Hankkikaa äidit kunnon ammatti ja työkokemusta! Kotiäitiys ei pidemmän päälle kannata.

["kotiäiti"]

Mä olen kouluttautunut erityisopettajaksi ja tehnyt sitä työtä 4v. Nyt kotiäitinä. Kyllä mulla menee kotitöihin se 8h vähintään.
Aamulla kun siivoilen keittiötä aamupalojen jäljiltä, pesen astioita jne. Sitten on yleensä pyykkien pesua, laittoa tai silittämistä. Sitten pieni imurointi ja tavaroiden järjestelyä. Minä myös hoidan meillä lumien auraksen liki hehtaarin tontilta käsin, leikkaan ruohot ja lyhennän pensasaidat. Aina on ulkohommia, jos tekemisen puute iskisi. Iltapäivisin kokkausta, läksyissä auttamista ja harrastuksiin viemistä jne..

Kyllä mulla menee se 8h kotitöihin..

 

[??]

[QUOTE="kotiäiti";25719839]Mä olen kouluttautunut erityisopettajaksi ja tehnyt sitä työtä 4v. Nyt kotiäitinä. Kyllä mulla menee kotitöihin se 8h vähintään.
Aamulla kun siivoilen keittiötä aamupalojen jäljiltä, pesen astioita jne. Sitten on yleensä pyykkien pesua, laittoa tai silittämistä. Sitten pieni imurointi ja tavaroiden järjestelyä. Minä myös hoidan meillä lumien auraksen liki hehtaarin tontilta käsin, leikkaan ruohot ja lyhennän pensasaidat. Aina on ulkohommia, jos tekemisen puute iskisi. Iltapäivisin kokkausta, läksyissä auttamista ja harrastuksiin viemistä jne..

Kyllä mulla menee se 8h kotitöihin..[/QUOTE]

Kyllä. Entäs jos palkan maksija lähtee kävelemään?

 

[Horuksen silmä]

Jep - mutta hän on kuitenkin tehnyt jotain sen leivän eteen eikä ole riippuvainen toisesta ihmisestä.

Itsestäni olii turkasen pelottavaa elää elämä riippuvaisena toisen tuloista. Koen sen jo riskiksi omilla lapsillenikin. Entäs jos mies kuitenkin lähtee ja jättää sinut ja katraan? Maksaa jos jaksaa elarit - jos ei, rahat tulee valtion kassasta. Siinä sitten yrität koulutautua ja hankkia ammattia ja yksin elättää vielä pesuettasi.

Okei, moni luottaa kummasti siihen puolisoon - vaikka suomessakin joka toinen liitto päättyy eroon. Erohan on suomessa suurin talouellisen romahduksen paikka, ei suinkaan sairastumiset tahi työttömyys. Kriittisin on ero. Mutta ei miehelle niin paha kuin naisille. Miksi? No jokainen osaa sen ynnätä. Tästä oli lähdissäkin taannoin... siis miksi ei hoivan lisäksi turvaisi latensakin selustaa hankkimalla itselleen elantoa? ei tarkoita rikkauksia, vaan perutoimeentulon edellytykset.

Eli työelämässä on täysin hyväksyttävää, jos työntekijä ei tee työtään, mutta nostaa silti palkkaa? Loisena työkoneiston rattaissa on ok olla. Mutta jos olet kotiäitinä, hoidat lapset, kodin jne ilman että miehesi kokee sinut loiseksi lompakollaan, se onkin paha?

Oisko susta ok, jos lastesi opettaja ei viitsisi opettaa, vaan istuisi luokassa lukien kirjaa tai soitellen omia puheluitaan? Ja silti nostaisi kuukausittaista palkkaa tästä "työstä"?

Se jos sinä olet kokenut ahdistavaksi riippuvaisuutesi miehen tuloista, ei kerro sitä totuutta mitä joku toinen kotiäiti kokee. Miksi murehdit toisten asioita? Joakinen tekee elämästään omannäköisen.

 

["mie"]

[QUOTE="mamma";25719754]Minulla ei ainakaan ole edes varaa opiskella, kun eletään muutenkin tiukilla. Ennen lapsien saamista en saanut lukion jälkeen opiskelupaikkaa, mutten myöskään töitä, vaikka aktiivisesti niitä hain. Niissä töissä, joita sinä pidät hanttihommina on huonona puolena tällä hetkellä se, että oma töissäkäyntini olisi taloudellisesti +-nolla, koska päivähoito maksaa aika ruhtinaallisesti. Ilta- ja v-lopputöihin voisin mennä muuten, mutta olen sen verran mukavuudenhaluinen, että tahdon viettää aikaa miehenikin kanssa. Raskaiden työpäivien jälkeen ei varmaan tuota ukkoakaan huvittaisi kahta rasavilliä kaitsea, kun on itsekin ihan poikki.

Minä kyllä haluaisin töihin, jos siitä jäisi jotain käteenkin, kun kotona olo on välillä aika tuskaisen puuduttavaa ja rankkaakin kahden pojan kanssa. Vaikka sinun näkökulmastasi elän mieheni "loisena", minulla on paljon säästöjä ja sijoituksia, joilla rahoitan tällä hetkellä pienimuotoista remonttia ja ostan ensi vuonna uuden autonkin tähän huusholliin. Ja kyllä, ne rahat ovat täysin itseni hankkimia.[/QUOTE]

Ihan mielenkiinnosta: lukion jälkeen työtön , sitten kotiäiti (jota ei viikonlopputyöt tai hanttihommat kiinnostaa), mutta kuitenkin paljon ssästöjä, jotka olet ITSE hankkinut???? Voitit lotossa?

Ja tässä on minusta tavaallaan hyvä esimerkki siitä, että ei edes näihin hanttihommiin edes vaivaututa, koska on raskasta ja palkka pieni.... Jos olet koulutamaton ja ilman työkokemusta, niin paljonko sen palkan pitäisi sitten heti alkuun olla? Jostain on PAKKO aloittaa ja harvemmin se aloituspaikka on kansavälisen yhtiön toimari, josta saisi jo kivasti liksaa..... Tarkoitan tällä sit sitä, että niistä vaatimattomista hommista on sitten helpompip päästä eteenpäin, korottaa palkkaa jne.

 

[Horuksen silmä]

[QUOTE="pessi";25719832]Paitsi että kun ei kumpaakaan kiinnosta. Ovat olleet kotona toinen 12 vuotta toinen 15. Ei tietoa mitä haluais ja toinen osin tietää mutta lainatakseni häntä:

"mut kun sen alan koulutusta ei ole lähimain tarjolla niin ei voi mennä - kun ei voi tietenkään muuttaakaan ja kaupan kassaksi en lähde koska se on vuorotyötä ja enhän voi tehdä sitä niinä viikkoina kun lapset on mulla"

Eli tottumuksesta taittaa olla kyse - ei ole kiinostanut missään kohtaa mutta luotettiin että mies jaksaa katsoa menoa.[/QUOTE]

Ehkä näillä ihmisillä on kuitenkin kyse ihan muusta kun kotiäitiyden mukanaan tuomasta laiskuudesta? ehkä nämä ihmiset olisivat keksineet keinon vältellä työntekoa ilman lapsiakin?
Musta on vähän kyseenalaista leimata kotiäidit massaksi, jotka ovat päätyneet kotiäideiksi, koska eivät halua tai eivät kykene töihin.

 

[Eedla]

[QUOTE="pessi";25719755]Jokainen tekee kuten parhaakseen näkee - mutta toisen siivellä eloa en tule koskaan ymmärtämään. Oli se maksaja sitten puoliso tai valtio. Elämässä on aikoja jolloin toinen tienaa - kotiäitys kun lapset ovat pieniä. Mutta jos se on pysyväisolotila ja jatku vaikka se "nuorinkin "räkänokka alkaa lähennellä täysi-ikäisyyttä, kyse ei ole enää mistään muusta kuin siitä mistä ap kirjoittaa.

Tässä muutaman tapauksen on jo tämän vuoden aikana saannut todistaa. Kaksi kotia on ajautunut eroon (joka sinällään on kurjaa). Kummassakin rouvalla ei ole ollut mitään ammattia, eikä juuri edes työkokemusta (kummallakin 4 lasta). Nyt sitten asutaan valtion tukien avuin isossa vuokra-asunnossa (koska eihän tuo määrä lapsia voi asua pienesti)... Lapset vuoroviikot isällään. Herää siis kysymys: Mitä he tekevätkään nyt?? Täysin riippuvaisina tällä kertaan valtion tuista. Turha väittää että tekemistä on kyllä joka päivälle. EI ole. Lapset ovat koulussa ja tosiaan isällään joka toisen viikon. Tähänkin tilanteeseen nyt sitten kai sopeudutaan vaan, eihän valtio voi olla auttamatta 4 lapsen yh äitiä jolla ei ole asumiseen enää rahaa?[/QUOTE]

Siis jos eletään avioliitossa ja on lapsia niin sun mielestä on toisen siivellä elämistä jos mies elättää perheen?? :headwall:

 

[Toivoliini]

Lasketaanko kunnon ammatiksi lähihoitaja?? Jos mun haave totetutuu ja yhden lapsen vielä saan, ni todellakin aion olla 3 vuotta kotona..Sou.. Mulla odottaa vakkari duunipaikka.. Enkä tod. koe, että mies elättäis minualoista ja pieniä lois-lapsia.. Heh. Päinvastoin, mun mies toivoo, että loisin kotona.

:xmas:

 

["mamma"]

[QUOTE="mie";25719890]Ihan mielenkiinnosta: lukion jälkeen työtön , sitten kotiäiti (jota ei viikonlopputyöt tai hanttihommat kiinnostaa), mutta kuitenkin paljon ssästöjä, jotka olet ITSE hankkinut???? Voitit lotossa?

Ja tässä on minusta tavaallaan hyvä esimerkki siitä, että ei edes näihin hanttihommiin edes vaivaututa, koska on raskasta ja palkka pieni.... Jos olet koulutamaton ja ilman työkokemusta, niin paljonko sen palkan pitäisi sitten heti alkuun olla? Jostain on PAKKO aloittaa ja harvemmin se aloituspaikka on kansavälisen yhtiön toimari, josta saisi jo kivasti liksaa..... Tarkoitan tällä sit sitä, että niistä vaatimattomista hommista on sitten helpompip päästä eteenpäin, korottaa palkkaa jne.[/QUOTE]

Valitettavasti en ole voittanut lotossa, vaan perinyt kuolleilta isovanhemmiltani ja isältäni. Lukioaikana asuin edesmenneiden isovanhempieni kt-asunnossa, jolloin sain opintotukeakin sen verran, että sitä riitti sen jälkeen muuhunkin kuin vain asumiseen ja olemiseen - kiitos säästeliäisyyteni sain joka kuukausi n.50e säästöön.
Äläkä sinä nyt huoli minun työssäkäymisestäni. Kun 2 vuoden päästä esikoinen aloittaa eskarin, niin ajattelin mennä töihin, vaikkakin sitten niihin "hanttihommiin". Voin aloittaa aikaisemminkin, mikäli äitini eläkkeelle jäädessään (ensi vuonna) haluaa kaitsea kahta rasavilliä pojannulikkaa Aika epätodennäköistä, että sellaista jaksaisi kokopäiväisesti!
Minulla on vielä edessä monta hyvää työvuotta aikaa alkaa maksamaan takaisin näitä kotiäitinä "tuhlattuja" yhteiskunnan varoja, kun tänä vuonna täytän vasta sen 24v ja lapsetkin jo tehty.
Niin että älä turhaan murehdi meidän perheemme tulevaisuutta, kun se tuskin on sinulta pois, vaikka istuisin seuraavat 20v kotona.

 

[Horuksen silmä]

Siis jos eletään avioliitossa ja on lapsia niin sun mielestä on toisen siivellä elämistä jos mies elättää perheen?? :headwall:

Jos asiaa katsotaan mailmanlaajuisesti, on paljon talouksia joissa mies elättää perheensä. Ja aivan omasta halustaan. Aikaisemmin sitä ei ole kutsuttu toisen siivellä elämiseksi, vaan perhe-elämäksi. Suomessa tuntuu tasa-arvon myötä kadonneen naisen oikeus olla omasta halusta kotiäitinä. Oletetaan heti että taustalla on joko miehen alistama nainen tai työhön kykenemätön nainen. Naiset eivät saa ajatella lastensa parasta tai olla lasten elämässä läsnä, niin paljon kun mahdollista. Vaaditaan kaikilta mahtuminen siihen muottiin, jolloin molemmat vanhemmat käyvät töissä ja lapset hoitaa päiväkoti. Myöhemmein kasvatusvastuu tyrkätään koululle. Jokainen tietää kuinka paljon aikaa työ vie elämästä. Työssäkäyvät vanhemmat tasapainottelevat työn, kodin ja lastenhoidon/passaamisen välillä. Jos joku poikkeaa tästä normista, ja perheessä yhteistuumin päätetään naisen tai miehen jäävän kotiin toisen elättäessä perheen, se on heti perheen ulkopuolisten ihmisten paheksunnan aiheena.

 

["vieras"]

Olen periaatteessa samaa mieltä kuin aloittaja, mutta eri syystä.

Varasuunnitelma olisi hyvä olla ihan vaan sen varalta, että jonain päivänä huomaa olevansa leski... Se leskeneläke kun ei ole kovin suuri.

 

["mamma"]

Tuohon edelliseen kommenttiini vielä, että minähän EN MISSÄÄN KOHTAA SANONUT TYÖELÄMÄN OLEVAN RANKKAA, vaan päinvastoin noiden kahden koltiaisen kanssa KOTONA on joskus rankkaa. Ei minua haittaisi "rankka" työ, jos siitä tosiaan jäisi jotain käteenkin päivähoitomaksujen jälkeen.

 

[miauh]

en jaksanu lukea koko tekstiä, mutta eihän se tarkoita sitä että jos on lapsen kanssa kotona lapsen ollessa pieni, että makaisi siellä viellä silloinkin kun lapset käyvät koulussa..

 

["mie"]

[QUOTE="mamma";25719995]Valitettavasti en ole voittanut lotossa, vaan perinyt kuolleilta isovanhemmiltani ja isältäni. Lukioaikana asuin edesmenneiden isovanhempieni kt-asunnossa, jolloin sain opintotukeakin sen verran, että sitä riitti sen jälkeen muuhunkin kuin vain asumiseen ja olemiseen - kiitos säästeliäisyyteni sain joka kuukausi n.50e säästöön.
Äläkä sinä nyt huoli minun työssäkäymisestäni. Kun 2 vuoden päästä esikoinen aloittaa eskarin, niin ajattelin mennä töihin, vaikkakin sitten niihin "hanttihommiin". Voin aloittaa aikaisemminkin, mikäli äitini eläkkeelle jäädessään (ensi vuonna) haluaa kaitsea kahta rasavilliä pojannulikkaa Aika epätodennäköistä, että sellaista jaksaisi kokopäiväisesti!
Minulla on vielä edessä monta hyvää työvuotta aikaa alkaa maksamaan takaisin näitä kotiäitinä "tuhlattuja" yhteiskunnan varoja, kun tänä vuonna täytän vasta sen 24v ja lapsetkin jo tehty.
Niin että älä turhaan murehdi meidän perheemme tulevaisuutta, kun se tuskin on sinulta pois, vaikka istuisin seuraavat 20v kotona. [/QUOTE]

Juuh, en murehtikkaan, eikä ole minulta pois. Tosin, perintö ei sinäänsä ole minusta ITSE hankittua

 

[Horuksen silmä]

[QUOTE="mamma";25720019]Tuohon edelliseen kommenttiini vielä, että minähän EN MISSÄÄN KOHTAA SANONUT TYÖELÄMÄN OLEVAN RANKKAA, vaan päinvastoin noiden kahden koltiaisen kanssa KOTONA on joskus rankkaa. Ei minua haittaisi "rankka" työ, jos siitä tosiaan jäisi jotain käteenkin päivähoitomaksujen jälkeen. [/QUOTE]

Olen kuullut tämän monen äidin ja isänkin suusta " töissä on vähemmän rankkaa mitä kotona useamman pienen lapsen kanssa" Allekirjoitain väittämän täysin.

 

["mamma"]

[QUOTE="mie";25720032]Juuh, en murehtikkaan, eikä ole minulta pois. Tosin, perintö ei sinäänsä ole minusta ITSE hankittua [/QUOTE]

Sinulla sitten on kyllä valikoiva lukutaito, jos tuo on se, mitä kirjoituksestani bongasit. Kyllä, olen saanut paljon perintöä, mutta hyppäsit sen tosiasian yli, että olen myös ITSE SÄÄSTÄNYT lukioaikana. 50€/kk tekee aika paljon kahdessa vuodessa. Laskepa. Sen kun pistät korkeakorkoiselle säästötilille, niin 5v jälkeen on jo ihan kivasti pesämunaa.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vieras";25719618]niin alat olla turhake.[/QUOTE]

:kieh:

Tähän lauseeseen päätin lukemiseni.

 

[BootyPeppi]

Jos asiaa katsotaan mailmanlaajuisesti, on paljon talouksia joissa mies elättää perheensä. Ja aivan omasta halustaan. Aikaisemmin sitä ei ole kutsuttu toisen siivellä elämiseksi, vaan perhe-elämäksi. Suomessa tuntuu tasa-arvon myötä kadonneen naisen oikeus olla omasta halusta kotiäitinä. Oletetaan heti että taustalla on joko miehen alistama nainen tai työhön kykenemätön nainen. Naiset eivät saa ajatella lastensa parasta tai olla lasten elämässä läsnä, niin paljon kun mahdollista. Vaaditaan kaikilta mahtuminen siihen muottiin, jolloin molemmat vanhemmat käyvät töissä ja lapset hoitaa päiväkoti. Myöhemmein kasvatusvastuu tyrkätään koululle. Jokainen tietää kuinka paljon aikaa työ vie elämästä. Työssäkäyvät vanhemmat tasapainottelevat työn, kodin ja lastenhoidon/passaamisen välillä. Jos joku poikkeaa tästä normista, ja perheessä yhteistuumin päätetään naisen tai miehen jäävän kotiin toisen elättäessä perheen, se on heti perheen ulkopuolisten ihmisten paheksunnan aiheena.

Ja juuri tämä tuo sitä epätasa-arvoa.

 

["vieras"]

Tuossa ap:n tekstissä on ihan järkeväkin pointti. Mutta täällä tietysti heti hyökätään kimppuun jos sanoo mitään pahaa kotiäideistä. Se järkevä pointti on, että kannattaisi tosiaan miettiä mitä tekee jos ero tai kuolema sattuu.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vieras";25720211]Tuossa ap:n tekstissä on ihan järkeväkin pointti. Mutta täällä tietysti heti hyökätään kimppuun jos sanoo mitään pahaa kotiäideistä. Se järkevä pointti on, että kannattaisi tosiaan miettiä mitä tekee jos ero tai kuolema sattuu.[/QUOTE]

Miksi pitää sanoa pahasti? Ei kenenkään tarvitse kiinnostua asiasta, jos siihen houkutellaan asiattomuuksilla.

 

["minttu"]

Jos asiaa katsotaan mailmanlaajuisesti, on paljon talouksia joissa mies elättää perheensä. Ja aivan omasta halustaan. Aikaisemmin sitä ei ole kutsuttu toisen siivellä elämiseksi, vaan perhe-elämäksi. Suomessa tuntuu tasa-arvon myötä kadonneen naisen oikeus olla omasta halusta kotiäitinä. Oletetaan heti että taustalla on joko miehen alistama nainen tai työhön kykenemätön nainen. Naiset eivät saa ajatella lastensa parasta tai olla lasten elämässä läsnä, niin paljon kun mahdollista. Vaaditaan kaikilta mahtuminen siihen muottiin, jolloin molemmat vanhemmat käyvät töissä ja lapset hoitaa päiväkoti. Myöhemmein kasvatusvastuu tyrkätään koululle. Jokainen tietää kuinka paljon aikaa työ vie elämästä. Työssäkäyvät vanhemmat tasapainottelevat työn, kodin ja lastenhoidon/passaamisen välillä. Jos joku poikkeaa tästä normista, ja perheessä yhteistuumin päätetään naisen tai miehen jäävän kotiin toisen elättäessä perheen, se on heti perheen ulkopuolisten ihmisten paheksunnan aiheena.

Tiesitkös muuten että näissä maissa monasti tilanne on myös se että naisen vaan on hyväksyttävä kaikki mitä se mies sitten myös tekee? Eli perhe-elämksi kutsutaan myös sitä että mies saa käydä vieraissa, törtöillä jnejne ja naisen on vaan pysyttävä suhteessa koska muuta vaihtoehtoa ei ole - ei tarvitse mennä kovin kauas Suomenkaan historiassa kun näin oli. Miehet teki mitä lystäsi, mutta naisella ei ollut mahdollisuutta ottaa ja erota koska oli riippuvainen miehen elannosta= ei voinnut yksin lapsiaan elättää.

Jokainen ratkaisee perheensä asiat itse. Mutta edelleen kotiäitiyden puolesta puhujat : Hankkikaan se ammatti ja jotain työkokemusta. SE EI ESTÄ teitä jäämästä kotiin mutta parantaa asemaanne kummasti.

 

[Koik]

Jepulis - 10v kotiäidin "uraa", ylempi korkeakoulututkinto ja ammatillinen perustutkinto suoritettuna. Nyt pitkäaikaistyötön. ELi juuri kuten aloittaja sanoi - pitkä kotonaolo aika ei näytä hyvältä vaikka olisi ihan koulutettukin. Tosin nyt olen pääsemässä tukityöllistetyksi ja sitä myöten toivottavasti työelämään kiinni. (mutta päivääkään en kadu kotona oloani, hauskaa vain nähdä miten yhteiskunta sitä kotulauseistaan huolimatta arvostaa - tai on arvostamatta)

 

[Koik]

*korulauseistaan*

 

[niin no]

Eli työelämässä on täysin hyväksyttävää, jos työntekijä ei tee työtään, mutta nostaa silti palkkaa? Loisena työkoneiston rattaissa on ok olla. Mutta jos olet kotiäitinä, hoidat lapset, kodin jne ilman että miehesi kokee sinut loiseksi lompakollaan, se onkin paha?

Oisko susta ok, jos lastesi opettaja ei viitsisi opettaa, vaan istuisi luokassa lukien kirjaa tai soitellen omia puheluitaan? Ja silti nostaisi kuukausittaista palkkaa tästä "työstä"?

Se jos sinä olet kokenut ahdistavaksi riippuvaisuutesi miehen tuloista, ei kerro sitä totuutta mitä joku toinen kotiäiti kokee. Miksi murehdit toisten asioita? Joakinen tekee elämästään omannäköisen.

EIköhän töistä saa potkut kun aikansa lorvii? Näin olen kuullut tapahtuvan...mutmutmut. Toki tietysti parempi jos joku kustantaa toisen kotonaolon. Vaan kun edelleen tilastot kertoo sitä että 50% liitoista päätty eroon ja kyllä, näihin erotilastoihin mahtuu myös perheet joissa äiti on kotona.

Ja kuka eron jälkeen elättää sen äidin joka on a) ilman ammattia ja b ) ilman työtä? Puhumattakaan lapsista, isällä kuitenkin on vaan puolet elatusvelvollisuudesta, toinen puolikas lankeaa äidille.

 

[onnelinen perhe]

Sukulaisperheessä tapaus: 4 lasta, 5 tulossa. Äidillä ei ammattia, työkokemusta vuosien takaa. Mies pettää minkä ehtii, tekee pitkää päivää läpi viikonloput... Ei osallistu perheen kuvioihin noin muutenkaan. Äiti saa karvan rahaa miehrltää, niin että pakolliset voi ostaa. Mies ostelee mitä haluaa ja rahat on aina loppu. Asutaan todella ahtaasti mutta varaa ei isompaankaan ole. Oikea perheonni. Tämä äiti vaan totesi että onhan tää paskaa, mutta muuten en pärjää lasten kanssa. Joten jatkukoon.

Lapset saavat katsella isää joka ryyppää kaiken jäävän vapaa-ajan...Onni ja autuus siis.

 

[Phoebsi]

Sukulaisperheessä tapaus: 4 lasta, 5 tulossa. Äidillä ei ammattia, työkokemusta vuosien takaa. Mies pettää minkä ehtii, tekee pitkää päivää läpi viikonloput... Ei osallistu perheen kuvioihin noin muutenkaan. Äiti saa karvan rahaa miehrltää, niin että pakolliset voi ostaa. Mies ostelee mitä haluaa ja rahat on aina loppu. Asutaan todella ahtaasti mutta varaa ei isompaankaan ole. Oikea perheonni. Tämä äiti vaan totesi että onhan tää paskaa, mutta muuten en pärjää lasten kanssa. Joten jatkukoon.

Lapset saavat katsella isää joka ryyppää kaiken jäävän vapaa-ajan...Onni ja autuus siis.

Ja te muut sukulaiset vain katselette vierestä ja tunnette paremmuutta, että onneksi ei itsellä noin?

Miten olisi pieni apu tälle äidille? Kun kerran sukua olette :headwall: