Hankalat(ko) isovanhemmat

[Hermoraunio äiskä]

Moiks!

Osaisittekohan te antaa jotakin osviittaa ongelmaani..

Minulla on 3.5-vuotias lapsi, joka viettää paljon aikaa isovanhempiensa kanssa. Tämä on tietenkin mahtava asia, näin saan itse yh-mutsina omaa aikaa ja naperolle tulee lyhyemmät päivät hoidossa, kun hakevat aiemmin jne.

Kotona meillä noudatetaan ihan perussääntöjä, nukkumaanmenoaikoja, hampaanpesuja, karkkipäivää, herkut vasta ruuan jälkeen, hyvät tavat ruokapöydässä jne juttuja. Lapsi myös joutuu itse siivoamaan levittämänsä lelut, toki joskus siivotaan yhdessä, pidän tällaisia asioita ihan lapsiperheen perusjuttuina.

Mutta mutta, se problemo: Siellä mummilassa, lapsi saa tehdä melkein mitä haluaa, koska haluaa. Ja jos ei satu haluamaan, huutamalla sitten ainakin saa.. Äiti on tietenkin tyhmä kuin saapas kun taas kotiin mennään. Kun mummi lähtee johonkin, lapsi huutaa mummin perään, ikään kuin kokisi turvattomuutta jäädessään äidin kanssa.
Kotona kuitenkin on turvallinen ja rakastava ilmapiiri, yksinhuoltajuudesta huolimatta lapsen kanssa puuhataan ja touhutaan, hänelle annetaan aikaa ja rakkautta, huomiota, siitä tuskin on kyse. Ennemminkin siitä, että mummi omalla käytöksellään "viestii" että lapsen äiti ei jotenki "osaisi" tai hanskaisi äitiyttään. Lapsen papan kanssa ko ongelmaa ei ole, vaikka he yhteisessä taloudessa asuvatkin.

Tilanne alkaa olla jo hermoja raastava, sitä on jatkunut koko lapsen olemassa olon ajan. Järkipuhe ei auta, uhkailut ei auta. Tilanne valitettavasti vain on sellainen, että lapsi viettää aikaa paljon isovanhempien seurassa. Auttakaa, kertokaa, miten olette itse toimineet ko tilanteessa? Mistä voisi hakea apua?

 

[sohvi]

Puhuminen mummon kanssa ja "tarpeeton" isovanhempien hoitoavun käyttämisen lakkauttaminen voisivat auttaa.

Miten tuo mummo viestii äidin auktoriteetin?/äitiyden olevan hukassa? Rankaisetko lasta huonosta käytöksesta myös isovanhemmilla ja vaaditko samaa kuin kotona?

 

[ansku]

Ehkä teidän kannattaisi sopia yhteisistä pelisäännöistä isovanhempien kanssa,sama,tiukka linja?!?
Äiti on kuitenkin aina Äiti Toisaalta lapsi on vielä uhmaiässä (kuten meilläkin!) eli haluamisia riittää...maan ja taivaan väliltä jos niitä ei joku aikuinen rajoita

 

[vieras]

en kauheaa migreeniä asiasta ottaisi; isovanhempien " kuuluu " hemmotella lapsen lapsia ja isovanhemmilla voi olla erilaiset säännöt kuin omassa kotona. Mutta valitettavasti
sinä oolet lapsen vinkkelistä se " ikävä" rajoja laittava äiti, jota vastaan kapinoidaan tämä kuuluu uhmaikään eli olet juuri sellainen äiti kuin pitääkin olla ; rakastava, mutta rajat
asettava. Sinun on vain siedettävä ja jaksettava lapsesi kapinointia....

 

[vieras]

ja lisäänpä vielä, että usko pois, mutta juuri ne rajat luovat sitä turvallisuutta lapsellesi.
Lapsesi ei siis vahingoitu, vaikka uhmaa ja kapinoi ja huutaa mumminsa perään....

 

[Hermoraunio äiskä]

Lapsi ei siis "tarpeetta" ole mummilassa hoidossa. Hakevat omasta vapaasta tahdostaan aiemmin hoidosta, ja itse tulen sitten töistä, kun pääsen. Puhumisesta ei ole ollut mitään apua, mummi ei myönnä tekevänsä mitään tästä, jonka itse koen ongelmaksi, vaan on sitä mieltä, että mummilassa pitää lelliä. Eihän se mitään haittaisikaan, jos lapsi siellä sillon tällöin olisi, mutta meillä kun siellä ollaan niin usein =(

En epäile, että tästä lapselle on haittaa, vaan millä saan sen mummin tajuamaan, että itse en jaksa?

Mummi viestii esim niin, että jos lapsi itkee, hän juoksee paikalle ja nappaa lapsen syliin, vaikka äidin sylistä ja saattaa kysyä äidiltä, että mitä sinä teit tälle, tarkoittaen siis lasta. Tai kun on ollut nämä helteet, epäilee, ettei lapselle ole annettu juomaa. Tai ettei ole annettu ruokaa jne jne.

Ajattelen asiaa niin, että minä olen lapseni vanhempi ja myös komennan häntä, jos aihetta on. Rangaistuksia meillä ei juuri ole käytössä, eikä niitä paljon tarvita, jäähypenkki on oikeastaan ainoa konkreettinen. Tietenkin nuhtelen lasta, jos siihen aihetta on, mutta pohjimmiltaan hän on hyvin kiltti.

Juuri tuosta Ansku puhun, kun tuo yhteisten pelisääntöjen sopiminen ei johda mihinkään. Puhuminen ei auta. Lapsi huutaa ja raivoaa päivän kotiin tullessa ja se on todellakin hermojaraastavaa. silloin teksisi mieli vain luovuttaa, mutta en voi kaataa lapsen niskaan sitä, minkä aikuinen aiheuttaa. Ongelmaa ei olisikaan, jos lapsi silloin tällöin olisi mummilassa, mutta meillä on se tilanne, että hän on siellä hyvin usein.

 

[Hermoraunio äiskä]

Ongelma ei siis ole se raivoava napero vaan se mummi jolle ne pelisäännöt ei mene perille..

 

[vieras]

Miten se meni joku tutkimus, että isovanhempien hoidossa olevilla on todennäköisemmin reikiintyneet hampaat kuin päiväkotilapsilla. Kertoo aika paljon.

 

[vieras]

Mutta kun et voi vaatia mummia toimimaan omassa kotonaan sinun pelisääntöjen mukaan.
Joko hyväksyt mummin tavan toimia tai sitten on keksittävä joku muu hoitoratkaisu.¨
Tärkeintä on se. että itse toimit omassa kotonasi johdonmukaisesti...

 

[vieras]

Et voi päiväkotiinkaan mennä sanelemaan omia pelisääntöjäsi, vaan sinun on hyväksyttävä
heidän säännöt. Samoin mummin kohdalla tai sitten etsit toisen hoitopaikan.

 

[vieras]

Päiväkodissa sentään toimitaan joidenkin standardien mukaan. Ja kyllä järkevä mummi ottaa onkeensa kasvatusperiaatteista. Jos ei yhteistyö yhtään luonnistu, niin minäkin katsoisin muuta hoitopaikkaa.

 

[Hermoraunio äiskä]

Sepä se. Vaihtoehtona vaan on vuorotyötä tekevänä yh-äitinä vuoropäiväkoti, eli ei juuri houkuta =( Nykyinen päiväkotikin sattuu olemaan ihan mahtava, lapsi viihtyy ihan loistavasti.

Kiitos teille kaikille!

 

[vieras]

Jaksamista =)

 

[ansku]

voimia ja iso hali

 

[äitix2]

vaatia kauheasti tai pakottaa mummua toimimaan toisin. Meillä on nimittäin toisin päin. Siis en tarkota että meillä kotona sais tehdä mitä vain. Mummolassa on vain paljon tiukemmat säännöt joita ihan tavallinen lapsi huomaamatta rikkoo. (Äitini hyvin tarkka siisteydestä ja järjestyksestä ja antaa sen kyllä kuuluakin) Tuntuu välistä että lapsi ei saa olla lapsi. Samaa olen yrittänyt itsekin, sopia niitä yhteisiä pelisääntöjä. Nyt olen vain tullut siihen tulokseen että mummolassa mennään heidän säännöillään ja kotona omilla. Se on kuitenkin äitini ja isäni oma koti.

Helppoahan se ei ole Ja kauhean usein emme siellä käykään. Nyt olen huomannut että äitini tulee jopa itse myös meillä. Aikaisemmin näin ei ole tapahtunut arkipäivinä Ja äitini antaa lelujen olla lattialla pitemmän aikaa, eikä ole jatkuvasti niitä keräilemässä koreihin.

 

[Kopkop]

En minä jaksaisi tuollaista pidemmän päälle. Jos kerran lapsi on usein mummolassa ja sen jälkeen kotona on yhtä kiukkuamista. Vaikka isovanhemmat voivatkin lelliä lapsenlapsia, joku roti pitää silti olla esim. syömisissä ja käytöstavoissa (myös isovanhemmilla). Sanoisin suoraan, että mummolan toiminta tekee elämästä niin levotonta, että jos meininki ei muutu, lapsi menee vuoropäiväkotiin. Minusta se olisi paljon parempi vaihtoehto, kuin jatkuva stressi ja harmitus mummon toiminnasta.

 

[2+4]

No koska mummi on hiukan hankala, valitsisin vaan yhden tai pari asiaa mikä eniten korpee ja yrittäisin niitä muuttaa. Esim. sopia että lapsi saa karkkia vaan karkkipäivänä ja sopia ettei muulloin annetu kun tänä yhtenä päivä tms.
Ehkä se toimis paremmin. Ja voisit sitten asia kerrallaan koittaa muuttaa asioita sun toivomaasi suuntaan.

 

[Sello]

Mummolassa oloa rajoittaisin, tuo on jo aika raastavaa sulle ap. Jos ei aikuinen nainen, se mummo, tajua pelisääntöjä vaikka olet yrittänyt niitä selittää niin silloin mummo ei ole lapsesi arvoinen.

 

[Samanlaista meilläkin]

Meillä on ollut ja on tavallaan edelleenkin aivan samanlaisia ongelmia. Lapseni syntyessä olin yh, vaikkakin seurustelin jo silloin nykyisen miehenkin kanssa (ei lapsen biologinen isä). Mies vain asui toisella paikkakunnalla, joten vastasin täysin yksin vauva-arjesta. Äitini oli tuolloin paljon meillä apunani, ja korvaamaton apu olikin. Valitettavasti siitä jäi hänelle mielikuva, että hän on kasvatusasioissa ja niiden päättämisessä tasa-arvoinen kanssani, ja tätä harhaluuloa onkin saatu karsia jo seitsemän vuoden ajan.

Mummi antaa, mummi lahjoo, mummi syöttää ja pyyhkii takapuolen eskarilaiseltakin. Aivan älytöntä. Hampaita ei pestä, hiuksia ei harjata, nukkumaanmenoaikoja ei ole, karkkipäivästä lipsutaan, mummilassa ei käytännössä ole mitään rajoja, sääntöjä tai tolkkua. Minun sanani ei merkitse mitään, jos sanon lapselle, että ruokapöydässä syödään eikä lueta, sanoo mummi heti päälle, että mummi antaa luvan lukea.

Kun lapsi on mummilla vaikkapa viikonlopun, kestää noin viikon, että käytös kotona palautuu normaaliksi. Sitä ennen on hirveää kiukuttelua, syyttä itkemistä, kitinää, uhmaa, rajojen rajua testaamista. Äiti on kamala ja muksu uhkailee muuttavansa mummille. Mummi on paljon ihanampi kuin äiti, äiti ei rakasta, äiti on ilkeä ja tahtoo lapselleen vain pahaa. Mummi rakastaa.

Niinpä lapsi on vuosien varrella viettänyt vähemmän ja vähemmän aikaa mummilla. Kurjaahan se on, mutta yhtäkään kertaa en ole enää vienyt mummille "turhaan" ainoastaan silloin, kun todella tarvitsen lapselle hoitopaikkaa.

Ja isovanhemmille olen asiasta sanonut, ihan suoraan ja kiertelemättä, viimeksi kuukausi sitten. Mummi veti herneet nenäänsä huolella, ukin kanssa en ole sanaakaan sen jälkeen vaihtanut. Sanoin, että jollei minun vanhemmuuttani aleta kunnioittamaan, niin tapaamiset vähenevät ennestään. Eikä se ole uhkailua, kiristystä tai mitään ala-arvoista toimintaa, kuten isovanhemmat yrittivät nillittää. Ei, se on faktan toteamista. Jos minun vanhemmuuttani ei osata kunnioittaa ja isovanhemmat eivät osaa pysyä omalla paikallaan, ei tapaamisia voida järjestää, sillä niistä kärsii pidemmän päälle lapsi itse eniten.

Suosittelisin kissan nostamista pöydälle, selkä suoraksi, leuka pystyyn ja teet nyt selväksi äidillesi, että sinä olet lapsen äiti, ei hän. Ja hänen olisi parasta oppia kunnioittamaan sitä asetelmaa. Jos lapsella on kerran hoitopaikka (päiväkoti) niin lapsi pysyy siellä hoidossa, kunnes sinä haet hänet. Siellä ei ole paha olla, siellä on turvallista ja kivaa, siellä on kavereita. Päiväkotiin ilmoitat, että lasta ei saa luovuttaa muille kuin sinulle paitsi jos sinä itse olet erikseen kyseisenä päivänä ilmoittanut jonkun muun hakevan lapsen. Lapsi mummilaan vain silloin kun sinulla on pakottava meno, eikä ketään muuta hoitajaa ole saatavilla. Viimeisenä vaihtoehtona siis mummille. Tapaamisia voi järjestää niinkin, että mummi tulee teille kylään -> teillä on sinun sääntösi, joita mummi ei voi polkea. Ja lopuksi vielä, isovanhemmilla ei ole lain takaamaa tapaamisoikeutta tai mitään omistusoikeutta lapseen. Lapsi on sinun, ei vanhempiesi. Ja sinä olet lapsellesi paras äiti, sinä vastaat hänen kasvatuksestaan ja huolenpidostaan. Ja sitä tulee muiden kunnioittaa.

Tsemppiä!

 

[Lapset vuoropäikyssä]

Vuoropäiväkoti on kyllä mielestäni tavallista päiväkotia kotoisampi ja kivempi. Sano mummolle että jos ei tavat muutu, laitat lapsen vuoropäiväkotiin.

 

["Äiti"]

Miksi lapsi pitää viedä mummolaan hoitoon, jos isoäidit ja isoisät käyttäytyvät näin?! Lapsi elää mummolassa kuin pellossa ja päivärytmit täysin päälaellaan. Mummolassa ei ole alkeellisiakaan ruoka-aikoja, siellä ei ulkoilla, ei ole nukkumaanmenoaikoja. Miksi ihmeessä edes annatte lapset yökylään moisiin mummoloihin??!

Onko näillä kaikilla isovanhemmilla dementia vai miksi he käyttäytyvät noin typerästi? Ja miksi annatte isovanhempien kävellä ylitsenne lastenhoito- ja kasvatusasioissa? Mummot kuriin!

 

["hankey"]

Vuoropäiväkoti olisi siinä mielessä hyvä paikka, että lapsen tarvitsi olla hoidossa vain yhdessä paikassa. Lapsen poissaolo kotoa tulee pitkäksi, mutta niin se tulee nytkin. Lasta väsyttää ja on ikävä äitiä, siksi pitää kiukutella. Onko lapsella mummolassa kavereita? Oletteko koskaan kokeilleet, että lapsi tulisi isovanhempien kanssa teille?