Haluun olla yksin.

Mut on mies ja lapsi. Nyt ne nukkuu ja oon yksin, mut siis niinkö oikeesti. Vaikka yks viikonloppu. Hitto ku on jotenki sellai sosiaaline ylikuormituksen eikä jaksais ketään ihmistä.

Oon ollut lapsesta saakka paljon yksin ku vanhemmat yrittäjiä ja pitkää päivää töissä eikä maaseudulla koulun jälkeen kavereiden kanssa hilluttu. Yksin asuessani nautin siitä riippumattomuudesta. Jos lähden ulos tiistaina kello 03.00 ei kukaan tiedä missä olen eikä mun tarvi olla missään kenenkään takia. Toki ajoittain tunsin itseni yksinäiseksi enkä pitänyt siitä. Nytkin ajoittain tunnen itseni yksinäiseksi, vaikka en koskaan ole täysin yksin. Paitsi joskus työmatkalla autossa 10min, siinä ei juuri yksinäisyyttä ehdi tuntea.

 

Samis

En edes kaipaa koulu -ja työkavereiden ja perheen lisäksi muuta.

 

no mä olen aivan yksin. asun yksin ja teen töitä yksin. tekisin mitä vaan jos saisin ees jonkun saman katon alle..

 

Voithan sä olla yksin jos niin haluat.
(mutta ei tää yksinäisyyskään nyt niin herkkua oo)

 

just ajattelin et ompa ihanaa kun saa olla yksin kotona =)

 

Mä kaipaan kans välillä yksinäisyyttä, hiljasuutta ja sitä, kun sais vaan olla eikä tartteis vastata kellekkään mitään. Aaah, jos saisin olla tuollein pari päivää, niin löhöisin vaan yksinäni, nukkuisin heti jos vähänkin väsyttäis, söisin salaattia, kuunetelisin hiljasuutta, ei telkkaria, ei puhelinta, ei muista ihmisiä missään lähistöllä, lukisin kirjaa, saunoisin ja eläisin sen hetken ittelleni ja itseäni varten. Toi tekis ihan oikeesti mulle hyvää ja todella kaipaisin tota, käyn sen verran kovin ylikierroksilla ja on tässä muutenkin ollu isoja ja pieniä vastoinkäymisiä, sais ladata itteään ja olis kuin toinen ihminen tollasen jälkeen.

 

Mut on mies ja lapsi. Nyt ne nukkuu ja oon yksin, mut siis niinkö oikeesti. Vaikka yks viikonloppu. Hitto ku on jotenki sellai sosiaaline ylikuormituksen eikä jaksais ketään ihmistä.

Oon ollut lapsesta saakka paljon yksin ku vanhemmat yrittäjiä ja pitkää päivää töissä eikä maaseudulla koulun jälkeen kavereiden kanssa hilluttu. Yksin asuessani nautin siitä riippumattomuudesta. Jos lähden ulos tiistaina kello 03.00 ei kukaan tiedä missä olen eikä mun tarvi olla missään kenenkään takia. Toki ajoittain tunsin itseni yksinäiseksi enkä pitänyt siitä. Nytkin ajoittain tunnen itseni yksinäiseksi, vaikka en koskaan ole täysin yksin. Paitsi joskus työmatkalla autossa 10min, siinä ei juuri yksinäisyyttä ehdi tuntea.

siihen ei auta mies! Se on nähty!

 

Täällä kans yksi joka kaipais ihan täydellistä hengähdystaukoa, ihan ittekseen kotona. Vailla huolta aamuherätyksistä tai tekemättömistä kotitöistä, hiljaisuudessa. Semmosta kaipaan. Ihan vaan pientä taukoa, kyllä mies ja lapset sais takaisin tulla. Mutta jos vaikka yhden päivän olisivat jossain reissussa keskenään. Mutta ei mun mies käy koskaan lasten kanssa keskenään missään.