Hautakivesi

Mummeliisa, sääli että sinun ikäset miettii tällasia.. ja kuten joskus täällä on sulle sanottukin niin miks sä oikeesti tekeydyt MUMMOKSI, kun olet kuitenkin vielä ihan nuori. Se tekee sinusta vasta isovanhemman jos olet lapsenlapsen saanut, ei mummelia.

Miksikö mietin hautakiviä?
Lähinnä siksi, kun kävin taannoin lounastauolla kauniilla hautausmaalla kävelemässä.
Ja sitä ennen miettinyt noita usein esim silloin kun valinnut kiviä ja tekstejä rakkaideni haudoille.
Muutenkaan en erityisesti ajattele että hautakivet olisivat johonkin tiettyyn ikään sidottu juttu, elämäntarinaan ehkä pikemminkin, mutta ei aina siihenkään.

Tuosta mummo-sanasta olemme puhuneet lie aiemminkin?
Minulle mummous on hieno asia, mummelius myös.
Viiden lapsen isoäitinä olo on suuri ilo ja kunnia ja olen moisesta elämälle kovin kiitollinen enkä todellakaan koe, että "tekeytyisin mummoksi" vaan ihan aidosti ja perin&juurin olen kaikkien lastenlasteni mummo.

Sinulle noilla sanoilla toisenlainen merkitys ja elät sitten sen merkityksen mukaan omaa todellisuuttasi itsellesi todeksi.
Se taas onko se "sääli" vai ei, on jotain minkä arvosteluun pitäisi tuntea koko elämäntarinasi - ja toisaalta omata merkittävä määrä omahyväisyyttä.

 

"Lopulta olemme kuitenkin yksin." :|

En erityisesti tykkää SMG:stä, mutta tässä on kauneutta.

Lopulta olemme kuitenkin yksin
minulle jää kertomus
joka muistuttaa elämääni
minulle jää ylleni satanut puiden pöly
minulle jää salaisuus
jota en kertonut kenellekään

 

Eikö teitä haudattavia hirvitä ajatus tulevaisuuden arkeologeista, jotka löytävät muumioituneen kroppanne ja täyttävät sen tunkeakseen museoon?

Pitäähän arkeologitkin työllistää. =)

 

Ihan lyhyesti ja ytimekkäästi jotta:

"Kuolema korjasi univelat"

Ja hautakivi sais olla tulenleiskuvan punanen, kuvastais luonnetta erinomaisesti.

 

No kun me tavataan vanhempien tai sisarusten kaa niin ei kyllä kuolemisesta puhuta tai hautaamisesta! On niitä kivempiakin aiheita. Kaikki menee painollaan ja aikanaan. Luulen että vanhemmat rupee puhuu hautaamistoiveista kun vielä 10v eteenpäin eli yli 70v.
Tosin mummo puhuu nyt että jos hän sais elää ja nähdä kun lastenlapset pääsee ripille ja ylioppilaaksi.

Kyllä meilläkin on kaikennäköisiä muitakin puheenaiheita, mutta kuolemaakaan ei mitenkään vältellä. Mun mielestä siitä kannattaa oikeasti jutella ajoissa, sillä kuoleminen ei ole pelkästään vanhusten yksinoikeus. Lisäksi mun mielestä jostain asiasta vaikeneminen antaa sille enemmän voimaa ja isomman painoarvon, kuin mitä sillä todelisuudessa on.