Häpeän miten elämme....

[zxc]

Miten tän selittäisi...... En puhu nyt rahasta va enemmän henkisestä puolesta. Kun mietin tuttavia, jotka on suht koht samassa elämätilanteessa ku mekin, niin jotenkin tule hyvin onneton olo. Tuntu jotenkin että se miten me nyt eletään ei oo se miten mä oikeasti haluaisin elää. haluaisin, että kotona olisi aina siistia ja jokaiselle tavaralle olisi oma paikka, no, meillä kaikki tavarat on ihan sikin sokin ja kun tarvi jotain ei ikinä sitä löydä. haluan että elämässä olisi uutakin ku lasten isovanhemmat, että meilläkin miehen ka olisi joskus kiva, voisi lähteä jonnekin kavereiden ka, mutta eipä oo enää hirveästi kavereita, tuttavia kyllä on, mutta mutta....

Joku voisi sanoa, aloita "siivoamalla" kämpän ja elämäkin muuttu, mutta tuntu että joka kerta ku tavarat on njärjestyksessä niin heti ne on taas lattialla, sohvilla, eteisessä (ku perheessa on 2 alle 3v lasta ja mies)...

joo, miten tästä oikein jatkaisi?

 

["Mie"]

Voi kurjuus. Muuhun asiaan en oikein osa antaa neuvoja, mutta tohon siisteyteen. Heität kierrätykseen nyt ylimääräiset rojut pois. Tarviiko lapsesi niin paljon leluja kuin on? Eivät varmasti leiki kaikilla. Mitä vähemmän rojua sen vähemmän on sekotettavaaakin. Ja vanhat vaatteet joita et ole 2.vuoteen käyttänyt niin laita kiertoon! Tsemppiä!

 

["Piaf"]

Mistä olet saanut päähäsi että muilla on aina siistiä? Ihan vaan lohdutukseksi voin sanoa että tuskin juuri kenenkään kotona, etenkään jos on tuon ikäiset lapset on kovinkaan usein siistiä. Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin ja aloita elämäsi miettiminen tyydyttävämmälle tolalle ihan omista lähtökohdistasi. Mikä olisi sinusta mukavaa, mitä kaipaat jne... Ja mies mukaan mietintään ja vaikka siihen järjestyksenpitoon, jos ei jo ole. Tsemppiä!

 

[Mieti]

Kun hankit lapsia niin olit varmaan tietonen että elämä muuttuu?

Tämä on se miten lapsiperheissä eletään, kaikki ei voi aina olla omilla paikoillaan

Parisuhteen pitäis voida toki aina hyvin, siihen kannattaa panostaa.

 

[Miili]

Ei meilläkään ole siistiä (vaikka oon siisteysfriikki), se vaan on mahdotonta kun on kaks lasta, harrastukset ja työ. Meilläkään ei nyt oo niitä ns bestiksiä jotka vois poiketa kylään tosta vaan oli siistiä tai ei, joiden kanssa vietettäis uudet vuodet, vaput jne. Mutta tämä on tätä elämää, ennen oli toisin ja joskus myöhemmin taas uudet jutut.

Ai niin vielä: Yleinen harhakäsitys on että mun kodissa on aina siistiä . Mä oon hyvä feikkaamaan, korjaan tavarat paikalleen niin näyttää siistiltä tai ainakin siistimmältä.

 

[hepulis]

Joo kyllä kaikki siivoaa, mutta se siivon pitäminen on sitten eri juttu. Eli kaikki tavarat aina käytön jälkeen paikalleen ja tiskit heti tiskaamaan/koneeseen ruokailun jälkeen. Ja tiedän lapsiperheessä tämä joskus mahdotonta.

Sitten mitä vähemmän on tavaraa, sen helpompi on siivota, ihan huonekaluista lähtien, helppoja siivottavia ehkä helposti liikutettavia ja mahdollisimman vähän. Ja kyllä se tuo jo hyvän fiiliksen ja energisemmän olon kun on kämppä siisti. *katsoo taakseen röykkiötä tiskipöydällä, kurkistaa olohuoneeseen ja näkee tavaroita sikin sokin pitkin lattiaa*

 

["joo"]

se tekee paljon, mitä miehesi tekee. Jos hänellä tapana laskea käsistään tavarat siihen missä sattuu olemaan, niin toivoa ei paljon ole. Mutta jos perheessä sun lisäksi ainakin toinen hlö joka pitää yllä jatkuvaa pienimuotoista "järjestelyä" eli laittaa ne tavarat paikolleen ja täyttää/tyjhentää pyykki ja astianpesukoneen, keräilee välillä leluja, tadaa, teillä on jo aika siistiä!

Onneksi mua on onnistanut miehen kanssa ja en saa raivareita kauheista sotkuista. Mutta, kyllä sitä ihminen aina jotain valittamista sitten keksii, meillä noi laspet ei tunnu koskaan tottelevan...

 

["jeh"]

Mullakin on ollut vähän samoja fiiliksiä välillä. Meillä on melkein aina kauhea kaaos ja mua ahistaa se välillä, mut sitten en jotenki saa aikaseks siivota tai ehdikään aina. Tai jos sitten siivoan ni se on aivan hetken päästä sama tilanne taas. Enkä todellakaan jaksa olla kokoajan siivoamassa jotain paikkaa että kaikki pysyis järjestyksessä. Meillä myös kaksi pientä lasta. Mutta sitten toisaalta olen miettinyt että miksi se ahdistaa. Eikö tärkeintä ole kuitenkin että lapset saavat rakkautta ja että itse äitinä jaksaa sitä heille antaa, kaikki muu onkin sitten toisarvoista loppupeleissä. Yhteiskunta ja me äidit luodaan toisillemme hirveitä paineita kaikesta, pitää olla siistiä, syödä luomuruokaa, kaikki asiat pitää tehdä tiettynä kellon lyömänä ja lapsien on ulkoiltava joka päivä kaksi kertaa oli mikä oli. Noin kärjistetysti Ja herranjumala jos annat lapsille keksiä ja mehua muutenkin kun juhlapäivinä ja ne vielä katsovat lastenohjelmia siinä samalla niin piru sinut periköön!

Ja tuo mitä muilla on niin enpä usko että kovin monella pienten lasten perheessä on todellakaan siistiä. Me vain nähdään se puoli siitä koska yleensä on tapana vähän siivota jos joku tulee kylään

 

["jees"]

Minä en ole mikään järjestyksen ihminen, vaan vaapaa hetkinä, kun lapsi nukkuu, niin mielummin parkkeeraan sohvalle päiväunille tai muuten vaan rentoutumaan. Mutta nyt olen ottanut tavaksi, että käytän joka päivä, kun lapsi on päikkäreillä ja sitten taas illalla n. puoli tuntia paikkojen järjestelyyn, pyykin viikkaamiseen yms. näin ei pääse syntymään kamalaa kaaosta, jonka raivaamiseen menee koko päivä.

Meillä on myös on aina tavarat hukassa ja milloin missäkin, siihen olen yrittänyt saada selvyyttä sillä että laitan maalarin teppejä esim. vaatekaappeihin hyllyjen reunoihin, joissa lukee, mitä missäkin säilytetään, (näin mieskin osaa laittaa tavarat oikeille paikoille )

Etenkin eteinen on meillä oikea murheen kryyni, jossa aina on jonkun lapaset tai pipo hukassa, mutta ylimääräisillä hyllyillä ja monitoimikoreilla siitäkin selviää, ei kaunista, mutta toimivaa. Ja koreihin myös nimet ja mitä niissä säilytetään.

Ja mitä tulee sinun ja miehesi "vapaa-aikaan" niin olkaa keskenänne, viettäkää laatuaikaa, tai sitten kutsutte niitä tuttavianne kylään tai pyydätte mukaan ulos syömään. Ehkä tuttavista voisi tulla hyviä ystäviä, jos heidän kanssaan viettää aikaa.