Harmittaa kun lapsi ei ole hyvä missään

[ap]

Tottakai lapsi riittää sellaisena kuin on, en ole häntä painostamassa mihinkään suuntaan, en odota hänestä NHL-kiekkoilijaa enkä mitään muutakaan suurta tähteä. Lasta kiitetään ja kehutaan. Lapsen oman itsetunnon takia toivoisin että olisi joku juttu jossa hän itse huomaisi olevansa hyvä. Ei tarvitse olla paras, mutta että hän itse huomaisi että juuri tässä jutussa minä pärjään ja olen tässä hyvä. Nyt nimittäin käy niin, että lapsi huomaa olevansa muita heikompi ja huomaa jäävänsä aina sinne porukan häntäpäähän. Lapset vertailevat itseään muihin, ja näen miten poikaa itseään surettaa kun hän ei pärjää.

Tämä on tärkeä asia oppia. En lähtisi purkamaan asiaa niin, että etsisin lapselle asian, jossa hän on ilmiömäinen. Se voi tulla myöhemmin lapsen omien aktiviteettien kautta, mutta hakemalla hakien se ei ehkä koskaan tule kohdalle. Ennemminkin vahvistaisin lapsen uskoa omaan itseensä näyttämällä sen toisen puolen kolikosta, eli näyttämällä, että moni lapsi pärjää häntä huonommin ja heillä on vähemmän mahdollisuuksia tehdä samoja asioita kuin hän. Ja että nämä vähempiosaiset lapset nauttivat kuitenkin siitä vähästä, mitä he pääsevät tekemään.

Jos lapsella on vaikeuksia esim. tasapainon kanssa tms. muita oikeasti elämää haittaavia tekijöitä, voisi asian ottaa esille neuvolassa tai omalääkärillä tms.

Mä en haluaisi lähteä siihen että nostetaan omaa lasta jalustalle moittimalla muita ja osoittamalla hänelle että "katso nyt nuokin olivat sinua heikompia". Tämä jos mikä ruokkii lasten keskinäistä vertailua, ja toisaalta saattaa kehittää lapselle vääränlaista uskoa omaan paremmuuteen.

Mistään sellaisista vaikeuksista ei ole kyse jotka vaatisivat neuvolan tai lääkärin apua.

 

[Keittiönoita]

Kai opetat lastasi käsittelemään pettymyksiä? Siitähän se itsetunto vahvistuu.

Kerrotko miten tämä tehdään? Onko sinulla antaa hyviä neuvoja?

Esim sillä, että maapallo ei lakkaa pyörimästä, vaikka epäonnistuisikin. Ja useimmiten yhtä onnistumista edeltää monta epäonnistumista samassa asiassa. Joitakin asioita joutuu tekemään vuosia ennenkuin on hyvä niissä asioissa. Kukaan ei ole seppä syntyessään.

 

[itse sellainen]

:hug: Tavallaan ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Itse olen aina ollut keskiverto. Niin koulussa kuin harrastuksissa. Pitkälle olen päässyt, korkeasti koulutettu. Ongelma tässä vaiheessa on työpaikan saanti. Sinne pitäisi olla paras.

 

[Tiimarinvihko]

Mä en jaksanut lukea aloitusta ajatuksella kokonaan, mutta otsikon perusteella vastaan, että pääasia että lapsi on onnellinen. Eikö voisi vaan yrittää panostaa siihen? Lapsi voisi olla hyvä onnellisuudessa ja tasapainoisuudessa

 

[ap]

Kai opetat lastasi käsittelemään pettymyksiä? Siitähän se itsetunto vahvistuu.

Kerrotko miten tämä tehdään? Onko sinulla antaa hyviä neuvoja?

Esim sillä, että maapallo ei lakkaa pyörimästä, vaikka epäonnistuisikin. Ja useimmiten yhtä onnistumista edeltää monta epäonnistumista samassa asiassa. Joitakin asioita joutuu tekemään vuosia ennenkuin on hyvä niissä asioissa. Kukaan ei ole seppä syntyessään.

Niinpä, mutta toivoisin sellaisia ihan oikeita esimerkkejä mitä 6-vuotiaalle voi esittää. Voitko antaa sellaisia? Ei varmasti ymmärrä jos sanon hänelle että maapallo ei lakkaa pyörimästä.

 

[ap]

Tarviiko lasta verrata muihin? Meillä on kaksi erityislasta jotka yleisesti muiden aknssa samalle linjalle laitettuna eivät oikeasti pärjää yhtään missään. Silti heidän elämänsä on täynnä onnistumisen kokemuksia ja uusia taitoja - vaikka ne sitten tulevatkin omaa tahtiaan. Itse en osaa ajatella että lapsen tarvitsisi loistaa muihin verrattuna, kunhan vaan pärjäisi elämässä ja osaisi nauttia siitä.

Sitäpaitsi ei sillä lapsuusiän taitavuudella tarvi olla mitään varsinaista hyötyä elämässä. Itse opin nopeasti puhumaan, lukemaan jna, olin taitava käsitöissä, kuvaamataidossa, matikassa jne. Tietty oli omat heikkoutenikin kuten liikunta ja lauluääni. Kuitenkaan en tänäpäivänä koe että noista lahjakkuuksistani olisi mitään kovin erityistä hyötyä ollut siinä vaiheessa kun niitä olisi tarvittu. Lapsena minua heikommin noissa pärjänneet kaverit ovat voineet päästä paljon pidemmälle elämässään jne.

Tätä elämässä pärjäämistä juuri haluaisin yrittää pohjustaa. Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen on aika vaikeilla nyky-yhteiskunnassa.

 

[ap]

Mä en jaksanut lukea aloitusta ajatuksella kokonaan, mutta otsikon perusteella vastaan, että pääasia että lapsi on onnellinen. Eikö voisi vaan yrittää panostaa siihen? Lapsi voisi olla hyvä onnellisuudessa ja tasapainoisuudessa

Näin on tehtävä. Lapsi on onnellinen ja se on pääasia. Juuri siksi neuvoja kyselinkin jotta voisimme turvata lapsen onnellisuuden myös tulevaisuudessa.

 

[Non compos mentis]

Mä en haluaisi lähteä siihen että nostetaan omaa lasta jalustalle moittimalla muita ja osoittamalla hänelle että "katso nyt nuokin olivat sinua heikompia". Tämä jos mikä ruokkii lasten keskinäistä vertailua, ja toisaalta saattaa kehittää lapselle vääränlaista uskoa omaan paremmuuteen.

En tarkoittanut asiaa noin. Mä en valitettavasti taida osata kirjoittaa. Positiivisella tavalla meinasin, eli esim. jos lapsi ei oikein osaa vaikka noita kesäisiä ulkopelejä niin leikkipuistossa voi kenties tavata erityislapsen, jolle pelit vielä vaikeampia. Meillä ainakaan eivät muksut nosta itseään tässä tilanteessa jalustalle, vaan vaikka oma osaaminen on vähäistä, yritetään tukea sitä, joka vielä huonommin osaa. Samalla huomataan, että hauskaa voi olla, vaikka ei aina ihan täydellisesti onnistuisikaan.

Saman huomaan lasteni leikkiessä itseään nuorempien kanssa. Eivät ole alkaneet uhitella ja todistaa osaavuuttaan, vaan yhteishengessä. Esikoiseni ei osaa vieläkään uida, mutta viettää silti päivänsä altaalla. Ei siis koe alemmuutta osaamattomuudestaankaan nuorempien pätiessä vieressä.

Erilaisia ihmisiä pidän rikkautena, joista lapset ammentavat uutta. Pihapiirissä on eräs huonojalkainen vanha rouva, jota lapset auttavat lukemaan sanomalehteä ja esim. kantamaan tavaroita. Näitä kykyjä siirtävät myös muihin kontakteihin ihmisten kanssa. Eivät he lähde paremmuudesta, vaan siitä, että on mukavaa. En todellakaan tarkoittanut, että lasten pitäisi tuntea olevansa ylempänä kuin muut. Joskus muistutan heille esimerkiksi, että on lapsia, jotka eivät pääse kouluun, kun he tuskailevat omien läksyjensä kanssa. En halua kasvattaa lapsiani kuplassa, vaan he elävät tietoisina siitä, että vaikka olemme kenties kohtalaisen vähävaraisia Suomen mittakaavassa, on heillä kuitenkin paljon. Se antaa isommalle lapselle hieman perspektiiviä, että vaikka tuntuu ikävältä, että kaverit viettävät kesälomat kalliilla lomilla, on heillä kuitenkin asiat paremmin kuin useimmilla. Ja siksi tulisi avittaa niitä, joilla on asiat kehnommin.

 

[Madicken04]

Tarviiko lasta verrata muihin? Meillä on kaksi erityislasta jotka yleisesti muiden aknssa samalle linjalle laitettuna eivät oikeasti pärjää yhtään missään. Silti heidän elämänsä on täynnä onnistumisen kokemuksia ja uusia taitoja - vaikka ne sitten tulevatkin omaa tahtiaan. Itse en osaa ajatella että lapsen tarvitsisi loistaa muihin verrattuna, kunhan vaan pärjäisi elämässä ja osaisi nauttia siitä.

Sitäpaitsi ei sillä lapsuusiän taitavuudella tarvi olla mitään varsinaista hyötyä elämässä. Itse opin nopeasti puhumaan, lukemaan jna, olin taitava käsitöissä, kuvaamataidossa, matikassa jne. Tietty oli omat heikkoutenikin kuten liikunta ja lauluääni. Kuitenkaan en tänäpäivänä koe että noista lahjakkuuksistani olisi mitään kovin erityistä hyötyä ollut siinä vaiheessa kun niitä olisi tarvittu. Lapsena minua heikommin noissa pärjänneet kaverit ovat voineet päästä paljon pidemmälle elämässään jne.

Tätä elämässä pärjäämistä juuri haluaisin yrittää pohjustaa. Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen on aika vaikeilla nyky-yhteiskunnassa.

Ehkä on sitten parempi että se elämässä pärjääminen ja hyvä itsetunto on enemmän kiinni siitä että tietää pärjäävänsä ja olevansa hyvä jo tällaisenaan. Ilman että se on kiinni jostain yksittäisistä taidoista joiden kanssa käy vielä helposti niin että ennemmin tai myöhemmin löytyy muita jotka ovat niissä parempia.

 

[vieras]

Aika rankaa jos jo 6 v:na joutuu suorittamaan... eikö sen ikäiset vielä leiki eikä kilpaile.

 

[joku]

Joo, se kilpaileminen alkaa vasta 7 vuotiaana koulussa kun huomaa että on luokan hitain juoksija ja muutenkin tyhmä paviaani. Kokemusta on. Ehkä olisi hyvä jos lapsella olisi joku oma harrastus, ei tarvi olla paras mutta osaisipa edes jotain mitä kaikki muut ei osaa.

 

[Helekutti]

Mä ymmärrän täysin mitä ap tarkoittaa. Sanoisin ettei siihen oikein mikään muu auta kuin jatkat sen jutun etsimistä. Jos lapsi on esim. todella kömpelö, ei ehkä kannata hirveästi mitään motoriikkaa vaativaa tuputtaa, ainakaan vielä. Se juttu voi olla ihan mitä vain kunhan lapsi itse siitä innostuu. Ei siinä tarvitse olla edes hyvä jos intoa riittää

 

[sammakko]

Lasta pitää ilman muuta kannustaa ja kehua vaikka aina sille ei perusteita olisikaan. Tarkoitan siis ettei suoritus mitään huippuluokkaa tai edes keskikastia olisikaan. Mutta kyllä jossain vaiheessa lapsi alkaa ymmärtää jos vanhempien kehut ovat kattettomia, eli siis kehuvat vain sen vuoksi että lapselle tulisi hyvä mieli. Realistinen pitää tuossakin asiassa olla, muuten lapsesta voi tulla "kehunarkkari" joita Idols-tuomarit sitten itkettävät. Viimeisin lause oli melkein suora lainaus Tuomas Enbusken loistavasta kolumnista Vauva-lehdestä.

 

[sammakko]

Lasta pitää ilman muuta kannustaa ja kehua vaikka aina sille ei perusteita olisikaan. Tarkoitan siis ettei suoritus mitään huippuluokkaa tai edes keskikastia olisikaan. Mutta kyllä jossain vaiheessa lapsi alkaa ymmärtää jos vanhempien kehut ovat kattettomia, eli siis kehuvat vain sen vuoksi että lapselle tulisi hyvä mieli. Realistinen pitää tuossakin asiassa olla, muuten lapsesta voi tulla "kehunarkkari" joita Idols-tuomarit sitten itkettävät. Viimeisin lause oli melkein suora lainaus Tuomas Enbusken loistavasta kolumnista Vauva-lehdestä.

 

[Keittiönoita]

Niinpä, mutta toivoisin sellaisia ihan oikeita esimerkkejä mitä 6-vuotiaalle voi esittää. Voitko antaa sellaisia? Ei varmasti ymmärrä jos sanon hänelle että maapallo ei lakkaa pyörimästä.

Lapselle voi sanoa, että
- epäonnistumisesta ei aiheutunut mitään vahinkoa
- harjoittelemalla taidot kasvavat
- yhtä onnistumista edeltää monta epäonnistumista
- taitavimmatkin epäonnistuvat välillä

 

[Keittiönoita]

Niinpä, mutta toivoisin sellaisia ihan oikeita esimerkkejä mitä 6-vuotiaalle voi esittää. Voitko antaa sellaisia? Ei varmasti ymmärrä jos sanon hänelle että maapallo ei lakkaa pyörimästä.

Lapselle voi sanoa, että
- epäonnistumisesta ei aiheutunut mitään vahinkoa
- harjoittelemalla taidot kasvavat
- yhtä onnistumista edeltää monta epäonnistumista
- taitavimmatkin epäonnistuvat välillä

 

[Keittiönoita]

Tätä elämässä pärjäämistä juuri haluaisin yrittää pohjustaa. Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen on aika vaikeilla nyky-yhteiskunnassa.

Pärjätä voi varsin hyvin, vaikkei olisi yhtään missään keskivertoa parempi. Lapsen kohdalla saavutuksia ei kannata verrata toisiin lapsiin vaan siihen, miten lapsi edellisellä kerralla pärjäsi. Jos nyt pärjäsi paremmin kuin viimeksi, siitä kannattaa kehua. Siitäkin huolimatta, että ei vieläkään ole mestari asiassa. Lapsi kokee onnistuneensa -> kasvattaaitsetuntoa.

 

[Sallukkainen]

Ap:lle että mä olin lahjakas lapsi, joka huomattiin jo päiväkodissa ja nousi esiin koulussa ja jonka lahjakkuus nousi äidille ja isälle päähän. Tavallisten sisarusten jälkeen se hiveli vähän liikaa vanhempiani. Alkoi tulla kaikenlaista lieveilmiötä kuten äidin ja isän kauhea pettymys, kun olin saanut ruotsin kokeessa 9 +. Mua ei siitä kehuttu, vaan kysyttiin, mikset saanut kymppiä, mikä meni vikaan?

Rupesi ottamaan aivoon se että mua oikeastaan pidettiin suoritusteni takia hyvänä, ei muuten. Mistään muusta ei välitetty, kunhan numerot olivat hyviä.

Meinasin ihan piruuttani vetää yo-kirjoitukset päin peetä, siis että jokaisesta olisi tullut approbatur, koska niitä mun yo-juhlia oli suunniteltu jo ala-asteella ja mietitty vaan montako ällää saan. En kuitenkaan tehnyt sitä, koska mietin että joudun sitten kirjoittamaan uudestaan syksyllä. Toisaalta se nöyryytys varsinkin äidille olisi ollut kyllä todella hauska nähdä, kun olisi joutunut perumaan juhlia

Omaa lasta en kasvata niin, vaan koetan saada aikaan tunteen, että hän on mulle rakas ihan pelkällä olemassaolollaan. Hän on myös lahjakas, vajaa 5 v kirjoittelee jo sanoja, osaa lukea vähän, enkä sitä intoa latista. Hän on ikäisekseen erittäin hyvä piirtämään. Hän tietää jo olevansa näissä jotenkin erityinen, kun päiväkodissakin hoitajat ovat tuoneet esiin sen. Mutta koetan että hän kokisi että vaikka ei olisi "hyvä" missään, hän on silti meille maailman rakkain ja tärkein.

Eniten pidän lapsessani siitä, että hän on musta sydämellinen ja kiva kaveri, ei kiusaaja ja hellä eläimille jne.

 

[ap]

Omaa lasta en kasvata niin, vaan koetan saada aikaan tunteen, että hän on mulle rakas ihan pelkällä olemassaolollaan. Hän on myös lahjakas, vajaa 5 v kirjoittelee jo sanoja, osaa lukea vähän, enkä sitä intoa latista. Hän on ikäisekseen erittäin hyvä piirtämään. Hän tietää jo olevansa näissä jotenkin erityinen, kun päiväkodissakin hoitajat ovat tuoneet esiin sen. Mutta koetan että hän kokisi että vaikka ei olisi "hyvä" missään, hän on silti meille maailman rakkain ja tärkein.

Eniten pidän lapsessani siitä, että hän on musta sydämellinen ja kiva kaveri, ei kiusaaja ja hellä eläimille jne.

Sun lapsellasi on juuri tämä joku oma juttu jossa hän on hyvä, me yritämme sitä vielä etsiä. Toi kertomuksesi noista kympin lapsista on mulle siinä mielessä tuttu, että eräs tuttava veti itsensä jojoon juuri ennen yo-juhlia ja juuri tuosta samasta syystä.

 

[Madicken04]

Omaa lasta en kasvata niin, vaan koetan saada aikaan tunteen, että hän on mulle rakas ihan pelkällä olemassaolollaan. Hän on myös lahjakas, vajaa 5 v kirjoittelee jo sanoja, osaa lukea vähän, enkä sitä intoa latista. Hän on ikäisekseen erittäin hyvä piirtämään. Hän tietää jo olevansa näissä jotenkin erityinen, kun päiväkodissakin hoitajat ovat tuoneet esiin sen. Mutta koetan että hän kokisi että vaikka ei olisi "hyvä" missään, hän on silti meille maailman rakkain ja tärkein.

Eniten pidän lapsessani siitä, että hän on musta sydämellinen ja kiva kaveri, ei kiusaaja ja hellä eläimille jne.

Sun lapsellasi on juuri tämä joku oma juttu jossa hän on hyvä, me yritämme sitä vielä etsiä. Toi kertomuksesi noista kympin lapsista on mulle siinä mielessä tuttu, että eräs tuttava veti itsensä jojoon juuri ennen yo-juhlia ja juuri tuosta samasta syystä.

Onko lapsesi sitten erityisen "huono" kaikessa? Siis niin että on aina kavereiden kanssa leikkiessa ja touhutessa se vihonviimeinen joka lajissa?

 

[Sallukkainen]

Omaa lasta en kasvata niin, vaan koetan saada aikaan tunteen, että hän on mulle rakas ihan pelkällä olemassaolollaan. Hän on myös lahjakas, vajaa 5 v kirjoittelee jo sanoja, osaa lukea vähän, enkä sitä intoa latista. Hän on ikäisekseen erittäin hyvä piirtämään. Hän tietää jo olevansa näissä jotenkin erityinen, kun päiväkodissakin hoitajat ovat tuoneet esiin sen. Mutta koetan että hän kokisi että vaikka ei olisi "hyvä" missään, hän on silti meille maailman rakkain ja tärkein.

Eniten pidän lapsessani siitä, että hän on musta sydämellinen ja kiva kaveri, ei kiusaaja ja hellä eläimille jne.

Sun lapsellasi on juuri tämä joku oma juttu jossa hän on hyvä, me yritämme sitä vielä etsiä. Toi kertomuksesi noista kympin lapsista on mulle siinä mielessä tuttu, että eräs tuttava veti itsensä jojoon juuri ennen yo-juhlia ja juuri tuosta samasta syystä.

Mutta ei mustakaan tullut mitään Suomen parasta neroa, vaikka olinkin hyvä ja lahjakas.

Oma lapseni on vielä niin nuori, että en vielä kovin suuria ajattele edes koulumenestyksestään. Toiset saa helposti kiinni lukemisisissa jne. Hän ei oo hyvä kaikessa, on heikkouksiakin. En niitäkään korosta. Toivon että hänestä tulisi ennenkaikkea onnellinen, rakastettu ystävä ja mielummin jonkun puolisokin ja äiti ja saisi hyvän elämän, jossa on tyytyväinen. Siihen ei tarvi yhtään ällää eikä yhtään "erikoistaitoa".

 

[Keittiönoita]

Tarvitseeko yrittää etsiä? Ei läheskään kaikilla ihmisillä ole mitään sellaista, missä voisi erityisemmin loistaa. Ja vain harvalla jotain sellaista, että kukaan ei olisi parempi. Liika etsiminenkin saattaa aiheuttaa sen, että lapsi huomaa vain epäonnistuvansa kerta toisen jälkeen eikä mitään kokeiltua ehdi harrastaa niin pitkään, että edes ehtisi kehittyä hyväksi. Jotkut kehittyvät nopeammin, jotkut hitaammin ja joistain ei tule yrityksistä huolimatta ikinä mestaria.

Antakaa lapsen tehdä sitä, mikä häntä kiinnostaa. Jos se on vain leikkiminen, se 6-vuotiaalle suotakoon. Jos taas vaikkapa piirtäminen, huolehtikaa riittävän hyvistä välineistä, ettei epäonnistumiset johdu ainakaan niistä. Tehkää aioita, joiden tekeminen on mukavaa.

 

[Sallukkainen]

Tarvitseeko yrittää etsiä? Ei läheskään kaikilla ihmisillä ole mitään sellaista, missä voisi erityisemmin loistaa. Ja vain harvalla jotain sellaista, että kukaan ei olisi parempi. Liika etsiminenkin saattaa aiheuttaa sen, että lapsi huomaa vain epäonnistuvansa kerta toisen jälkeen eikä mitään kokeiltua ehdi harrastaa niin pitkään, että edes ehtisi kehittyä hyväksi. Jotkut kehittyvät nopeammin, jotkut hitaammin ja joistain ei tule yrityksistä huolimatta ikinä mestaria.

Antakaa lapsen tehdä sitä, mikä häntä kiinnostaa. Jos se on vain leikkiminen, se 6-vuotiaalle suotakoon. Jos taas vaikkapa piirtäminen, huolehtikaa riittävän hyvistä välineistä, ettei epäonnistumiset johdu ainakaan niistä. Tehkää aioita, joiden tekeminen on mukavaa.

Näin just. Sitä paitsi sekin on hyvä taito, että on hyvä leikkimään .

 

[Madicken04]

Tarvitseeko yrittää etsiä? Ei läheskään kaikilla ihmisillä ole mitään sellaista, missä voisi erityisemmin loistaa. Ja vain harvalla jotain sellaista, että kukaan ei olisi parempi. Liika etsiminenkin saattaa aiheuttaa sen, että lapsi huomaa vain epäonnistuvansa kerta toisen jälkeen eikä mitään kokeiltua ehdi harrastaa niin pitkään, että edes ehtisi kehittyä hyväksi. Jotkut kehittyvät nopeammin, jotkut hitaammin ja joistain ei tule yrityksistä huolimatta ikinä mestaria.

Antakaa lapsen tehdä sitä, mikä häntä kiinnostaa. Jos se on vain leikkiminen, se 6-vuotiaalle suotakoon. Jos taas vaikkapa piirtäminen, huolehtikaa riittävän hyvistä välineistä, ettei epäonnistumiset johdu ainakaan niistä. Tehkää aioita, joiden tekeminen on mukavaa.

Aivan. Harvoin se lahjakkuus on sellaista että pelkästääns ilä pärjää paremmin kuin muut. Ja tarviiko loppupelissä jokaisen olla paras jossain?

Jos vaan riittäisi se että lapsi saisi tehdä ja harrastaa niitä asioita joista tykkää, kyllä siinä motivoituneessa harjoittelussa ne taidotkin karttuu ja enne kaikkea saa mukavia kokemuksia. Eli juuri kuuntelisi lasta mitä tämä tykkää tehdä ja rupeaisi sitten sitä harrrastelemaan, ei niin että hänen odotettaisiin juuri siinä olevan se kaikista paras. Hyvä voi olla muutenkin ja pääasia että siitä hommasta nauttii.

 

[Madicken04]

Tarvitseeko yrittää etsiä? Ei läheskään kaikilla ihmisillä ole mitään sellaista, missä voisi erityisemmin loistaa. Ja vain harvalla jotain sellaista, että kukaan ei olisi parempi. Liika etsiminenkin saattaa aiheuttaa sen, että lapsi huomaa vain epäonnistuvansa kerta toisen jälkeen eikä mitään kokeiltua ehdi harrastaa niin pitkään, että edes ehtisi kehittyä hyväksi. Jotkut kehittyvät nopeammin, jotkut hitaammin ja joistain ei tule yrityksistä huolimatta ikinä mestaria.

Antakaa lapsen tehdä sitä, mikä häntä kiinnostaa. Jos se on vain leikkiminen, se 6-vuotiaalle suotakoon. Jos taas vaikkapa piirtäminen, huolehtikaa riittävän hyvistä välineistä, ettei epäonnistumiset johdu ainakaan niistä. Tehkää aioita, joiden tekeminen on mukavaa.

Näin just. Sitä paitsi sekin on hyvä taito, että on hyvä leikkimään .

Leikki nyt on vielä tuonikäisten "työtä" ja kartuttaa hyvin sosiaalisia taitoja mitkä on varmasti tärkeämpiä kuin yksittäiset lahjakkuudet jollain alalla. ne luovat sitä itseluottamusta ja saavat viihtymään hyvin koulussa ja näin ovat hyvä pohja elämälle.