Hankkikaa äidit kunnon ammatti ja työkokemusta! Kotiäitiys ei pidemmän päälle kannata.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="iivari";25721380]No teillä se työ vaan nyt näyttelee elämässä suurinta osuutta. Vieden suuren osan yhteisestä ajasta. Miehesi jää paitsi paljosta lapsienne elämässä - okei valinta sekin. 15000t€ laina ei todellakaan ole suuri jos perheessä on kaksi tienaavaa.

Ja kyllä -arvoja mittaa työnmäärä. Tässä ketjussahan siitä juuri taistellaan. Äitien työnmäärä vaikuttaa lapsii mutta isän ei. Vaikka oikeasti, jos sinä olisit pävisin töissä sen 6 tuntia ja miehesi voisi keventää työtaakkaansa niin sitä aikaa olisi yhdessä perheenä paljon paljon enemmän kuin nyt.

Mutta ok, itse en vaan keksi millä voi korvata menetettyä yhteistä aikaa. Ei siihen tekstari-kahut riitä.[/QUOTE]

Perheessä on ensinnäkin 3x tuon 2 tenavaa. Lainaa on muutakin. Ja mun mielestä menee puheet nyt vähän ristiin. Ensin vaahdotaan että äidit makaa turhan panttina kotona eikä käy töissä. Sitte kun puhutaan miehen työpäivistä niin vaahdotaan et ne ei saa olla kuin maks 8h päivä.

Ja edelleenkään en tajua mikä etu lapselle on jos kotona oleva äiti lähteekin töihin ihan vaan siksi että ei elä miehen rahoilla. Jos rahatilanne on sama oli kotona tai töissä.
Ja jos on yrittäjä niin ei se työ päivä sillä lyhene että vaimo lähtee töihin (vaikka menis miehen firmaankin) . Yrittäjillä on oma elämän tapansa, vaikka niitäkin riittää laidasta laitaan. Meillä kuitenkin on miehellä säännölliset vapaa päivät (ei tosin joka viikonloppu ole la ja su vapaata) ja pitää kaikki lomat (6-7 viikkoa vuodessa) . Mutta antaa olla ei tätä muut käsitä.
 
[QUOTE="vieras";25721767]Perheessä on ensinnäkin 3x tuon 2 tenavaa. Lainaa on muutakin. Ja mun mielestä menee puheet nyt vähän ristiin. Ensin vaahdotaan että äidit makaa turhan panttina kotona eikä käy töissä. Sitte kun puhutaan miehen työpäivistä niin vaahdotaan et ne ei saa olla kuin maks 8h päivä.

Ja edelleenkään en tajua mikä etu lapselle on jos kotona oleva äiti lähteekin töihin ihan vaan siksi että ei elä miehen rahoilla. Jos rahatilanne on sama oli kotona tai töissä.
Ja jos on yrittäjä niin ei se työ päivä sillä lyhene että vaimo lähtee töihin (vaikka menis miehen firmaankin) . Yrittäjillä on oma elämän tapansa, vaikka niitäkin riittää laidasta laitaan. Meillä kuitenkin on miehellä säännölliset vapaa päivät (ei tosin joka viikonloppu ole la ja su vapaata) ja pitää kaikki lomat (6-7 viikkoa vuodessa) . Mutta antaa olla ei tätä muut käsitä.[/QUOTE]

Eihän siinä, ei kai tarvitsekaan ymmärtää. Jos yritys menee nurin niin sitten ehkä ymmärrät. Tai jos se mies tosiaan vaan päättää joskus lähteä. Kyse ei ole ihan pelkästä miehen siivellä elämisestä.

Lasten etu on kuitenkin tulevan turvaaminen, aina ei voi elää vaan tässä hetkessä. Ja monasti se vaan on karvan turvatumpi jos kodin talous on kahden kortin varassa. Jos mies jää vaille töitä, voi äiti toki lähteä töihin. Mutta kun on alla yli 15 vuotta "poissa oloa työmaailmasta" ja vanhentunut koulutus, niin ihan heti se työ ei kyllä aukea.
 
Eihän siinä, ei kai tarvitsekaan ymmärtää. Jos yritys menee nurin niin sitten ehkä ymmärrät. Tai jos se mies tosiaan vaan päättää joskus lähteä. Kyse ei ole ihan pelkästä miehen siivellä elämisestä.

Lasten etu on kuitenkin tulevan turvaaminen, aina ei voi elää vaan tässä hetkessä. Ja monasti se vaan on karvan turvatumpi jos kodin talous on kahden kortin varassa. Jos mies jää vaille töitä, voi äiti toki lähteä töihin. Mutta kun on alla yli 15 vuotta "poissa oloa työmaailmasta" ja vanhentunut koulutus, niin ihan heti se työ ei kyllä aukea.

Onneksi mies osaa myös paperi hommat. Eli on kyllä tiedossa miten firmalla menee. Ei olla rikkaita mut toimeen tullaan. On myös yrittäjiä jotka vetää yötä päivää ja ei tiedä paperihommista yhtään mitään. Pakoliset hoitaa ja ihmettelee miksi menee huonosti. Laiton jo aikaisemmin että suunnitelmissa lopettaa tuo yritys homma mutta se on useamman vuoden projekti jos aikoo ettei kaikki työ oo ihan hukkaan heitettyä.

Me eletään tätä elämää. Ei sitä mikä ehkä saattaa joskus tapahtua.
Mutta elämä on valintoja täynnä ja jokainen tekee omansa ja toivottavasti on niihin sitte tyytyväinen.
Henkivakuutukset ym on kunnossa. Ja meillä olen minä se joka vois lähteä osa-aika töihin, laittaa pienimmän päiväkotiin ja mies se joka ei suostu. Tosin täällä töitä aika rajoitetusti tarjolla.
 
Niin tapahtuu jos odotat niin tapahtuvan.

Surullista on se, jos arvostus (oma tai toisten) riippuu työstä. Jos määrittelee itsensä työn kautta. Elää työn kautta.

Parasta on se, jos tekee niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. :) Tehdä sellaisia asioita, joita oikeasti haluaa tehdä. (Ja ei rajoitu vain työhön ja kotiäitiyteen, maailmassa on paljon muutakin.)
 
Suomi on hyvin tyokeskeinen maa ja usein niin miesten kuin naistenkin menestys mitataan tyolla/ palkalla. Ymmarran ap:n pointin siita etta jos lapset on jo koululaisia eika siltikaan mitaan tee, eika se ole mies joka elattaa vaan valitio niin silloin olisi jo hyva miettia omia arvojaan ja millaisen esimerkin haluaa antaa lapsilleen.
Valitettavaa on etta jos nainen haluaa 'kaiken'; hyva koulutus, tyo, perhe ja lapset, voi lopulta kaydakin niin etta kun se oikea aika lapsille koittaa olleessaan hyvassa tyossa ja asiat materiaalisesti on hyvin, onkin liian myohaista lapsile. Mutta auta armias jos nainen tekee toisin ja hankkii ekaksi lapset ja viettaa useamman vuoden kotona niin johan kauhistellaan ja loiseksi kutsutaan. Tama ratkaisu voi kuitenkin olla varsin toimiva, varsinkin jos pystyy opiskelemaan esim osa-aikaisesti ollessaan kotona. Tuolloin on jo kerannyt alaman kokemusta hieman enenmman, tietaa paremmin mita haluaa olla 'isona' ja kun lapset on koulussa voi kasissa olla tuore tutkinto joka on varmasti arvokkaampi kuin jos se olisi hankittu ennen lapsia ja olisi homehtunut siella useamman vuoden.
 
Jännä kun suomessa on mahdollisuus ja jopa lain takaama sellainen että työntekijä saa tehdä lyhennettyä työaikaa kunnes lapsi on 8v (muistaakseni näin). Tätä ei kuitenkaan käytetä. Mahdollistaa niin isälle kuin äidille lyhennety työajan kun lapset ovat pieniä ja jos oikein hyvin on niin työn voi lomittaa niin että lapsille ei montaa päivää hoitoon jää - voidaan lukea virikehoidoksikin.

Silti kodin talous on kahden pilarin varassa ja tulot selkeästi paremmat kuin toisen ihmisen ollessa kotona. Tätä vaan hyödynnetään todella vähän...miksi? en tiedä. Ehkä vanhoilliset asenteet vielä jyllää. Toki helppo vedota siihen että työnantaja ei hyväksy. Periaatteessa olisi hyväksyttävä. Ja vielä paremmin niin jos tästä tulisi vallitsevampi tapa, työnantajatkin tottuisi.
 
Meillä on hieman eri tilanne, kun olen tavallaan syntynyt se kultalusikka suussa. Kyllä mulla paikka on mihin mennä, sitten kun kiinnostaa. Nyt lähinnä kuntoilen ja elän terveellistä/rentoa elämää lasten ja miehen kanssa.
Mies on pikemmin mun "armoilla", vaikka työssä käykin. Avioehto on kova sana.
 
Meilläkin mulla on ne rahat taskussa/pankissa, talo ja autot maksettuna,ammatti taskussa, työkokemusta ja silti vahva halu olla lasten kanssa kotona. Rakastan lapsiani niin paljon että haluan antaa heille omaa aikaani siihen asti kunnes lähtevät kouluun. Esikko nyt 2v ja toinen tulossa. Ikää 25 joten hyvin kerkiän sitten joskus vielä tehdä töitä,opiskella tai mitä se nyt sitten ikinä onkaan. En vois ikinä elää miehen siivellä enkä onneksi hänen rahojaan tarvitse vaikka saankin tuloja nyt vain kotihoidontuen minimin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..täälläkin kultalusikka.;25722200:
Meilläkin mulla on ne rahat taskussa/pankissa, talo ja autot maksettuna,ammatti taskussa, työkokemusta ja silti vahva halu olla lasten kanssa kotona. Rakastan lapsiani niin paljon että haluan antaa heille omaa aikaani siihen asti kunnes lähtevät kouluun. Esikko nyt 2v ja toinen tulossa. Ikää 25 joten hyvin kerkiän sitten joskus vielä tehdä töitä,opiskella tai mitä se nyt sitten ikinä onkaan. En vois ikinä elää miehen siivellä enkä onneksi hänen rahojaan tarvitse vaikka saankin tuloja nyt vain kotihoidontuen minimin.

Näinpä. Teillä ei seistä yhdellä tolpalla ja toivottavasti lasetn isäkin ymmärtää höllätä kun ei ole mitään tarvetta tehdä hommia pää kolmantena jalkana.

Kuitenkin ne lapset tarvitsevat sitä aikaa MOLEMMILTA vanhemmilta. Ja mä uskon että mitä enemmän perheellä on yhteistä, kiireetöntä aikaa, sitä tukevampi suhde tulee olemaan. Sen yhteisen ajan tarve kun on vanhemmillakin. Ei pelkästään lapsilla.
 
Minä tein lapset pelkästään miehen tuloista riippuvaisena, ilman koulutusta (lukio käytynä sekä kesken jääneitä korkeakouluopintoja). Olen silti samaa mieltä ap:n kanssa, jokin turva on naisellakin oltava. Siispä lähdin opiskelemaan, ja kesken opintojen tulikin ero. Jos minulla ei olisi ollut opintoja, olisin varmasti ollut epätoivoinen siinä tilanteessa, olisin jäänyt täysin tyhjän päälle. Taloudellisesti tuo oli nytkin hirveä tilanne, mutta sentään oli tulevaisuudessa tiedossa se ammatti ja hyvä työtilanne.

Koulutus on myös lasten kannalta hyvä asia, vanhempien esimerkki kannustaa myös lapsia kouluttautumaan. Tuskin kukaan toivoo lastensa jättäytyvän peruskoulun tai pelkän lukion varaan?
 
[QUOTE="juu";25719698]Ja laitan vielä heittomerkit hanttihommiin, mun mielestä ne on ihan samalla tavalla työtä kuin kenen tahansa. Oli lääkäri tai roskakuski, työtä se on, ihan sama olitko ollut nenä kiinni kirjassa ennen TYÖTÄ lopputulos on työ, eli sama asia. Jollekin sopii toinen ja jollekin toinen.[/QUOTE]

Anteeks nyt vaan, mutta ei roskakuskiks pääse ihan kuka vaan.. ensinnäkin sulla tarvii olla C -ajokortti sekä digitaalinen piirturikortti, kokemusta kuorma-autoajosta muutamalta vuodelta sekä paikallistuntemusta. Luuletko että palkkaisivat jonkun viis vuotta kotona istuneen kotiäidin :D
 
Minulla on ammatti, on työkokemusta ja mahdollisuus vaikka ja mihin, koko maailma on avoin. Siitä huolimatta olen nyt kotona ja kotiäitinä. En ole miehen tilin armoilla siltikään vaan käytän omia rahojani mihin tahdon.

Ihme että oot täällä taas pätemässä kuinka sulla on sitä ja tätä, pointtihan tässä on se, että turhan moni entinen kaupan kassa jämähtää kotiin kun ensimmäinen tenava on pökkästy alulle..
 
Miten voi sanoa, että on kultalusikka taskussa? Jos se pohjautuu yritystoimintaan, niin kyllä sinäkin on hyvä olla varautunut ja miettiä vaihtoetoja jos yrityksellä ei menekään niin hyvin. Viimeksi Elcoteq meni nurin vaikka on ollut iso pulju ja satoja työntekijöitä. Asia erikseen, jos hankittu omaisuus on myös turvattu ja muodossa, josta se ei voi valua käsistä. Mutta jokuk tuolla kirjoitti hiimailevansa kämpillä lasten kanssa laskien sen varaan, että hän sitten joskus menee siihen perheyhtiöön, niin ei se ole aina taattua sekään, että se yhtiö on aina ja pysyy. Sitä se liiketoiminta on.
 
:D Kyyyyllä.

Mun eka duuni oli mainostenjakoa, olin 10v tai alle. Aina koulun jälkeen/viikonloppusin/kaikki lomat painoin tosta eteenpäin duunia pää punasena. Lomaalomaa oli viikko vuodessa, ku jouluna mentiin etelään.

Olin 22v ku esikoinen synty vuonna 2008. Oon viihtyny erinomasesti kotiäitinä ja viihdyn jatkossaki. Pienimuotosta yritystoimintaa mulla on tässä sivussa, se tuo vähän taskurahaa välillä.

Mä kerkesin polttaa itteni loppuun, ennenku monet muut mun ikäset oli töihin vielä mennykään. Nyt otan suosiolla rennommin.
 
:D Kyyyyllä.

Mun eka duuni oli mainostenjakoa, olin 10v tai alle. Aina koulun jälkeen/viikonloppusin/kaikki lomat painoin tosta eteenpäin duunia pää punasena. Lomaalomaa oli viikko vuodessa, ku jouluna mentiin etelään.

Olin 22v ku esikoinen synty vuonna 2008. Oon viihtyny erinomasesti kotiäitinä ja viihdyn jatkossaki. Pienimuotosta yritystoimintaa mulla on tässä sivussa, se tuo vähän taskurahaa välillä.

Mä kerkesin polttaa itteni loppuun, ennenku monet muut mun ikäset oli töihin vielä mennykään. Nyt otan suosiolla rennommin.


Hyvä ottaa välillä vähän rennommin. =)

Ja yleisesti vielä, on toooosi vaikea valita että onko ap oikeasti huolissaan suomen naisista vai onko motiivina vain tartuttaa oma paha olo muihin. Vaikeaa vaikeaa... en vaan osaa päättää!!!
 
[QUOTE="minttu";25720241]

Jokainen ratkaisee perheensä asiat itse. Mutta edelleen kotiäitiyden puolesta puhujat : Hankkikaan se ammatti ja jotain työkokemusta. SE EI ESTÄ teitä jäämästä kotiin mutta parantaa asemaanne kummasti.[/QUOTE]

Itse puhun ainoastaan ihmiseten oikeudesta valita jäädäkö kotiin lasten kanssa vai mennäkö töihin. Puhun oikeudesta olla kotiäiti omasta halusta, eikä siksi että mies pakottaa siihen.
Lisäksi mikään ei estä naista kouluttautumaan joko ennen tai jälkeen kotiäitiyden, tai vaikka niiden kotiäiti vuosien mittaan.
Jatkuvasti jauhetaan siitä miten kotiäiti putoaa tyhjän päälle eron tultua. Tuota en vaan ymmärrä. Ihminen voi kouluttautua vaikka päälle 50-vuotiaana, jos niin tahtoo. Töihinkin voi mennä.
Monella kotiäidillä voi olla työkokemusta lapsia edeltäneeltä ajalta. Ei kotiäidit ole mikään avuton massa, jotka jäävät syömään kynsiä eron tullen. Vaikka varmasti heitäkin joukkoon mahtuu.
 
[QUOTE="taavi";25721532]En ole sama jolle vastaat - mutta kyllä se ärsyttää. Senkin rahan voisi laittaa vaikka lasten kouluolosuhteiden parantamiseen. Kuitenkin jos jo kerran valtio on maksanut koulutuksen ja se on hassattu menemään - niin seuraava koulutus menkööt omasta pussista. Varmasti on varaa opiskeluun jos on varaa kotona olemiseen.[/QUOTE]

Onkohan kuitenkin kannattavampaa maksaa se uusi koulutus kun maksaa loppuelämä työttömyystukea kun vanhalla koulutuksella ei saa enää töitä.
 
[QUOTE="taavi";25721532]En ole sama jolle vastaat - mutta kyllä se ärsyttää. Senkin rahan voisi laittaa vaikka lasten kouluolosuhteiden parantamiseen. Kuitenkin jos jo kerran valtio on maksanut koulutuksen ja se on hassattu menemään - niin seuraava koulutus menkööt omasta pussista. Varmasti on varaa opiskeluun jos on varaa kotona olemiseen.[/QUOTE]

Tulisiko uudelleenkoulutus siis evätä vain kotiäideiltä vai ihan kaikilta? Elämässä kun tulee sellaisiakin tilanteita, että ei syystä tai toisesta pystykään enää tekemään vanhaa työtään. Loukkaantumiset, sairaudet ...

On myös ihan yleistä, että lukioikäisenä ei välttämättä tiedä, mitä elämältään haluaa, mutta lähtee opiskelemaan jotain ja vanhempana tajuaakin, että hnakittu ammatti ei olekaan se, mitä tahtoo tehdä.

Tai sitten voi olla niinkin, että oma koulutusala ei vaan työllistäkään. Sitähän kun ei voi opiskeluvaiheessa tietää, miten käy. Silloin on melkein kouluttauduttava uudelleen. Tuskin kukaan haluaa esim. istua siwan kassalla maisterin papereilla.

Ja btw, ei se opintotuki mikään ikuinen etuus edes ole, sitä on ihan rajattu määrää kunkin asteen opintoihin. Yleensä sitä riittää siihen ekaan tutkintoon.
 
[QUOTE="opiskelija";25726354]Tulisiko uudelleenkoulutus siis evätä vain kotiäideiltä vai ihan kaikilta? Elämässä kun tulee sellaisiakin tilanteita, että ei syystä tai toisesta pystykään enää tekemään vanhaa työtään. Loukkaantumiset, sairaudet ...

On myös ihan yleistä, että lukioikäisenä ei välttämättä tiedä, mitä elämältään haluaa, mutta lähtee opiskelemaan jotain ja vanhempana tajuaakin, että hnakittu ammatti ei olekaan se, mitä tahtoo tehdä.

Tai sitten voi olla niinkin, että oma koulutusala ei vaan työllistäkään. Sitähän kun ei voi opiskeluvaiheessa tietää, miten käy. Silloin on melkein kouluttauduttava uudelleen. Tuskin kukaan haluaa esim. istua siwan kassalla maisterin papereilla.

Ja btw, ei se opintotuki mikään ikuinen etuus edes ole, sitä on ihan rajattu määrää kunkin asteen opintoihin. Yleensä sitä riittää siihen ekaan tutkintoon.[/QUOTE]

Niin, unohtui ottaa kantaa tuohon valtiolle aiheutuviin kustannuksiin. Itse en ainakaan kokisi minkäänlaista huonoa omaatuntoa, jos jotutuisin syystä tai toisesta tämän tutkintoni jälkeen uudelleenkouluttautumaan.

Tämä maa tarvitsee koulutettuja ihmisiä ja minusta on vain hyvä, että siihen tarjotaan mahdollisuus niillekin, jotka ovat syystä tai toisesta olleet työelämästä pois ja haluavat sitten uudelleen työhön. Vai luuletko, että koulutuksen asettaminen maksulliseksi ekan tutkinnon jälkeen auttaisi ihan oikeasti yhtään mitään? Hah. Syrjäytyneiden ja työttömien määrää se ainakin nostaisi.
 

Yhteistyössä