I
ikisinkku
Vieras
..koska kenellekään muulle en vielä voi.
Mä olin tänään treffeillä.
Ja mä lähdin niille treffeille ilman ensimmäistäkään (positiivista) ennakko-odotusta. Itseasiassa mä olin ihan varma, ettei tästä mitään kehity. Joten lähdin treffeille ilman mitään paniikkia, ajatuksella oon just se mitä oon, ja thats all.
Ja tiedättekö mitä kävi? Heti kun nähtiin, mies halas mua pitkään. Sitten treffit venähti melkein kolmeen tuntii, juteltiin ja naurettiin. Ja lopulta jo halattiin uudelleen, istuttiin ihan sylikkäin romanttisesti luonnon helmassa ja suudeltiin. Monta kertaa.
Ja tää mun treffikumppani olikin paljon enemmän kuin mitä edes odotin. Söpö ja suloinen ja hauska ja rento ja helppoa seuraa.
Ja sovittiin jo, että tavataan taas uudestaan.
Mä oon jotenkin hämmentynyt, oon onnellinen joo, mutta en uskalla mitään sen enempää vielä. Jokunen aika sitten nimittäin kävi niin, että ihastuin totaalisesti, uskoin kaiken sen ylistyslaulun mitä mies musta puheli, se maalaili meidän yhteistä tulevaa ja kaikkea. Ja sitten yhtäkkiä kolmannet treffit päättyivät siihen, että miehen mielestä "mitään kipinää ei olekaan". Voitte uskoa, että olin rikki. Ja nyt mua pelottaa, että tässä käy taas samoin. En uskalla heittäytyä. Kuinkahan kauan pitää olla varovainen, ennenkuin uskaltaa luottaa ja lähteä tunteiden vietäväksi?
Eikö kuitenkin kuulosta ihan hyvältä, siltä että tästä ois tosiaan mahdollisuus ihan muuhunkin kuin satunnaiseen tapailuun? Tai että tulis edes ne tokat treffit...
Mä olin tänään treffeillä.
Ja mä lähdin niille treffeille ilman ensimmäistäkään (positiivista) ennakko-odotusta. Itseasiassa mä olin ihan varma, ettei tästä mitään kehity. Joten lähdin treffeille ilman mitään paniikkia, ajatuksella oon just se mitä oon, ja thats all.
Ja tiedättekö mitä kävi? Heti kun nähtiin, mies halas mua pitkään. Sitten treffit venähti melkein kolmeen tuntii, juteltiin ja naurettiin. Ja lopulta jo halattiin uudelleen, istuttiin ihan sylikkäin romanttisesti luonnon helmassa ja suudeltiin. Monta kertaa.
Ja tää mun treffikumppani olikin paljon enemmän kuin mitä edes odotin. Söpö ja suloinen ja hauska ja rento ja helppoa seuraa.
Ja sovittiin jo, että tavataan taas uudestaan.
Mä oon jotenkin hämmentynyt, oon onnellinen joo, mutta en uskalla mitään sen enempää vielä. Jokunen aika sitten nimittäin kävi niin, että ihastuin totaalisesti, uskoin kaiken sen ylistyslaulun mitä mies musta puheli, se maalaili meidän yhteistä tulevaa ja kaikkea. Ja sitten yhtäkkiä kolmannet treffit päättyivät siihen, että miehen mielestä "mitään kipinää ei olekaan". Voitte uskoa, että olin rikki. Ja nyt mua pelottaa, että tässä käy taas samoin. En uskalla heittäytyä. Kuinkahan kauan pitää olla varovainen, ennenkuin uskaltaa luottaa ja lähteä tunteiden vietäväksi?
Eikö kuitenkin kuulosta ihan hyvältä, siltä että tästä ois tosiaan mahdollisuus ihan muuhunkin kuin satunnaiseen tapailuun? Tai että tulis edes ne tokat treffit...
