harrastaa vai ei?

[kotona harrastava]

Olen 26 vuotias nainen ja harrastukseni ovat seuraavat:

Kaverien kanssa kahvittelu ja "oleskelu"
Lukeminen
Elokuvat
Valokuvaaminen
Kaikenlainen askartelu kotosalla (esim kirppiksestä hankittujen tavaroiden uudistaminen ja omien syntymäpäiväkorttien teko)
Lenkkeily
Kokkaaminen
Juhliminen silloin tällöin (juhlimisen pääasiana ei ole humaltuminen vaan hauskanpito kavereiden kanssa)

Lisäksi minulla on jotain epäsäännöllisiä ja vuosikaudesta riippuvaisia harrastuksia. Esim kesällä hoidan pihakukkiani ja jos säät suovat tapaan käydä uimassa tai pyöräilyllä.

Ongelmani on että miesten mielestä minulla ei ole "oikeita" harrastuksia, joita kaikilla ilmeisesti pitäisi olla. Exäni sanoi että minun pitäisi hankkia jokin harrastus kun valitin että meillä ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa. Nykyisen mieheni kanssa olen seurustellut nyt jonkin aikaa, ja nyt toissapäivänä kun keskustelimme suhteestamme tämä sanoi muiden asioiden ohella että minulla ei ole harrastuksia.

Näiden miesten harrastukset ovat sellaisia joihin tarvitaan kalliit vehkeet (lumikelkka, moottoripyörä jne), jotka näkyvät ulospäin ja joita harrastetaan yleensä muiden samanhenkisten parissa. Heidän harrastuksensa ovat sellaisia suuria intohimonkohteita. Tiedän että minun harrastukseni saattavat olla enemmän sellaista tavalliseen arkielämään liittyvää puuhaa, mutta kuitenkin ne ovat asioita joita minä tykkään tehdä. Eikä minulla koskaan ole sellaista ongelmaa että en keksisi mitään tekemistä vapaa-ajallani. On minullakin intohimonkohteeni: tykkään esimerkiksi vanhoista amerikanraudoista ja varmasti joskus ostankin oman sellaisen, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista taloudellisista syistä.

Kysynkin että onko nykyään tosiaan niin että oikeisiin harrastuksiin lasketaan vain sellaiset suuret intohimonkohteet, jotka vievät paljon aikaa ja jotka ovat jollain tavalla erikoisia? Eli sellaiset jotka kertovat ihmisestä jotain ilman että hän itse kertoo itsestään mitään? Olisinko minä enemmän kiinnostava ihminen jos hankkisin itselleni jonkin kalliin lelun tai liittyisin johonkin kerhoon? Mitä te muut harrastatte?

 

[kotona harrastava]

Lisäisin vielä että tästä on kehittymässä mulle jonkinlainen pakkomiele tai identiteettikriisi. Tuntuu että mun pitäisi väkisin keksiä jokin oma "juttu", mutta en voi sille mitään että viihdyn liikaa näiden pikkupuuhieni parissa. Taitaa kuulostaa hullulta...

 

[ilo pienistä asioista]

Harrastuksesi ovat mielestäni täysin päteviä!

Kuka meistä voi oikeasti tulla toiselle sanomaan, mitä kunkin pitäisi harrastaa tai olla harrastatta. Lähinnä osoittaa ajattelemattomuutta, jos sellaista menee toiselle ihmiselle laukomaan. Yksi tarvitsee extreme-kokemuksia saadakseen vapaa-ajastaan iloa irti ja toiselle riittää kirjan lukeminen tai kukkpenkin hoitaminen. Jos itse saa iloa irti omasta vapaa-ajastaan, niin silloinhan tilanne on enemmän kuin hyvin.

Ole rohkeasti oma itsesi ja vietä vapaa-aikaasi siten kuin itse parhaaksi koet. Anna miehesi harrastaa, mitä hän haluaa ja voit todeta hänellekin, että antaa sinun harrastaa sellaisia asioita kuin sinä itse haluat. Siinä vaiheessa kun yritetään löytää yhteisiä harrastuksia, niin alkaa keskustelu siitä, mikä tyydyttäisi molempien intressejä. Mutta niin kauan kun on puhe yksilön omista harrastuksista, niin kenelläkään muulla ei pitäisi olla asiaan mitään sanottavaa.

 

[no]

Eiköhän se miehen kommentti mennyt vähän ajattelemattomuuden tai tyhmyyden piikkiin.

Minusta sinun harrastukset ovat sellaisia, että ne osoittavat sinun olevan ns. selväjärkinen. Ehkä koti-ihminenkin. Niissä on yhdistetty arjen tarpeet ja niistä tekemisen nauttiminen.

Se on erittäin tärkeää, että harrastaa. On tuhoisaa ihmiselle istua paikoilleen loppuelämäksi. Itseään pitää rasittaa...

 

[Sou ? ?]

Mitä hiton väliä sillä on, onko sinulla jonkun muun mielestä "oikeita" harrastuksia! En ymmärrä, miten se kuuluisi edes kumppanillesi. Etenkin kun ilmeisesti kyse ei ole siitä, että istuisit kotona tuijottamassa seinää ja itkemässä, kuinka sinulla ei ole mitään tekemistä (tuo on ehkä ainoa tilanne, milloin on aiheellista sanoa että "hankkisit jonkun harrastuksen).

 

[Minun mies tekee samaa!]

Heh, luulin olevani ainoa nainen, jonka mies on kommentoinut "vähäisiä" tai "olemattomia" harrastuksiani! Eli täällä löytyy kohtalotoveri, joka harrastaa käsitöitä, kuntosalia, lukemista, kaverien kanssa hengailua, koiran kanssa ulkoilua ja lenkkeilyä. Mutta ei, eiväthän ne ole harrastuksia! Mieheni on skeitannut lapsesta asti, on jo yli kolmekymppinen ja lähes kaikki hänen ystävänsä harrastavat samaa.

Minulle hän on sanonut jotenkin negatiivisena asiana sen, ettei minulla ole jotain harrastusporukkaa/yhteisöä ja sen, etten kuulemma ole koskaan kokenut mitään intohimoa mitään asiaa kohtaan! Siis miten ihmeessä joku voi ajatella niin, että jos ei ole harrastanut jotain niin ei ole kokenut intohimoa! Yritin selittää, että mielenkiinnon kohteeni ovat olleet muualla kuin tiiviissä harrastuksissa, kuten yhteiskunnallisissa asioissa ja luonnossa. Mies ei vaan tunnu ymmärtävän, vaan pitää jostain syystä kokemuksiani vähäpätöisempinä kuin omiaan. Hullua, mutta eipä tuo kovin usein nouse esiin. Nykyisin en enää halua keskustella asiasta, koska mieheni asenne ärsyttää niin kovasti.

 

[Myös harrastaja]

Ap. taisi itse mainita, että oli valittanut miehelleen, ettei heillä ole tarpeeksi yhteistä aikaa, johon mies sitten sanoi, että Ap. tarvitsisi jonkun harrastuksen.

Mielestäni Ap:n harrastukset ovat hyviä ja monipuolisiakin. Asia vaan on jotenkin niin, että nuo intohimoiset harrastajat eivät oikein ymmärrä tuollaisia puuhastelija-harrastajia. Intohimoisella harrastajalla kun tilanne on usein se, että aikaa harrastamiseen ei ole ikinä edes tarpeeksi ja monesti hengenheimolaiset ovat sitten niitä saman harrastuksen ihmisiä. Jos näitä ihmisiä alkaa vaatia käyttämään vapaa aikaansa muuhun, he helposti pitävät noita vaatimuksia esittäviä puolisoita/seurustelukumppaneita taakkoina. Siinä mielessä miehen ajatus, että Ap:n pitäisi hankkia oma harrastus, jossa viettäisi aikaansa, kun mies olisi omassa harrastuksessaan, on ihan järkevä.

Itse olen huomannut, että pariskuntina nuo intohimoiset harrastajat sopivat parhaiten yhteen toisten intohimoisten harrastajien kanssa, vaikka puolisoiden harrastukset olisivat erilaisia. Muissa tapauksissa usein tilanne menee siihen, että harrastamaton puoliso nurisee jatkuvasti toisen menoista ja harrastaja taas ärsyyntyy tästä.

 

[no]

Kysymys on taas itsenäisyyden antamisesta; se on parisuhteen perusjuttu.

Voisin myös aavistaa kysymyksen olevan siitä, että luullaan jonkin olevan suhteessa vialla, jos ei olla kuten paita ja p. Myös yhteinen aika voi jäädä vähiin, jos viihdytään harrastuksissa; se voi olla tavallaan ikävääkin, voi se olla myös hallintaa, jos harrastuksista huomauttaa. Perusjuttu on se, että ei se toinen minnekään katoa, vaikka harrastuksessaan viihtyisikin. Antakaa vapaus...

 

[hmmm...]

Ap:n mies haluaisi ap:n harrastavan jotain, että voisi itsekin sitten hyvin omin tunnoin olla poissa omien harrastustensa parissa. Vähän kuin teinipoika menee kavereiden kanssa ajelemaan mopolla ja tulee sitten äidin luo syömään, kun on nälkä.

Ilmeisesti mies on sinut valinnut juuri siksi, että olet jalat maassa kulkeva, turvallinen ja äidillinen nainen.

Jos haluat kumppaniksesi aikuisen, samanhenkisen, miehen, jonka kanssa yhdessä puuhaatte jotain yhteisen asian hyväksi kotona, tästä miehestä et sitä löydä. Mutta voihan tuokin tilanne olla tyydyttävä, jos nautit itseksesi olosta. Miehellehän tilanne on mitä parhain; hänellä on vapaus ja kodin mukavuudet.

 

[no]

Kyllä lyhin tie eroon on käyttämällä norsunv..naamaria..

 

[mursunhammas]

Ongelmia voi tulla siinä vaiheessa, kun on lapsia huolehdittavana. Mies haluaa käyttää aikansa harrastamiseen ja vaatii, että vaimo huolehtii perheestä. Meilläkin oli miehen kanssa yhteisiä harrastuksia: tanssimme, pelasimme golfia, ammuimme jousella meloimme. Kun lapsia tuli, mies jätti tanssimisen, mutta jatkoi muita harrastuksia entiseen tapaan, jätti välillä jonkun pois ja otti uutta tilalle (esim keilailu, moottripyöräily, ammunta, RC). Mieheni on juuri sellainen tyyppi, jolle pitää olla hienoja välineitä. Niitä onkin talo pullollaan, kun harrastukset vaihtuvat siinä vaiheessa, kun ne eivät suju tarpeeksi hyvin. Se ainut lomaviikko, jonka mies viettää perheen kanssa, menee yleensä niin, että mennään johonkin lomakohteeseen, jossa on golf-kenttä vieressä. Mies pelaa aamusta iltaa. Muu perhe tekee mitä tekee. Siinä kannattaa äidillä olla hyvin kotikeskeiset harrastukset, kuten lasten kanssa leikkiminen, ruoanlaitto, siivoaminen, tiskaaminen, askartelu, satujen lukeminen, leipominen. Minua nämä eivät valitettavasti jaksa jatkuvasti kiinnostaa, vaan olen hankkinut myös kodin ulkopuolisen harrastuksen, joka kiinnostaa minua. Käyn siellä säännöllisesti viikottain, ja se onkin jokaviikkoinen pottuilun aihe perheessämme.

Ap: harrastukset ovat mielestäni hyviä harrastuksia, jos ap itse pitää niistä.

 

[hmmmm.....]

Harrastusleski? Et ole vapaa etkä parisuhteessa. Oikeana leskenä olisit edes vapaa.
Miksi, miksi ihmeessä ihminen pistää itsensä tuohon tilanteeseen? On kai niitäkin miehiä, jotka arvostavat perhettään, ihan oikeasti eikä vain teoriassa ja sanoissa.

 

[vieras mies]

Ongelmani on että miesten mielestä minulla ei ole "oikeita" harrastuksia, joita kaikilla ilmeisesti pitäisi olla.

Ei tämä ole ongelmasi, vaan se, että koet olevasi liian tavallinen nainen kun sinulla on "vain" niitä omia, pieniä ja tavallisia harrastuksiasi.

Olisinko minä enemmän kiinnostava ihminen jos hankkisin itselleni jonkin kalliin lelun tai liittyisin johonkin kerhoon?

Haluaisitko olla? Minusta tuo listasi oli ihan OK. Toisaalta, jos haluaisit näyttää niille miehille, niin miten olisi sivutoiminen sirkuksen surman-ajaja? Mitä tavallinen lumikelkkailu tai moottoripyöräily olisi sen rinnalla?

 

[usko jo]

Sinussa ja sinun harrastuksissasi ei ole mitään vikaa. Ainoa vikasi on, että et osaa valita oikeita miehiä elämääsi, sellaisia sinulle sopivia. Kehitäpä itsetuntemustasi ja potkaise se poika sieltä pellolle.

 

[joojaei]

Mulla on päinvastainen tilanne eli tykkään harrastaa kaikkea kodin ulkopuolella ja usein haalin liikankin harrastuksia ja menoja, koska maailmassa on niin paljon mielenkiintoista koettavaa. Kotona en oikein viihdy muuta kuin yöllä nukkumassa.

Monet miesystävistäni ovat harmitelleet ja joskus moitiskelleetkin liian ahkeraa harrastamistani - usein jopa sellaiset jotka itse harrastavat aikaa vieviä juttuja kodin ulkopuolella. Naisen kun ei kai ole suotavaa poistua kovin pitkälle sieltä hellan äärestä kuitenkaan.. Eli suo siellä, vetelä täällä, koskaan ei voi olla miehille mieliksi!

 

[potkaisusta]

Sinussa ja sinun harrastuksissasi ei ole mitään vikaa. Ainoa vikasi on, että et osaa valita oikeita miehiä elämääsi, sellaisia sinulle sopivia. Kehitäpä itsetuntemustasi ja potkaise se poika sieltä pellolle.

Olen samanlainen "nysvääjä" kuin ap. Harrastin avioliittoaikoina samanlaisia asioita.
Miestä en potkaissut pellolle. Hän lähti ihan vapaaehtoisesti.

Luin viikonloppuna IS:sta Laura Ruohosen haastattelun. Hän oli aiemmin innnostunut golfista, mutta
nyt laji tökkii. Nainen tykkää lenkkimakkarasta. Jutun innoittamana ostin grillilenkin pitkästä aikaa.
Popsin pari pätkää ja nyt pähkäilen olisiko makkara syynä huikeaan verenpainelukemaan.
Katselin jo neuvoa Ellit Klinikalla palstalta.

Älä ap. potki miestä pellolle. Korkeintaan heinä- tai mansikkapellolle. Ei mies vaihtamalla parane.
Ikä tasii. Eläkeläisinä ehkä istutte kahden keinuttavassa keinutuolissa ja olette erittäin tyytyväisiä
elämäänne.

 

[ainokainen]

Minusta keskustelusta unohtui nyt se, että ap nimenomaan oli ihan tyytyväinen omiin harrastuksiinsa, ei hän niitä lisää kaivannut vaan enemmän yhteistä aikaa miehen kanssa!
Ongelma ei siis ole harrastukset vaan se, että mies ei vietä ap:n mielestä tarpeeksi aikaa hänen kanssaan. Ja se on ihan toinen juttu se.

 

[Tsemppiä alkuperäiselle]

Minusta keskustelusta unohtui nyt se, että ap nimenomaan oli ihan tyytyväinen omiin harrastuksiinsa, ei hän niitä lisää kaivannut vaan enemmän yhteistä aikaa miehen kanssa!
Ongelma ei siis ole harrastukset vaan se, että mies ei vietä ap:n mielestä tarpeeksi aikaa hänen kanssaan. Ja se on ihan toinen juttu se.

Tähän minäkin palaisin. Mikä olisi pariskunnan yhteinen harrastus? Mitkä miehen harrastukset tai työ, vie niin paljon aikaa, ettei yhteisille harrastuksille ole aikaa? En pysty miehen tai pariskunnan puolesta vastaamaan.

Jos miehelle on tärkeää, että harrastukseen kuluu rahaa, niin kirjoihin, puutarhaan, valokuvaukseen ja kuvienkäsittelyyn ja kokkaukseen saa kulumaan rahaa vaikka miten paljon. Mieskin voisi tuosta gourmet puolesta innostua, jos ei ole täysi HK mies.

Puutarhaan voi keksiä myös monenlaisia vimpaimia miehen iloksi.

Upeita harrastuksia aloittajalla on monta.

Jos mies kaipaa yhteisöä, niin ruoan ympärille voi koota kuukausittain kokoontuvan piirin. Lukupiirejä on paljon. Valokuvakerhoja on ympäriinsä. Kaikki eivät vain halua kokoontua koko ajan, vaan nimenomaan ahmia kirjoja, etsiä uusia kuvakulmia ja iskeä kätensä multaan.

 

[jaa?]

Ap:n mies ihmetteli, kun hänellä ei ole harrastuksia, vaikka ap:llä omasta mielestään niitä on. Onko hän niitä ihmisiä, joille on koko ikä tarjottu ulkopuolelta eteen ns. "virikkeitä"?

Ihan itse eivät keksi mitään tai eivät ainakaan pidä itse keksimiään mitenkään kelvollisina juttuina. Ja jos ei ole mitään tarjottua tekemistä, narisevat, että ei ole mitään tekemistä ja on tylsää.

Onneksi ei tämä kasvatusmetodi ole enää vallalla, vaan lasten annetaan leikkiä jo ihan omineen ja keksiä itse omat leikkinsä. Jospa se luovuus taas lähtisi tästä kasvamaan ja ihmiset luottaisivat enemmän omien ideoidensa kantavuuteen.

 

[tghv]

Exäni sanoi että minun pitäisi hankkia jokin harrastus kun valitin että meillä ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa.

En nyt ymmärrä laisinkaan mitä tekemistä näillä kahdella asialla on keskenään? Siis jos teillä ei jo valmiiksi ole tarpeeksi aikaa yhdessä, niin miten harrastaminen siihen auttaa? Sittenhän on vielä vähemmän aikaa yhdessä. Kerroit myös, että et edes tiedä miten sovittaa joku muu harrastus mukaan kun olet niin kiireinen noiden muiden harrastuksien kanssa, joten miksi ihmeessä siihen pitäisi tunkea vielä jotain muuta?

Itse en kyllä pidä mitään juhlimista tai kavereiden kanssa hengailua harrastuksena. Ruoanlaitto voi olla joillekin harrastus ja askartelu jonkin asian parissa on kyllä harrastus. Jos nyt mainitaan jotain mitä tulee harrastuksista ekana mieleen, niin se on joku liikuntamuoto tai soittimen soittaminen. Kyllähän aika paljon mikä vaan voi muodostua harrastukseksi... Mielestäni harrastuksen kriteerit pitää kuitenkin täyttyä, jotka ovat mielestäni sellaisia, että sen on oltava mielekästä puuhaa, sekä jollain lailla kehittävää, mistä saa jotain irti.

 

[onko pakko]

Mikä pakko jokaisella on olla joku salonkikelpoinen harrastus? Jos keksii koko ajan jotakin mielekästä tekemistä, vaikka joka päivä jotain erilaista, niin onko sitten huono ihminen, epänormaali?

Täytyykö aina olla joku ohjelma, ohjenuora, ohjaaja, jonka mukaan pompitaan vapaa-aika? Jonkun toisen käskystä ja ohjeisuksesta. Eikö voi vaikka samoilla metsässä jonain iltana ja poimia sammalta tai oksia ja tehdä niistä jotain ja toisena iltana lukea kirjaa? Eikö saa noudattaa omaa tahtoaan ja luovuuttaan? Vai pitääkö se luovuuskin valjastaa noudatettavaksi jossain taidepiirissa?

Ap:n mies yrittää ohjata ap:n harrastuksen piiriin kai siksi, että tällä olisi "jotain tekemistä" sillä aikaa kun mies harrastaa. Siten miehellä olisi parempi omatunto olla pois ap:n luota.

 

[Mies_82]

On turhaa pinnallisuutta hakea 'oikeaa' harrastusta pelkästään jonkin salonkikelpoisuuden vuoksi. Jokainen saa käyttää vapaa-aikansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Sitä sanotaan vapaa-ajaksi ihan syystä, tyyli on vapaa.