Nyt täytyy aivan pakosta avautua tänne.
Minua potuttaa nyt oikein urakalla.
Ensinnäkin minä olen kamalan väsynyt. Meillä on maaliskuussa laskettu aika ja nyt meillä on sellainen 1.5-vuotias ilopilleri neitokainen. Tämä raskaus on vienyt minusta kaikki mahdolliset voimat.
Minä aikoinani tapasin mieheni ja muutin hänen perässä toiselle puolelle suomea. Nytkin ollaan tytön kanssa täällä minun kotikonnuilla vierailemassa ja kaiiiiikkki haluaa aina nähdä meitä silloin kun heille sopii. Kukaan ei mahda kysyä että kuinka itse jaksamme liikkua ja milloin tytsy esim. nukkuu päikkäreitä. Eiiiih, meille vaan ilmoitetaan aika milloin pitää olla missäkin. Ja kukaan ei missään nimessä voi tulla täällä minun vanhempieni luona käymään, vaan se on me joiden on liikuttava joka paikkaan.
Täällä minulla on muutenkin vaikea olla koska on pieni asunto ja täällä ei ole hetkeäkään hiljaista vaan koko ajan joku pospottaa jotain. Kaikki haluaa jotain, mutta minun mielipiteellä ei ole missään vaiheessa merkitystä!
Ja minä kun olen täällä vain kaikkia mielyttämässä.
Nyt sitten olen odottanut hirveästi että jos ensi viikolla lähtisin vähän omaa aikaa viettämään, jouluostoksille. Nooh...
Meillä kesän jälkeen meidän autoa vaan korjattiin, ja korjattiin. Aina oli joku vika. Pari viikkoa sitten se auto sanoi lopullisesti sopimuksensa irti. Kiva juttu.
Maalla kun asutaan ja etäisyydet on pitkät, niin eikun uutta autoa ostamaan. Pakko oli että mies voi käydä töissä. (Uusi auto=meille uusi auto, vanha ja käytetty.) Vaikka ei millään olisi ollut varaa uutta autoa ostaa.
Tänään...mies laittoi viestiä että auton ikkuna oli mennyt sisään. EI OLE ENÄÄN MAHDOLLISTA!!! Pakkohan se on nyt heti korjaamoon vietävä.
Saunaremmonttikin alkaa joulukuun alussa.
Hilijaset joulut edessä.
Siis joskus tuntuu että koko maailma kaatuu niskaan! Onko minut kirottu?
...Noh, jotain hyvääkin. Mies kun on kotona ja myö täällä sukuloidaan niin eilen laittoi mies viestiä että meillä olisi 4 kaunista kissanpentua. Ompahan sentään jotain hyvääkin. Minä kun niin rakastan kissoja. Pääsee lepertelemään ja paijailemaan pienen pieniä karvapalleroita, kunhan nyt joskus ensin takaisin kotiin selviää.
Nyt pääsi syvä huokaus. Helpotti sentään hiukan kun sain tänne avautua.
Kiitos.
Oikein hyvää joulun odotusta kaikille!
Kyllä se elämä vielä iloksi muuttuu...
Minua potuttaa nyt oikein urakalla.
Ensinnäkin minä olen kamalan väsynyt. Meillä on maaliskuussa laskettu aika ja nyt meillä on sellainen 1.5-vuotias ilopilleri neitokainen. Tämä raskaus on vienyt minusta kaikki mahdolliset voimat.
Minä aikoinani tapasin mieheni ja muutin hänen perässä toiselle puolelle suomea. Nytkin ollaan tytön kanssa täällä minun kotikonnuilla vierailemassa ja kaiiiiikkki haluaa aina nähdä meitä silloin kun heille sopii. Kukaan ei mahda kysyä että kuinka itse jaksamme liikkua ja milloin tytsy esim. nukkuu päikkäreitä. Eiiiih, meille vaan ilmoitetaan aika milloin pitää olla missäkin. Ja kukaan ei missään nimessä voi tulla täällä minun vanhempieni luona käymään, vaan se on me joiden on liikuttava joka paikkaan.
Täällä minulla on muutenkin vaikea olla koska on pieni asunto ja täällä ei ole hetkeäkään hiljaista vaan koko ajan joku pospottaa jotain. Kaikki haluaa jotain, mutta minun mielipiteellä ei ole missään vaiheessa merkitystä!
Ja minä kun olen täällä vain kaikkia mielyttämässä.
Nyt sitten olen odottanut hirveästi että jos ensi viikolla lähtisin vähän omaa aikaa viettämään, jouluostoksille. Nooh...
Meillä kesän jälkeen meidän autoa vaan korjattiin, ja korjattiin. Aina oli joku vika. Pari viikkoa sitten se auto sanoi lopullisesti sopimuksensa irti. Kiva juttu.
Maalla kun asutaan ja etäisyydet on pitkät, niin eikun uutta autoa ostamaan. Pakko oli että mies voi käydä töissä. (Uusi auto=meille uusi auto, vanha ja käytetty.) Vaikka ei millään olisi ollut varaa uutta autoa ostaa.
Tänään...mies laittoi viestiä että auton ikkuna oli mennyt sisään. EI OLE ENÄÄN MAHDOLLISTA!!! Pakkohan se on nyt heti korjaamoon vietävä.
Saunaremmonttikin alkaa joulukuun alussa.
Hilijaset joulut edessä.
Siis joskus tuntuu että koko maailma kaatuu niskaan! Onko minut kirottu?
...Noh, jotain hyvääkin. Mies kun on kotona ja myö täällä sukuloidaan niin eilen laittoi mies viestiä että meillä olisi 4 kaunista kissanpentua. Ompahan sentään jotain hyvääkin. Minä kun niin rakastan kissoja. Pääsee lepertelemään ja paijailemaan pienen pieniä karvapalleroita, kunhan nyt joskus ensin takaisin kotiin selviää.
Nyt pääsi syvä huokaus. Helpotti sentään hiukan kun sain tänne avautua.
Kiitos.
Oikein hyvää joulun odotusta kaikille!
Kyllä se elämä vielä iloksi muuttuu...