Haluisitko mielummin että lapsesi olisi, kiusattu vai kiusaaja?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja joskus kiusattu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Tuo on pakenemista....uhri joutuu poistumaan, sen sijaan että syyllisille tehtäisiin jotain.
Ja toimii vain, jos koulu on ainoa paikka missä kiusaamista esiintyy.
Niin se onkin. Mutta kun aluksi olin sitä mieltä, että kiusatun vanhemmat ovat kädettömiä asian suhteen, niin eivät he olekaan. Ja tuokin on totta, että toimii vain jos kyse koulukiusaamisesta. Kaikkien kiusattujen kohdalla tosin koulun vaihtokaan ei auta vaan kiusaaminen jatkuu myös uudessa koulussa.

Tämä on etenkin pienien paikkakuntien ongelma.
Onko muuten olemassa nykyään koulun järjestämiä "terapiaistuntoja" kiusatun ja kiusaajien välillä? Ennen ei ainakaan ole ollut, kun minä olen ollut peruskoulussa ja lukiossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kun se kiusaamisen lopettaminen on niin älyttömän helppoa, niin kertokaa niitä vinkkejä! Poika on ihan kiva ja tottelevainen, mutta ryhmätilanteissa mopo karkaa käsistä.
Jos mun poikani olisi ollut kiusaaja, niin sille olisi tullut ensin kotiarestia, tietokoneenkäyttökielto ja lisäksi se olisi päässyt ikävälle "työleirille". Eli niin paljon piha- ja kotitöitä, että kaatuisi illalla aivan uupuneena sänkyynsä. Opettajalle ilmoittaisin, että ottaa muhun välittömästä yhteyttä, jos vielä kiusaa. Ja joka kerta, kun olisi kiusannut, napsahtaisi sama rangaistus, mutta kerta kerran jälkeen kovennettuna versiona. Kuukausiraha lähtisi tietysti myös. Tarpeen vaatiessa hommaisin pojalle sellaiset vaatteet koulussa pidettäväksi, että joutuisi häpeämään silmät päästään ne päällä. Mä luulen, että aika pian toi junnu kyllä tulisi siihen tulokseen, että jos kiusaa, mutsi tekee elämästä helvetin :D

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kun se kiusaamisen lopettaminen on niin älyttömän helppoa, niin kertokaa niitä vinkkejä! Poika on ihan kiva ja tottelevainen, mutta ryhmätilanteissa mopo karkaa käsistä.
Jos mun poikani olisi ollut kiusaaja, niin sille olisi tullut ensin kotiarestia, tietokoneenkäyttökielto ja lisäksi se olisi päässyt ikävälle "työleirille". Eli niin paljon piha- ja kotitöitä, että kaatuisi illalla aivan uupuneena sänkyynsä. Opettajalle ilmoittaisin, että ottaa muhun välittömästä yhteyttä, jos vielä kiusaa. Ja joka kerta, kun olisi kiusannut, napsahtaisi sama rangaistus, mutta kerta kerran jälkeen kovennettuna versiona. Kuukausiraha lähtisi tietysti myös. Tarpeen vaatiessa hommaisin pojalle sellaiset vaatteet koulussa pidettäväksi, että joutuisi häpeämään silmät päästään ne päällä. Mä luulen, että aika pian toi junnu kyllä tulisi siihen tulokseen, että jos kiusaa, mutsi tekee elämästä helvetin :D


Luitko viestini? Kaikki nuo asiat on tehty, ja todellisuudessa paljon enemmän. Kaikkea apua olemme hankkineet, mitä olemme saaneet, ja jonkin verran on auttanut, mutta impulsiivisuudestaan poika ei ole eroon päässyt. Eli kun on hermostunut, tai tilanne on jännittänyt, niin on tullut mokia. Sellaista kurinpitokeinoa, mitä emme olisi systemaattisesti ja pitkään käyttänyt, en tiedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Luitko viestini? Kaikki nuo asiat on tehty, ja todellisuudessa paljon enemmän. Kaikkea apua olemme hankkineet, mitä olemme saaneet, ja jonkin verran on auttanut, mutta impulsiivisuudestaan poika ei ole eroon päässyt. Eli kun on hermostunut, tai tilanne on jännittänyt, niin on tullut mokia. Sellaista kurinpitokeinoa, mitä emme olisi systemaattisesti ja pitkään käyttänyt, en tiedä.
Meille tulisi vielä lisäksi sanktiona verimykykeitto. Junnua oksettaa kaikki veri- ja sisäelinruuat, joten junnun ruokavalio koostuisikin sen jälkeen vain noista ruuista. Ja jos tosiaan mikään muu ei auttaisi, niin sitten ottaisin junnun kotiopetukseen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Luitko viestini? Kaikki nuo asiat on tehty, ja todellisuudessa paljon enemmän. Kaikkea apua olemme hankkineet, mitä olemme saaneet, ja jonkin verran on auttanut, mutta impulsiivisuudestaan poika ei ole eroon päässyt. Eli kun on hermostunut, tai tilanne on jännittänyt, niin on tullut mokia. Sellaista kurinpitokeinoa, mitä emme olisi systemaattisesti ja pitkään käyttänyt, en tiedä.
Meille tulisi vielä lisäksi sanktiona verimykykeitto. Junnua oksettaa kaikki veri- ja sisäelinruuat, joten junnun ruokavalio koostuisikin sen jälkeen vain noista ruuista. Ja jos tosiaan mikään muu ei auttaisi, niin sitten ottaisin junnun kotiopetukseen.


Kokeilimme ruokaakin, lapsi sai inhoamiaan pinaattilettuja. Emme ole ottaneet kotiopetukseen, koska sosiaalisesti hitaammin kehittyvälle lapselle se olisi vain pahempi asia. Eli koska emme loputtomiin voi lasta eristää, kuolemme kuitenkin toivottavasti ennen häntä, hänen täytyy oppia toimimaan ryhmässä. Kehitystä onkin tapahtunut.

Mutta jos teillä ei ole oikeasti kokemusta tuosta roolista, en väittäisi sitä niin älyttömän helpoksi. Ei kiusaamista olisi, jos sitä voisi estää. Sitä paitsi kiusaaminen on tosi monimuotoista. Oma poikamme on riehaantuva, mutta ei ilkeile, eikä sulje ketää leikistä pois. Nämä leikistä pois sulkijat ovat niitä, jotka eivät jää kiinni tekemisistään, ja jotka voivat aiheuttaa todella pysyviä arpia uhreilleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kokeilimme ruokaakin, lapsi sai inhoamiaan pinaattilettuja. Emme ole ottaneet kotiopetukseen, koska sosiaalisesti hitaammin kehittyvälle lapselle se olisi vain pahempi asia. Eli koska emme loputtomiin voi lasta eristää, kuolemme kuitenkin toivottavasti ennen häntä, hänen täytyy oppia toimimaan ryhmässä. Kehitystä onkin tapahtunut.

Mutta jos teillä ei ole oikeasti kokemusta tuosta roolista, en väittäisi sitä niin älyttömän helpoksi. Ei kiusaamista olisi, jos sitä voisi estää. Sitä paitsi kiusaaminen on tosi monimuotoista. Oma poikamme on riehaantuva, mutta ei ilkeile, eikä sulje ketää leikistä pois. Nämä leikistä pois sulkijat ovat niitä, jotka eivät jää kiinni tekemisistään, ja jotka voivat aiheuttaa todella pysyviä arpia uhreilleen.
Onko lapsesi ollut tutkimuksissa adhd:n takia?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kokeilimme ruokaakin, lapsi sai inhoamiaan pinaattilettuja. Emme ole ottaneet kotiopetukseen, koska sosiaalisesti hitaammin kehittyvälle lapselle se olisi vain pahempi asia. Eli koska emme loputtomiin voi lasta eristää, kuolemme kuitenkin toivottavasti ennen häntä, hänen täytyy oppia toimimaan ryhmässä. Kehitystä onkin tapahtunut.

Mutta jos teillä ei ole oikeasti kokemusta tuosta roolista, en väittäisi sitä niin älyttömän helpoksi. Ei kiusaamista olisi, jos sitä voisi estää. Sitä paitsi kiusaaminen on tosi monimuotoista. Oma poikamme on riehaantuva, mutta ei ilkeile, eikä sulje ketää leikistä pois. Nämä leikistä pois sulkijat ovat niitä, jotka eivät jää kiinni tekemisistään, ja jotka voivat aiheuttaa todella pysyviä arpia uhreilleen.
Onko lapsesi ollut tutkimuksissa adhd:n takia?

Ei ADHD:n. Lapsella on lievää vammaisuutta, fyysistä, sekä selvästi on ylivilkas, sensorisen integraation häiriö on diagnosoitu, siis voiman käytössä on ongelmia, ei tajua, milloin käyttää liian rajua voimaa. Mutta oireet ovat niin lieviä, että ei ole tutkittu adhd:tä. Pärjää kohtuullisesti tunneilla, on erittäin fiksu poika, joten ylivilkkaus ei ole haitannut koulutyötä. Kavereiden kanssa pärjää hienosti, kun on vaan yksi kaveri, porukassa vaikeampi hallita toimintaa. Epävarmuuttakin varmasti on, eli kun joutui vaihtamaan koulua, ongelmat pahenivat. Pelkää varmasti itse tulevansa kiusatuksi, koska hänellä on näkyvä vamma, joten ottaa myös koviksen roolia.

Itsekin on halunnut perheneuvolaan keskustelemaan, ja ottaa asian aika vakavasti.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei ADHD:n. Lapsella on lievää vammaisuutta, fyysistä, sekä selvästi on ylivilkas, sensorisen integraation häiriö on diagnosoitu, siis voiman käytössä on ongelmia, ei tajua, milloin käyttää liian rajua voimaa. Mutta oireet ovat niin lieviä, että ei ole tutkittu adhd:tä. Pärjää kohtuullisesti tunneilla, on erittäin fiksu poika, joten ylivilkkaus ei ole haitannut koulutyötä. Kavereiden kanssa pärjää hienosti, kun on vaan yksi kaveri, porukassa vaikeampi hallita toimintaa. Epävarmuuttakin varmasti on, eli kun joutui vaihtamaan koulua, ongelmat pahenivat. Pelkää varmasti itse tulevansa kiusatuksi, koska hänellä on näkyvä vamma, joten ottaa myös koviksen roolia.

Itsekin on halunnut perheneuvolaan keskustelemaan, ja ottaa asian aika vakavasti.
Kannattaa varmaan ottaa asia puheeksi perheneuvolassa. Lääkehoidolla on saatu ihan hyviä tuloksia.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei ADHD:n. Lapsella on lievää vammaisuutta, fyysistä, sekä selvästi on ylivilkas, sensorisen integraation häiriö on diagnosoitu, siis voiman käytössä on ongelmia, ei tajua, milloin käyttää liian rajua voimaa. Mutta oireet ovat niin lieviä, että ei ole tutkittu adhd:tä. Pärjää kohtuullisesti tunneilla, on erittäin fiksu poika, joten ylivilkkaus ei ole haitannut koulutyötä. Kavereiden kanssa pärjää hienosti, kun on vaan yksi kaveri, porukassa vaikeampi hallita toimintaa. Epävarmuuttakin varmasti on, eli kun joutui vaihtamaan koulua, ongelmat pahenivat. Pelkää varmasti itse tulevansa kiusatuksi, koska hänellä on näkyvä vamma, joten ottaa myös koviksen roolia.

Itsekin on halunnut perheneuvolaan keskustelemaan, ja ottaa asian aika vakavasti.
Kannattaa varmaan ottaa asia puheeksi perheneuvolassa. Lääkehoidolla on saatu ihan hyviä tuloksia.

Ammatti-ihmisten mielestä pojan oireet eivät ole riittävän voimakkaita, että mitään syytä adhd-diagnoosille olisi. Lääkitys on vähän monipiippuinen juttu, psykologi-mieheni tietää niistä niin paljon, että tuskin antaisi niitä pojallemme antaa, varsinkin, kun ammattilaiset pitävät lapsemme oireilua hyvin lievänä. Onneksi iän myötä asiat ovat helpompi käsitellä. Mutta hirveän raskasta tämä on. Raskasta olisi varmasti myös kiusatun vanhempana oleminen, vaikea sanoa kumpi olisi raskaampaa.
 
Koulussa olin se kiusattu, en osannut kertoa siitä kenellekään..Kaikki kiusatut ei osaa.
Jäljeksi jäi tooosi huono luottamus itseen..Mikä näkyy nyt vielä aikuisenakin, nuorena vielä enemmän.
Ekalauokkalaisen äitinä kysyn harva se päivä rivien välistä tytöltä onko kaikki ok.
Kyselkää ja tarkkailkaa vaikkei aina siltä vaikuttaisikaan!! =) Hali kaikille, uskon meidän kaikkien olevan hyvä äiti, vastattiin me tähän kummin tahansa..eiks vaan!
 
Mie kysyisin: entä tilanteessa, jossa toinen lapsi äitinsä kanssa väittää omaa lastani kiusaajaksi? Toinen lapsi on kertonut, että hänellä on "tunne", että lapseni kiusaa koulussa (ts. on muidenkin luokan tyttöjen kanssa, toinen haluaisi olla vaan kahdestaan...) Omani ei koe kiusaavansa... Koulu ei ole huomannut mitään, eikä luokkakaverit... Äiti mulkoilee lastani ja puhuu perättömiä lapsestani...

Eli kuka tässä on se liusaaja?
 

Yhteistyössä