Hedelmöityksen ajankohta askarruttaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja WarmWinter
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
W

WarmWinter

Vieras
Kuinka todennäköistä on että ovulaatio on silloin kun ovulaatiotesti näyttää plussaa?
Petin miestäni kp 7-8 välisenä yönä. Kp 19 testasin ovisplussan.
Raskaustesti näytti negaa kp 31, todella haaleaa plussaa kp 34. Kiertoni on aikaisemmin ollut 28-31. Ultrissa viikolla 8 ja 12 sikiö oli molemmissa kokonsa puolesta n. 4 päivää nuorempi kuin kuukautisten perusteella laskettuna. Mitä mieltä olette, onko mitenkään mahdollista että tämä "pettämiskaverini" voisi olla lapsen isä? Spermaa ei silloin päästetty kyllä sisään mutta emme myöskään käyttäneet koko aikaa kondomia. Tämä asia varjostaa raskauttani joka muuten olisi ainoastaan suuri ilon aihe minulle ja miehelleni. Mieheni tietää pettämisestä ja se on loppuunkäsitelty ja anteeksiannettu. En kirjoittanut tänne koska haluaisin kuulla mitään moraalisaarnoja, olen kyllä läksyni oppinut ja tuntenut pahaa oloa asiasta enemmän kuin tarpeeksi ja kadun syvästi edelleen, vaikka tästä on jo useampi kuukausi. Haluaisin vain kuulla mielipiteitänne siitä että millaiset mahdollisuudet teidän mielestänne on että mieheni ei olisikaan lapsen isä. Mieheni kanssa harrastimme seksiä moneen kertaan ovisplussan aikoihin ja sitä ennenkin. Vaikka kaikki merkit (ovistesti, ultra, myöhäinen raskaustestiplussa) viittaavat siihen että hedelmöitys on tapahtunut myöhään, niin silti asia vaivaa ja tulee mietittyä "jos" ja "jos". En jaksaisi enää stressata asiaa joka ei varmasti ole hyväksi vauvallekaan ja keskittyä loppuraskauteen ja vauvanodotukseen ja mieheni ja minun suhteeseen. Kiitos paljon rakentavista kommenteista jo etukäteen!
 
Menkkojen mukaan laskettu LA perustuu 28 päivän kiertoon. Silloin ovis on kp 14. Sinulla se ovis oli kp 19, joka on siis 5 päivää myöhemmin kun "28 päivän mukaan laskettu". Eli sikiösi on teoreettisesti siis sen 5 päivää nuorempi kun normimenkkojen mukaan olisi.
Myös tuo, että kp 31 sait negan ja kp 34 plussan viittaa mielestäni vahvasti siihen, että ovis on ollut tuolloin kp 19.
Siittiöt voivat elää jopa viikon naisessa. Eli vielä kp 15 olet voinut kantaa niitä pettäjän simoja, mutta kyllä ne ovat jo kp 19 kuolleet!!!

Tuskin hirveästi auttaa, mutta mielestäni kyllä kaikki teoreettiset merkit viittaavat siihen, että miehesi on lapsen isä erittäin todennäköisesti. Varmastihan asia selviää vasta lapsen syntymän jälkeen DNA testillä!!

Älä muuten ylläty jos miehesi ei "välitä" lapsestaan heti syntymän jälkeen. Mun mies ainakin sanoi, että vasta parin-kolmen kuukauden jälkeen hän rupesi rakastamaan lastamme. Siihen asti kuulemma tunteet vasta heräsivät. Ja meidän esikoinen oli kyllä varmasti miehen, lapsettomuushoidoilla kun sitä tehtiin.

Zemppiä ja voimia raskauteen ja hei, ONNEA!!! Älä turhaan stressaa!! Tärkeintä lapselle on rakastava ja jaksava äiti!!!
 
Kiitos vastauksestasi pahvi-76! Tottahan asia selviää lapsen synnyttyä, mutta se ei paljoa lohduta, koska lapsi ei saa olla kuin mieheni. Olisin tehnyt abortin luultavasti jos olisin epäillyt enemmän isyyttä.
Haluaisin vielä tietää kokemuksia/tieto siitä että miten hyvin ultrassa mitattu sikiön ikä vastaa todellista ikää? Eli siis voiko siinä olla heittoja että olisikin oikeasti vaikka viikon vanhempi kuin mitä koko vastaa? Minullahan tuo ultran koko vastasi ovista, mutta silti haluaisin jonkinlaisen varmuuden siitä että lapsi tosiaan on mieheni!
 
Kiitos vastauksestasi pahvi-76! Tottahan asia selviää lapsen synnyttyä, mutta se ei paljoa lohduta, koska lapsi ei saa olla kuin mieheni. Olisin tehnyt abortin luultavasti jos olisin epäillyt enemmän isyyttä.
Haluaisin vielä tietää kokemuksia/tieto siitä että miten hyvin ultrassa mitattu sikiön ikä vastaa todellista ikää? Eli siis voiko siinä olla heittoja että olisikin oikeasti vaikka viikon vanhempi kuin mitä koko vastaa? Minullahan tuo ultran koko vastasi ovista, mutta silti haluaisin jonkinlaisen varmuuden siitä että lapsi tosiaan on mieheni!
 
Uskoisin kyllä että ultrankin ajankohta on suurin piirtein pitävä, alkuvaiheessahan se vauva siellä kehittyy niin tiettyä ja nopeaa vauhtia, ettei se nyt viikoilla kai voi ainakaan heittää.. Uskalla nyt vain nauttia täysin rinnoin raskaudestasi ja unohtaa menneet. Niin varmaan myös miehesi ja tuleva lapsenne toivoisi sinun tekevän:)
 
Oliko kyseessä np-ultra vai kävitkö alkuraskauden ultrassa? Mitä aikaisemmin ultra on tehty, sitä tarkempi on sikiön/alkion iän määritys. Olen kyllä samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa siitä, että miehesi on lapsesi isä. Jo se tosiasia, ettette päästänyt spermaa pettäjän kanssa, heikentää hänen isyysmahdollisuuksiaan huomattavasti. Ja tosiaan, eivät nekään vähäiset siittiöt, joita olisi päässyt karkaamaan, olisi elänyt noin ptkään.

Anna asian olla ja yritä unohtaa nyt koko ongelma. Nauti raskaudestasi miehesi kanssa!
 
Hei sinä vierailija. Oletko sattumoisin katsonut sarjaa House? Jos olet niin varmaan tiedät, että siinä tohtori Housen mukaan erittäin monet vanhemmat hoitavat onnellisena tietämättään vieraita pentuja!
 
ONKO ABORTTI RATKAISU SIIHEN ETT PETÄT JA SATUT TULEMAAN RASKAAKSI...? EN YMMÄRRÄ AJATTELUTAPAASI.
VARMUUDEN SAAT ISYYSTESTILLÄ,.

Alkuperäinen kirjoittaja WarmWinter:
Kiitos vastauksestasi pahvi-76! Tottahan asia selviää lapsen synnyttyä, mutta se ei paljoa lohduta, koska lapsi ei saa olla kuin mieheni. Olisin tehnyt abortin luultavasti jos olisin epäillyt enemmän isyyttä.
Haluaisin vielä tietää kokemuksia/tieto siitä että miten hyvin ultrassa mitattu sikiön ikä vastaa todellista ikää? Eli siis voiko siinä olla heittoja että olisikin oikeasti vaikka viikon vanhempi kuin mitä koko vastaa? Minullahan tuo ultran koko vastasi ovista, mutta silti haluaisin jonkinlaisen varmuuden siitä että lapsi tosiaan on mieheni!

 
se ettei muka spermaa tullut yhtään sisään et voi tietää. miehellä voi tulla spermaa edes yksi siittiö ennen kuin hän alkaa tuntemaan että tulee. valitan.

Alkuperäinen kirjoittaja Suvi79:
Oliko kyseessä np-ultra vai kävitkö alkuraskauden ultrassa? Mitä aikaisemmin ultra on tehty, sitä tarkempi on sikiön/alkion iän määritys. Olen kyllä samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa siitä, että miehesi on lapsesi isä. Jo se tosiasia, ettette päästänyt spermaa pettäjän kanssa, heikentää hänen isyysmahdollisuuksiaan huomattavasti. Ja tosiaan, eivät nekään vähäiset siittiöt, joita olisi päässyt karkaamaan, olisi elänyt noin ptkään.

Anna asian olla ja yritä unohtaa nyt koko ongelma. Nauti raskaudestasi miehesi kanssa!

 
Kävin ultrassa viikolla 9+3 jolloin raskaus vastasi viikkoa 8+6 sekä np-ultrassa viikolla 12+5 jolloin sikiö vastasi 12+1. Eli 4 päivää oli molemmissa nuorempi jota vastasi myös raskaustestin tulos. Tämän perusteella ei pitäisi olla epäselvyyttä isyydestä koska pettäminen olisi siis tapahtunut n.11 päivää ennen ovulaatiota. Mutta minkäs teet kun poden huonoa omaa tuntoa edelleen ja pelkään että lapsen synnyttyä osottautuisikin että lapsi ei ole mieheni. Hän varmasti jättäisi minut ja minulla ei ole taloudellisesti eikä varmaan henkisestikään resursseja ryhtyä yksinhuoltajaksi.
KJGHJKHJ:lle jätän kommentoimatta.
Kiitos kaikille muille vastanneille!
 
Vihdoin uskaltauduin lääkäriltä kysymään että miten hyvin sikiön ultrattu ikä vastaa todellista hedelmöittymis aikaa. Lääkäri sanoi että se voi heittää n. 4pv suuntaan tai toiseen ja että minun kohdallani tämä sopii ihan hyvin kuukautisiin. Sitten kysyin että onko mahdollista että kp 7-8 välisen yön sperma olisi voinut hedelmöittää ja hän sanoi että kyllä! Vaikka vaikutti todella kiireiseltä eikä tuntunut oikein kunnolla perehtyvän asiaani, niin olen ollut aivan paniikissa tämän lääkärikäynnin jälkeen, en välillä saa öisin nukuttuakaan kun murehdin asiaa. En kyllä maininnut ovulaatiotestistä mitään. Ja sanoin hänelle että raskaustesti oli nega vielä kp 31 ja plussa vasta kp 34 niin hän sanoi että nuo eivät kerro mitään. Olen todella ahdistunut että lapsi ei olekaan mieheni vaikka järkevästi ajateltuna pakkohan sen on olla; ovistesti, eka nega raskaustestissä ja sikiön ultrattu ikä omien laskujeni mukaan täsmäisivät mutta ei auta järkeily. mieheni kanssa en uskalla puhua peloistani koska hänelle oli muutenkin tarpeeksi rankkaa koko pettämisasia ja alkuraskaudessa meni tovin ennenkuin sain hänet uskoteltua varmaksi että ei ole mitään syytä epäillä että lapsi ei olisi hänen. Tämä on ihan kamalaa, vauvan pitäisi syntyä ihan kohta ja minulla on välillä tuntemuksia etten edes enää halua lasta koska pelkään niin paljon että mieheni jättää minut jos vauva olisikin väärän isän...
 
Täällä on toinen vastaavassa tilanteessa oleva, jos yhtään lohduttaa......sillä erolla että oma mies ei todellakaan tiedä asiasta, enkä voi kertoakkaan.......Ja minulta menee sitten ihan kaikki, koko elämä, jos tämä vauvan on vieraan miehen....Sitä saa mitä tilaa. Minä haluan tämän lapsen enkä ikinä tästä vapaaehtoisesti luopuisi, on niin rakas jo, oli isä kuka tahansa. Asioilla on tapana järjestyä, elämä on raadollista.
Tsemppiä!
 
Missä vaiheessa kiertoa sinä olet ollut toisen miehen kanssa? Ihan mielenkiinnosta vain kysyn. Siis onko sinulla sellainen tilanne että isä voi olla ihan kumpi vain vai onko kuitenkin todennäköisempää että olisi jompikumpi? Mulla itselläni pidän siis järkevästi ajateltuna tätä toisen miehen isyyttää todella epätodennäköisenä, mutta jotenkin on vain sellainen olo että hänen se kuitenkin on, samoin kuin aavistin lapsen sukupuolenkin niin pelkään että tämäkin aavistus käy toteen :(
 
On epätodennäköistä että olisi vieraan miehen, touhujen väliä oli melkein kaksiviikkoa ja gyne laski ja sanoi että todennäiksesti lapsi on oman miehen. Kävin ultrassa ennen rv 6 ja silloin olisi kyllä ollut kaksi viikkoa iso ero alkion koossa. MUTTA eihän tässä ole järjen kanssa ollut mitään tekemistä kokoaikana, ei alkuun laitettaessa, niin miksi nytkään?. Mietin vaan kokoajan miten helvetissä olen voinut olla näin tyhmä! Ja sitä että se VOI olla kuitenkin myös sen vieraan miehen:( Kuulostaako tutuille mietteille?
 
Toivottavasti Warm Winter miehesi jättää sinut kaikesta huolimatta!!!!! Anna lapsesi adoptoitavaksi niin hän saa rakastavan ja ARVOISENSA kodin ja vanhemmat!!
 
Jätän voivoivoille kommentoimatta, toinenkin tohelo: tuntuu todella tutulta! Minäkin ihmettelen että miten olen voinut olla niin ääliö. Ja miten voi olla niin huono tuuri että sen ainoan kerran kuin elämässäni petän niin samasta kierrosta tuleekin raskaaksi. Toisaalta olen ajatellut että ehkä se koko tunnemyräkkä joka seurasi pettämistä ja sen puintia mieheni kanssa sai aikaan ovulaation joka sitten tulikin melko myöhään tikun perusteella. olimme yrittäneet pitkään ja muutamissa tikutuskerroissa joita olin aikaisemmin tehnyt en ovulaatiota ollut löytänyt tikuilla. Mieheni spermassa ei pitäisi olla vikaa koska olen tullut raskaaksi kerran aikaisemmin mutta raskaus meni kesken varhaisessa vaiheessa ja hänellä on ennestään lapsi. Minulla pettäminen oli siis n. 11 päivää ennen tikutettua ovista ja siittiöt voivat elää n. 3-6 päivää lääkärin mukaan joten kyllähän se olisi mahdotonta mutta minkäs teet kun asiaa ei saa millään ilveellä pois ajatuksista! Ja voivoille vielä sen verran että lapsi on toivottu perheeseemme ja hän saa rakastavat vanhemmat mutta tämä isyyden epäily mielessäni vie aina välillä ilon raskaudesta ja vauvasta lähes tyystin koska rakastan miestäni todella paljon ja hän ei ole minulle yhtään vähemmän tärkeä kuin tämä vauvakaan ja haluan heidät molemmat pitää.
 
Kuin oma kertomukseni..... en ymmärrä itseäni, monien turhien yrityskiertojenko takia sorruin pettämään, vai mikä minut siihen ajoi?? Olen soimannut ja ruoskinut itseäni aiheella ihan hulluuden partaalle asti, Kuinka saatoin, kun en ole koskaan mitään vastaavaa tehnyt, en edes pientä flirttiä.
Ja ihan sama juttu ,pettäminen oli 12 päivää ennen tikutettua ovista ja todella ekakerran sain elämäni aikana kunnon viivan ovistestiin, ja on kyllä tikuteltu. enkä ollut uskoa plussakaan todeksi, huusin vaan mielessäni että EIIII, EI NYT!!
Välillä olen voinut olla ihan normaalisti ja sitten taas syyllisyys tulee pintaan, usein yöllä ja mietin jopa vauvan ulkonäköä, onkohan sillä tummat vai vaaleat hiukset, kun syntyy...... ruskeet vai siniset silmät...jne.
Voi meitä tyhmiä naisia!!!
Kyllä ilo raskaudesta on välillä tosi kaukana.
 
Meilläkin yrittäminen alkoi jo kyllästyttää kun sitä oltiin jo lähes vuosi todella aktiivisesti harrastettu, suhde hieman rakoili ja mieheni työmatkalle lähtiessään hieman vihjaili että ei minun tarvitse häntä kotona odottaa ja sitten viikonloppuna eikun pää täyteen pitkästä aikaa ja baanalle ja eikö joku tyhmä vanha hoito siellä tullut vastaan ja illan päätteeksi raahattua kotiin. En kyllä raskautumista siinä vaiheessa ajatellut juurikaan kun menkat oli juuri loppuneet, eikä varsinaista siemensyöksyä edes tullut sisälleni. Sitten vajaa kaksi viikkoa tästä kun sain ekan ovisplussan koskaan niin toivo taas heräsi raskautumisesta ja kun vihdoin raskaustestikin näytti plussaa niin olimme tosi iloisia miehen kanssa molemmat ja pettäminen oli jo lähes unohtunut. Vasta muutamia viikkoja jälkeenpäin heräsi epäily että jos se onkin sen toisen, pohti miehenikin sitä ääneen, mutta sitten ultra viikoilla 8 ja 12 vastasi ovistestiä niin asian taas unohdin, mutta nyt loppuraskaudesta asia on uudelleen alkanut piinaamaan. Mietin myös että sitten kun vauva syntyy niin mitä jos ei olekaan yhtään isänsä näköinen ja sitten mieheni haluaa testit ja niissä osoittautuukin että hän ei olisi isä ja sitten hän jättää minut ja jään puille paljaille lapseni kanssa ja elämäni onkin sitten pilalla, joudun muuttamaan johonkin slummiin isättömän lapseni kanssa, kaikki kauhukuvat pyörivät juuri lähinnä öisin mielessäni jos en saa nukuttua. Asiat olisivat niin hyvin ilman tätä asiaa.
Lohduttavaa kuulla että minulla on kohtalotoveri. Yritetään unohtaa turhat mietteet, kyllä ne lapsemme varmasti ovat niiden joiden niiden kuuluukin olla :)
 
"Ja voivoille vielä sen verran että lapsi on toivottu perheeseemme ja hän saa rakastavat vanhemmat"

Hmm, jos lapsi kerran on toivottu niin miksi pelkäät miehesi jättävän sinut? Jos te todella rakastatte toisianne ja toivotte lasta niin se kuka lapsen biologinen isä sitten onkin ei kaataisi vahvaa suhdetta!! Mutta sitä mä en ymmärrä että jos kerran rakastat miestäsi niiiiin kovasti ni minkä hemmetin takia juoksit jalat levällään baariin saman tien kun tulee vähä kränää?? Hei haloo!! Turha on jälkeenpäin kitistä ja todella toivon että miehesi lähtee ja etsii itselleen naisen joka arvostaa ja rakastaa häntä, vastoinkäymisistä huolimatta!!! Ja kuinka voit väittää että lapsi saa rakastavan kodin ja vanhemmat jos suhteenne on rakoilevalla pohjalla ettekä pysty edes keskustelemaan mahdollisuudesta ettei lapsi olekkaan miehesi vaan hoitosi!!! Entä jos isyys selviääkin myöhemmin eikä tulos olekkaan toivottu!? Jättääkö miehesi sitten sinut ja lapsen?? Siinä onkin sinulla sitten lapselle selittämistä miks iskä häippäs?? Miksi ette nuoret naiset kanna vastuutanne? Jos on pakko paneskella kostopanoja ni käyttäkää ees kortsuja ni ei tarvi itkee täällä!!
 
Voi kun voisitte lakata murehtimasta! Jos tämä pettäminen on tapahtunut 11 päivää ennen ovulaatiota, ja ultrassakin sikiön koko vastaa ovulaation kieppeillä tapahtunutta hedelmöitystä, niin ei se kerta kaikkiaan voi olla sen vieraan miehen. Ei ultran näyttämä koko voi niin paljoa heittää! Eikä ne siittiöt pysy niin kauan hengissä! Minun tietämyksen mukaan max. 4-6 päivää, eli siitä vielä on ovulaatioon viisi päivää. Enhän minä tietenkään lääkäri ole, mutta kyllä matematiikasta jotakin tiedän. Ja kun ne ultrassa melko varmasti voi ne päivät laskea, ei ne PYSTY erehtymään viidellä päivällä. Se lääkäri ei varmasti ole ollut selvillä kaikista faktoista, tai on kuunnellut vain toisella korvalla.

Erehdyksiä sattuu. Eihän niitä kukaan halua, eikä ne ole suotavia, mutta niitä sattuu ja niistä on päästävä yli. Lakatkaa ruoskimasta ja parjaamasta itseänne! Toivoisin niin kovasti, että voisitte molemmat lakata murehtimasta ja iloita raskaudestanne ja perheestänne. Paljon halauksia ja hyvää kevättä.
 
Kiitos Mee, näinhän se on ja olet varmasti oikeassa. Moralisoijat saavat olla omassa arvossaan. Kun tehtyä ei saa tekemättömäksi!
Warm Winter tuo pettämistarinakin oli kuin omani paitsi etten kotiin kuskannut vaan hotelliin...
Onpas ollut hyvä purkaa tätä asiaa...kiitos Warm Winter että uskalsit rohkeasti tehdä tämän aloituksen!
 
siitä, minkänäköinen vauva on syntyessään ei voi päätellä mitää se tulee olemaan!

mulla 2 lasta, kumpikaan ei ole miehen näköinen (vaikka mun tapauksessa mies on isä molemmille). molemmat syntyessään tummatukkaisia, nyt 2-vuotias poika on ihan vaaleatukkainen ja tämä toinen on vielä vauva ja tummatukkainen. ja tuo isompi poika ei ole yhtään miehen näköinen, ei siis mitään samaa. muistuttaa lähinnä mua pienenä jos ois pidempi tukka, tai no on sillä pitkät ripset niinkuin miehellänikin :)

eli ulkonäkö ei auta siinä isyysasiassa, paitsi jos olet punapään kanssa pettänyt ja miehesi tai sinä ette ole punapäitä ja lapsi sitten on...
 

Yhteistyössä