Alkuperäinen kirjoittaja kannanottaja:
Ja laapalaapa. Meillä on suvussa kolmannessa polvessa tyroksiinit. Multa on vajaatoiminnan aiheuttama tyreoiitti syöny rauhasen niin pahasti, että kymmenen vuotta sitten menin veitsen alle syöpäepäilynä ja puolet poistettiin + toisesta puolesta otettiin jääleike. Ei ollu syöpää onneks, mut autoimmuunitulehdus niin voimakas, että jälellä oleva puolikas on ihan runneltunu. Kilppari arvot heittelee edelleen ja nyt menee ti ja pe kaks tablettii ja muina päivinä yks tabu. Ja mitat on ollu 160 cm 48 kg viimeseen vuoteen asti, jollon oon lihonu tuohon 50 kiloon. Mutsin mitat pari vuotta sitten 150 cm 39 kg, mutta sittemmin sairastunut muuhunkin ja paino noussut. Joten kilpirauhasen vajaatoimintaa yksistään on turha syyttää. Vajaatoiminta toki altistaa mm. masennukseen ja aiheuttaa väsymystä, mikä syöpöttelyyn yhdistettynä lihottaa.
Laapalaapa itellesi. Te ette todellakaan ole äitisi kanssa ns. tyyppivajiksia. Mutta toki toki, koska sinulla ja äidilläsi asia menee noin, niin sitten muillakin mentävä. Suurimmalla osalla homma kuitenkin menee ihan toisin.
Ja tuo rasvaton maito -juttu pitää täysin paikkansa. Kyseinen hlö on meinaan siskoni, jolle raskausaikana puhkesi vajaatoiminta. Hypotyreoosi todettiin synnytyksen jälkeen ja lääkitys aloitettiin. Siskoni oli ehtinyt siihen mennessä paisua 30kg, eikä siitä sairaalaan jäänyt kuin vauvan verran. Imetysaikana hän ei laihtunut kiloakaan ja päätyi lopulta tuohon epätoivoiseen ja tyhmään yritykseen elää pelkällä rasvattomalla maidolla. Siitä huolimatta hänen painonsa nousi vielä kolmisen kiloa.
Mistäkö tiedän, että siskoni tosiaan eli kuukauden pelkällä rasvattomalla maidolla? Tunnen hänet. Hän oli ollut koko siihenastisen elämänsä hoikka aktiiviurheilija. Ja todella perillä siitä, mitä kannattaa suuhunsa pistää. Lisäksi nuo ylimääräiset 30kg ovat hänelle vankila, eihän hän niissä tunne oloaan omakseen, kun on ihan muuhun tottunut. Nyt melkein neljä vuotta myöhemmin, kun lääkityksen tasapaino on löytynyt, kilot ovat alkaneet pikku hiljaa lähteä. Ja voit uskoa, että siskoni on onnellinen!
Mulla nousee aina näissä läskijahdeissa karvat pystyyn siskoni puolesta, sillä mä tiedän ja olen nähnyt, miten hän on taistellut. Eikä tosiaankaan ole hankkinut tai ylläpitänyt kilojansa elintavoillaan tai syömisillään. Ja mä tiedän, miten paha mieli siskolle tulisi, jos se näitä lukisi. Kuten joku sanoikin, ei kukaan ulkopuolelta katsomalla voi tietää, miten ne kilot ovat tulleet. Totta kai vähemmistöllä on ylipainon syynä vajis tai joku muu sairaus, mutta heitä kuitenkin on olemassa. Eikä se ole mikään tekosyy. Ja kuten joku sanoikin, kaikki "läskit" lokeroidaan samaan lokeroon, ei sitä vastaan kävellessä tiedä, mistä jonkun ylipaino johtuu. Sitä vaan ajatellaan, että toi vetää kotona megaburgereita, vaikka juuri se kyseinen lihava ohikulkija saattaa olla joku niistä, jolla on ihan oikeasti joku sairaus, joka vaikuttaa painoon.
Miksi se läskien lokerointi on sallittua? Miksei sitten samalla voisi lokeroida sallitusti tupakoivia, yh-äitejä, bilehirmuja, yhden yön juttujen harrastajia, anorektikoita jne? Lokerointi tekee asioista helppoja, mustavalkoisia. Kaikki harmaan sävyt lakaistaan maton alle. On vain joko tai. Oikea elämä ei kuitenkaan ole yksinkertaista.