Häpeästä toipuminen

[Sipuli]

Onko täällä henkilöitä jotka ois toipuneet häpeästä ja sen aiheuttamasta halusta vaan paeta suhteesta? Mulla on ihana mies jota rakastin syvästi, mutta ulkomaan harjoittelun aikana viime keväänä tulin humalassa suudelleeksi baarissa jotain miestä jonka nimeä en ede muista. Se aiheutti mulle henkisen romahduksen kun en voinut uskoa että voisin loukata mun miestä sellaisella. (Meillä on ollut iso kriisi missä molemmat loukkas toisiaan pahasti vuosia sitten, mutta selvittiin siitä ja rakastuttiin toisiimme uudestaan. Sen takia mun on ollut niin vaikea toipua siitä että loukkaan mun miestä millään siihen viittavallakaan toiminnalla.) Oon hakeutunut terapiaan ja haluaisin saada asiat uudestaan tolalleen mun miehen kanssa mutta mun on tällä hetkellä mahdoton ottaa hänen rakkauttaan vastaan.
Haluaisin paeta ja mietin eroa vähän väliä, mutta kun tiedän ettei niin hyvää miestä löydy mistään niin haluaisin taistella. Luulen että isoin ongelma on vaan se että mua hävettää aivan loputtomasti se että oon tällainen ja en oo hyvä vaimo miehelleni, enkä oo täydellinen ja oon niin perso huomiolle. Mun on tosi vaikea uskoa että mun mies pystyis rakastaa mua enää "paljastuttuani" vaikka hän ei ymmärrä miten olen tehnyt tästä niin ison kriisin. Ja sitten mua tietysti hävettää että oon näin hankala ja "rikkinäinen". Haluaisin juosta karkuun mutta mulla on sellainen olo että se vaan pahentaisi tilannetta ja jos vaan mitenkään pystyisin kasvaa ja hyväksyä itseni niin mulla ois vielä ihana tulevaisuus mun miehen kanssa. Nyt vaan pelottaa aivan sairaasti. Oon välillä ihan superkylmä mikä ei oikeesti oo ollenkaan mun luonteenpiirre, mutta uskon että yritän sillä vaan turruttaa itseäni. Onko kenelläkään kokemusta mistään vastaavasta? Häpeästä ja huonommuuden tunteista toipumisesta? Miten kauan siihen voi mennä ennen pystyn antaa itselleni anteeksi..

 

[mitämitä!]

Olet tehnyt aivan oikein hakeutumalla terapiaan.
Toivon että saat apua pahaan oloosi..eihän tuo mitä kerroit voi niin kauheata olla että se vie sinulta mielenrauhan kokonaan.
Tseppiä toipumiseen.

 

[no]

Ensimmäinen reaktio minussa: voiko tuo olla totta. Toinen reaktio; suutelu on syntipukki.

 

[mitämitä!]

Ensimmäinen reaktio minussa: voiko tuo olla totta. Toinen reaktio; suutelu on syntipukki.

Voitko vähän tarkentaa?

 

[no]

Voitko vähän tarkentaa?

No ihan provoksi ajattelin ja sitten mietin, että voiko suutelu tuottaa tuollaisen häpeän. Jos voi, niin silloin on tavallaan liiankin herkkä miettimään tuollaisia asioita ja ne saavat väärät mittasuhteet. Eli "ongelmana" on suhde omaan itseensä.

 

[mitämitä!]

No ihan provoksi ajattelin ja sitten mietin, että voiko suutelu tuottaa tuollaisen häpeän. Jos voi, niin silloin on tavallaan liiankin herkkä miettimään tuollaisia asioita ja ne saavat väärät mittasuhteet. Eli "ongelmana" on suhde omaan itseensä.

Samat mietteet täällä.

 

[Sipuli]

No päivänselväähän on se että ongelma on nimenomaan suhteessani itseeni ja ongelmissa hyväksyä oma inhimillisyys. Mietin lähinnä juuri sitä, että onkohan joku toipunut tällaisesta itseen kohdistuvasta ankaruudesta ja miten kauan tämä voi viedä aikaa...

 

[no]

No päivänselväähän on se että ongelma on nimenomaan suhteessani itseeni ja ongelmissa hyväksyä oma inhimillisyys. Mietin lähinnä juuri sitä, että onkohan joku toipunut tällaisesta itseen kohdistuvasta ankaruudesta ja miten kauan tämä voi viedä aikaa...

Voit toipua siitä sekunnissa - antamalla itsellesi anteeksi. Niin yksinkertaista se on. Anna itsellesi lupa olla inhimillinen, erehtyväinen ihminen.

 

[Sipuli]

Voit toipua siitä sekunnissa - antamalla itsellesi anteeksi. Niin yksinkertaista se on. Anna itsellesi lupa olla inhimillinen, erehtyväinen ihminen.

Kiitos neuvosta, mutta vastauksesi kuvastaa sitä ettet ymmärrä lainkaan mistä on kyse. Olen nimenomaan yrittänyt antaa itselleni anteeksi ja puhun siitä itselleni päivittäin. Kuten myös että olen arvokas ja ansaitsen tulla rakastetuksi edelleen. Mutta ongelma on jossain paljon syvemmällä eikä siinä paljon mitkään vakuuttelut auta. Ymmärrän että sitä on vaikea ymmärtää jos ei vastaavasta ole ikinä kärsinyt.

 

[oikolukija]

No päivänselväähän on se että ongelma on nimenomaan suhteessani itseeni ja ongelmissa hyväksyä oma inhimillisyys. Mietin lähinnä juuri sitä, että onkohan joku toipunut tällaisesta itseen kohdistuvasta ankaruudesta ja miten kauan tämä voi viedä aikaa...

Aika pitkän provon pistit.

 

[Kulle]

Kiitos neuvosta, mutta vastauksesi kuvastaa sitä ettet ymmärrä lainkaan mistä on kyse. Olen nimenomaan yrittänyt antaa itselleni anteeksi ja puhun siitä itselleni päivittäin. Kuten myös että olen arvokas ja ansaitsen tulla rakastetuksi edelleen. Mutta ongelma on jossain paljon syvemmällä eikä siinä paljon mitkään vakuuttelut auta. Ymmärrän että sitä on vaikea ymmärtää jos ei vastaavasta ole ikinä kärsinyt.

Varmasti vaikea ymmärtää mistä kirjoitat kun et itsekkään itseäsi ymmärrä.Et luultavasti saa kovin ammattimaista vertaistukea,tuskin täällä psykiatrit pyörii,ja vaikka pyörisikin.Pakko olla provo tai jotain.

 

[ordnung]

Et voi asialle enää mitään, siis miksi murehtia! Yritä olla ajattelematta tapahtunutta, jos olette sen miehesi kanssa jo käsitelleet. Älä anna menneiden puimisen olla uhka suhteellesi ja keskity nykypäivään ja muihin asioihin. Toisin sanoen, älä mieti asiaa 24/7!

Tosin luulen, että tapahtunut ei ole tässä se suurin ongelma, vaan se, että pelkäät jotain samantyyppistä tapahtuvan uudelleen. Armahda itsesi menneistä asioista, mutta muista että nykyhetkeen voit vaikuttaa ja se on täynnä valintoja. Koeta olla ajamatta itseäsi tilanteisiin, joissa vastaava voisi toistua ja elä päivä kerrallaan.

 

[Jösses sentään]

Olet kehitellyt pikkujutusta itselleni tosi ison ongelman. Jos miehesikin pitää juttua mitättömänä, miksi sinä sitä suurentelet?

Mitäs jos tuon kipuilun sijaan ryhtyisit rehelliseksi itsellesi?
Minä luulen, että olet kyllästynyt mieheesi ja korotat tämän satunnaisen pussaamisen niin korkealle syntilistallasi, että voit sillä verukkeella jättää miehesi. Ja vedota syyllisyydentuntoon yms. potaskaan pyhittääksesi eron.
Taidat olla ihastunut siihen pussauksen kohteeseen ja haluat vapauden katsoa, mihin juttu etenee.

 

[Ei oikea foorumi]

Tämä keskustelupalsta ei ole oikea paikka käsitellä syyllisyys - häpeä ongelmaasi. Yleensä tällaisissa tapauksissa tarvitaan terapiaa ja ammattiauttajaa, koska syyt ovat paljon syvemmällä kuin pelkässä pusussa. Häpeäntunne ja syyllisyys on usein yhteydessä lapsuuteen ja siellä tapahtuneisiin asioihin. Vertaistukiryhmän kyseisen ongelman kanssa painiviin voisit löytää esim Naistenkartanosta.

 

[tulija]

Onko kenelläkään kokemusta mistään vastaavasta?

Sipuli on hyvä: Mikä seuraavista on oikeinveikkaus?

[1] kohtuus
[X] kohtauksellisuus
[2] kohtuuliksattomuus

Hätätapauksessa riko laki ja paina villasella!
Esimerkiksi: kohtuumukseltamisenkaltaisuus (vai mitä, eikö olekin lähes oikein, onhan?).

Häpeästä ja huonommuuden tunteista toipumisesta?

Kts. http://www.searchforbalance.org/Home/
Brain & Mind - Learn to Control Your Emotions

 

[Havu]

Olet ihan kamalan ankara itsellesi! Olet vain ihminen, et täydellinen eikä sinun tarvitsekaan olla. Ihan kaikki muutkin tekevät virheitä, niitä isoja ja pieniä. Tekisi mieli ottaa sinut syliin ja silittää ja sanoa että ei se haittaa

Olen nimittäin ollut samassa tilanteessa ja siitä meni vuosia päästä yli. Humalaisesta suutelusta oli siinäkin kyse, ja tunsin sen seurauksena olevani niin huono ihminen ettei minulla ole oikeutta mihinkään hyvään. Kahden vuoden ajan taistelin tuon tunteen kanssa, häpeä ja katumus aiheutti ihan fyysistäkin kipua!

En tiedä miten onnistuin lopulta antamaan itselleni anteeksi. Pitkä ja kivinen tie se oli ja vaati paljon peiliin katsomista. Olin niin kovin pettynyt itseeni.

 

[Jössen sentään]

Olet ihan kamalan ankara itsellesi! Olet vain ihminen, et täydellinen eikä sinun tarvitsekaan olla. Ihan kaikki muutkin tekevät virheitä, niitä isoja ja pieniä. Tekisi mieli ottaa sinut syliin ja silittää ja sanoa että ei se haittaa

Olen nimittäin ollut samassa tilanteessa ja siitä meni vuosia päästä yli. Humalaisesta suutelusta oli siinäkin kyse, ja tunsin sen seurauksena olevani niin huono ihminen ettei minulla ole oikeutta mihinkään hyvään. Kahden vuoden ajan taistelin tuon tunteen kanssa, häpeä ja katumus aiheutti ihan fyysistäkin kipua!

En tiedä miten onnistuin lopulta antamaan itselleni anteeksi. Pitkä ja kivinen tie se oli ja vaati paljon peiliin katsomista. Olin niin kovin pettynyt itseeni.

On teillä pienet murheet, jos yksi "viaton" pusu syöstää täysin pois tolaltaan.
Miksi se on niin suuri asia? Mitä sanoo pusuttelun kohde ja mitä hänestä ajattelet?
Kai olet käsitellyt perinpohjaisesti tämän hairahduksesi myös hänen kanssaan ja hänen vaimonsa ja lastensa kanssa? Ja ehdottaisin, että puhuisit siitä myös omien sukulaistesi kanssa, kyllä helpottaa oloa kummasti.

Epäilin jo aiemmin, että sinä suurentelet asiaa siksi, että sillä on sinulle jokin muu merkitys. Esim. polttava ihastus toiseen mieheen. Miksi siitä pitäisi tuntea häpeää tai juosta terapiassa? Ethän voi väkisin olla kenenkään kanssa, vaikka kyseessä olisikin järjellä ajatellen miten hyvä mies tahansa.

 

[Mitä nyt]

Miten voisit ottaa miehesi rakkautta vastaan ennenkun opit rakastamaan itseäsi? Ehkä etsit nyt itseäsi koska tuskin käyt terapiassa miehesi ja suhteesi takia. Lopulta käyt siellä ITSESI takia ja se on hyvä juttu! Kun pääset enempi itseesi, voi olla että jätät taaksesi entistä (esim. suhteesi) mutta ole lempeä itsellesi.

Mikä muu sinua hävettää kuin se ettet MUKA ole tarpeeksi hyvä puoliso?
Onko kukaan ihminen tahallaan hankala tai rikkinäinen? Kukaan ei taatusti suunnittele sellaista vaan asia johtaa toiseen; esim. omalla kohdallani asiat juontavat jo lapsuudesta.

Haluaisit juosta karkuun... ketä; itseäsi? Et pääse ja se ei ole paha juttu lainkaan. Pelottaa varmasti, kuten myös tulevaisuus; se on aina pelottavaa jos on kokenut ikäviä asioita. Mutta usko vaan että elämä kantaa!

Sinulle kirjoitettiin kauniisti että jonkun tekis mieli ottaa sut syliin ja silittää paha olo pois; asia jota olen itse kaivannut =(
Kukaan ei pysty sanomaan kuinka kauan ajallisesti kestää päästä irti häpeästä mutta se on mahdollista! Kaikki on niin yksilöllistä mut olis helppoa jos joku pystyis sanomaan että se kestää "näin ja näin".

Koska käyt terapiassa ole rehellinen itsellesi. Sinä joko jatkat miehesi kanssa tai sitten et. Se että miehesi on kunnollinen ja hyvä ei ole riittävä syy olla yhdessä.

Elämä kantaa ja asiat järjestyvät aina... suuntaan tai toiseen. Siihen uskoen itse olen kolmatta vuotta terapiassa (ja tunnistan paljon ajatuksiasi huolimatta oliko provo tai ei