett mä tekisin näin: lapsi jo tietää selvästikin, että mä en pidä suulle suukottamisesta. Antaisin kuitenkin niin tapahtua siitäkin huolimatta että en pidä siitä. Millä mä sitten perustelen lapselle sen, että esim luokan tiettyä poikaa ei saa väkisin pussata jos poika ei halua: annanhan mä sen tapahtua kotonakin vasten omaa tahtoani?

 

No jos se sule on vaikea asia niin ei siitä lapselle mitään jättitraumoja tule, teillä toimitaan näin ja piste. Varsinkin kun kaikille lapsille sääntö on sama niin ei varmasti asiasta kannata sen suurempaa stressiä kantaa.

Mutta sitten siitä et voiko lasta suukottaa suulle vai ei. Mun mielestä on enemmän kieroutunut ajatusmaailma sillä joka automaattisesti kokee asian jotenkin "sairaaksi" jos ei omassa perheessä juuri niin satuta tekemään. Huomaa kyllä että suomalaisille jurottajille läheisyyden osoittaminen kehollisesti on edelleen tabu.

Ja meillä pussaillaan tyttöä 7v suulle ja se joka siinä jotakin sairasta näkee niin silloin oma maailmankuva on jo jossain määrin yliseksualisoitunut. Meillä myös halitaan paljon, tyttö tykkää kosketuksesta ja lähellä olosta niin kuin jokainen ihminen, miksi lapsella ei siihen olisi oikeutta? Ja mikä siitä pususta suulle tekee jotenkin erityisen kieron? Tai miksi lasta ei tulisi jonkin iän jälkeen suukottaa jos lapsi itse niin tekee?

 

On kyllä erikoisia kommentteja. 7-vuotias liian vanha saamaan pusuja ja pussaamaan äitiä?! Noi ei kai nyt sentään. Eiköhän se lapsi sitten ihan itse ala vetäytymään pois pussauksesta, kun kokee olevansa liian iso. Mitään seksuaalista noissa pusuissa tai suukoissa ei tuon ikäisillä todellakaan ole, eikä tarvi vielä poikien/tyttöjen perässä juosta pusuja hakemassa.

Minusta tuo ihan oikeasti kuulostaa siltä, että sä et ole kuitenkaan päässyt yli omista kokemuksistasi. Ja on mielestäni ihan ok aikuisia ihmisiä kohtaan olla juuri niin tiukka omista rajoistaan kuin haluaa. Eli ei tarvi halailla ketä vaan, ei edes omaa äitiään, jos kokee sen vaikeaksi. Mutta omia lapsia kohtaan äiti tai isä ei mun mielestä voi vetäytyä läheisyydestä eikä asettaa sille ehtoja. Että älä tee äitille noin, äiti ei tykkää. Oletuksena siis se, että kyse on jostain ihan normaalista jutusta ja suukot suulle sellaista kyllä on. Ei lapsi osaa ymmärtää sitä äitin/isän vetäytymistä muuten kuin niin, ettei hän kelpaa. Ja saa siitä sitten vuorostaan omat traumat, joita vie eteenpäin...

Hmm. Onko mun ymmärrettävä tämä teksti niin että mielummin olen äitinä sellainen mitä lapseni haluaa vaikka tekisin sen täysin vasten tahtoani, kuin että opettaisin lapselleni, että äitikin voi olla itsenäinen ihminen jolla on mielipiteet ja tietyt rajat ja silti olla rakastava vanhempi?

Ei. Vaan että lasta kohdellaan iän ja kehitystason mukaan. Lasta ei voi vielä tuossa vaiheessa vaatia ymmärtämään noin vaikeaselkoista asiaa. Lapsesi ei vielä kuulosta olevan kypsä ymmärtämään tätä juttua, joten mielestäni kypsä vanhempi antaa ajan hoitaa tehtävänsä. Ei jää väkisellä jankaamaan lapselle asiasta, joka on ilmeisesti liian vaikea ymmärtää.

Äidin itsenäisyys ja mielipiteet tulevat kyllä lapselle pikku hiljaa iän ja kehitystason mukaan selville.

 

Mä ymmärrän sun tunteesi NeitiNasu.. Mulla ei oo taustalla mitään dramaattista, mutta en todella tykkää pusutella en ketään, en edes miestäni.

lasten kanssa olen opetellut jonkinsortin kompromissin kun ne oli pieniä ja tykkäs pusutella.
niin, että mä jotenkin aina käänsin kasvoja niin,että se pusu osui lähemmäs suupieltä, eli siin suun ja posken puolivälissä ja noi ei sitte siihen reagoinu.

voi olla että lapsesi haluaa sitä enemmän kun kieltäydyt, ja siksi painostaa.

Keksisitkö jonkun ihan uuden iltarituaalin hänen kanssaan, jos se siihen unohtuisi koko asia.

 

Mun mielestä edelleenkin kyseenalaista VIELÄ 7-vuotiaalle, pussaatteko te äipät vielä 11-vuotiastakin? Pojille/tytöille sitä pitäs ennemmin pusuja moiskia eikä äipän huulille enää kouluikäsenä. Kukin tavallaan.

No kyllä meillä 11 v. ja 7 v. tulevat molemmat antamaan iltapusun huulille. Ensin annetaan hali, sitten pusu. Isälleen antavat pusun poskelle, koska isä haluaa niin. Mitä ihmeellistä siinä on?

 

Mitä jos ihan rehellisesti kerrot lapselle, että et vaan tykkää, että suukotellaan suulle? Ei kait sun tarvi (eikä saa mun mielestä) sen kummemmin kertoa mikä siihen on johtanut? Mulla on esim. napa semmonen johon tasan tarkkaan kukaan ei saa koskea, minusta se on ällöttävää ja mua suorastaan puistattaa jos siihen kosketaan ja lapset sen tietää, että siihen ei todellakaan kosketa. Toki pussaaminen on eri asia kuin napa ( ) mutta 7v on jo sen verran iso, että mun mielestä sen pitäs jo ymmärtää, että kaikesta ei voi tykätä.

 

On kyllä erikoisia kommentteja. 7-vuotias liian vanha saamaan pusuja ja pussaamaan äitiä?! Noi ei kai nyt sentään. Eiköhän se lapsi sitten ihan itse ala vetäytymään pois pussauksesta, kun kokee olevansa liian iso. Mitään seksuaalista noissa pusuissa tai suukoissa ei tuon ikäisillä todellakaan ole, eikä tarvi vielä poikien/tyttöjen perässä juosta pusuja hakemassa.

Minusta tuo ihan oikeasti kuulostaa siltä, että sä et ole kuitenkaan päässyt yli omista kokemuksistasi. Ja on mielestäni ihan ok aikuisia ihmisiä kohtaan olla juuri niin tiukka omista rajoistaan kuin haluaa. Eli ei tarvi halailla ketä vaan, ei edes omaa äitiään, jos kokee sen vaikeaksi. Mutta omia lapsia kohtaan äiti tai isä ei mun mielestä voi vetäytyä läheisyydestä eikä asettaa sille ehtoja. Että älä tee äitille noin, äiti ei tykkää. Oletuksena siis se, että kyse on jostain ihan normaalista jutusta ja suukot suulle sellaista kyllä on. Ei lapsi osaa ymmärtää sitä äitin/isän vetäytymistä muuten kuin niin, ettei hän kelpaa. Ja saa siitä sitten vuorostaan omat traumat, joita vie eteenpäin...

Hmm. Onko mun ymmärrettävä tämä teksti niin että mielummin olen äitinä sellainen mitä lapseni haluaa vaikka tekisin sen täysin vasten tahtoani, kuin että opettaisin lapselleni, että äitikin voi olla itsenäinen ihminen jolla on mielipiteet ja tietyt rajat ja silti olla rakastava vanhempi?

Ei. Vaan että lasta kohdellaan iän ja kehitystason mukaan. Lasta ei voi vielä tuossa vaiheessa vaatia ymmärtämään noin vaikeaselkoista asiaa. Lapsesi ei vielä kuulosta olevan kypsä ymmärtämään tätä juttua, joten mielestäni kypsä vanhempi antaa ajan hoitaa tehtävänsä. Ei jää väkisellä jankaamaan lapselle asiasta, joka on ilmeisesti liian vaikea ymmärtää.

Äidin itsenäisyys ja mielipiteet tulevat kyllä lapselle pikku hiljaa iän ja kehitystason mukaan selville.

Kaunis ajatus, mutta mahdoton toteuttaa meillä: jos mun lapseni saisi päättää, mä en myöskään kävisi töissä enkä opiskelisi, olisin vaan kotona ja leipoisin pullaa päivät pitkät. Muutkin äidit kuulemma tekee niin. Mä en ole sellainen äiti, ja siihen on parempi sopeutua. Mä näen niin, että tämä asia on vähän sama: lapsi ei jää paitsi läheisyydestä, ainoastaan suulle suukottamisesta. Joten ikävä kyllä tämä ei riitä perusteluksi sille että muuttaisin mieleni.

 

Ei lapsen suulle pussamista tartte kokea sairaaksi tms, jos sitä ei harrasta. Meillä ei pussata lapsia suulle, eikä mua oo lapsena pussattu, mutta en koe menettäneeni mitään. Hellyyttä olen saanut yllinkyllin ja tiedän, että omat lapsenikin sitä saavat. En silti arvostele niitä, jotka toimivat toisin.
Antaa jokaisen perheen toimia omalla tyylillään eikä syyllistetä.

 

Mitä jos ihan rehellisesti kerrot lapselle, että et vaan tykkää, että suukotellaan suulle? Ei kait sun tarvi (eikä saa mun mielestä) sen kummemmin kertoa mikä siihen on johtanut? Mulla on esim. napa semmonen johon tasan tarkkaan kukaan ei saa koskea, minusta se on ällöttävää ja mua suorastaan puistattaa jos siihen kosketaan ja lapset sen tietää, että siihen ei todellakaan kosketa. Toki pussaaminen on eri asia kuin napa ( ) mutta 7v on jo sen verran iso, että mun mielestä sen pitäs jo ymmärtää, että kaikesta ei voi tykätä.

Mä olen sanonut myös niin, just edelliskerrallakin kun asiasta puhuttiin. Ja kun siitä tuli itku, pehmitin tilannetta bakteeritarinoilla. Tyytyi sillon siihen, mutta taas tänään.. Ehkä mä vaan otan tän puheeksi huomenna päivällä, ajoissa jo ennen nukkumaan menoa.