Haluisitko mielummin että lapsesi olisi, kiusattu vai kiusaaja?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja joskus kiusattu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kiusattu, koska vika on kiusaajassa.

Aika ikävää, että moni ajattelee, että olisi parempi jos oma lapsi olisi kiusaaja. Ilmankos niitä sitten niin rutosti onkin, kotona silloin onkin joku vika.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Alkuperäinen kirjoittaja Istafra:
Mieluummin kiusattu. Olisin iloinen, etten olisi tullut kasvatteneeksi mulkkua =)

Mutta voihan kiusattukin olla mulkku :xmas:

Jos on vaihtoehdot on vain ominaisuuksissa kiusaaja (=mulkku) tai kiusattu (=ei mulkku) niin sympatiat kiusatun puolella. Vaikka hänellä saattaisi ollakin noita vikoja niin kiusaajan kohdalla ne ovat varmoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Kiusattu, koska vika on kiusaajassa.

Aika ikävää, että moni ajattelee, että olisi parempi jos oma lapsi olisi kiusaaja. Ilmankos niitä sitten niin rutosti onkin, kotona silloin onkin joku vika.
Mä näen asian niin, että jos oma lapsi olisi kiusaaja, asialle voisi silloin tehdä jotain.

 
Kamala valinta, mutta kiusaaja. Kiusattu kärsii paljon enenmmän tilanteesta (joskus jopa vielä aikuisiälläkin). Kiusaajat unohtaavat ajan myötä tekonsa. Niin se vaan on :/
 
Mä valitsisin tuon kiusaajan, sillä sen taipumuksen voisin äitinä saada kitkettyä lapsestani pois. Kiusatun vanhemmat taas ovat usein käytännössä voimattomia, eivät saa kiusaamista kitkettyä millään.
Lisäksi kiusaamisen kohteena oleminen jättää varmaankin syvemmät haavat kuin kiusaaminen.
Ja kiusatut on aika usein niitä koulun ns. kingejä, joilla on kavereita. Kiusattu voi olla ihan yksin. Jos noista pitää valita, niin mielummin ne kaverit kuin yksinäisyys omalle lapselle.
 
Jos kysymyksen asettelu on kiusattu vai kiusaaja niin ilman muuta valitsen sen vaihtoehdon jossa lastani ei mahdollisesti sattuisi niin kovasti. Ajattelen että kiusatulla lapsella tulee olemaan syvemmät haavat sielussa kuin kiusaajalla. Enkä puhu nyt huonoista kotioloista johtuvasta kiusauksesta ja pahanolonpurusta. Eli jos jommankumman täytyy epäonnistua ja tuntea "kipua" niin toivon että se olen minä eikä lapseni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Mä valitsisin tuon kiusaajan, sillä sen taipumuksen voisin äitinä saada kitkettyä lapsestani pois. Kiusatun vanhemmat taas ovat usein käytännössä voimattomia, eivät saa kiusaamista kitkettyä millään.
Lisäksi kiusaamisen kohteena oleminen jättää varmaankin syvemmät haavat kuin kiusaaminen.
Ja kiusatut on aika usein niitä koulun ns. kingejä, joilla on kavereita. Kiusattu voi olla ihan yksin. Jos noista pitää valita, niin mielummin ne kaverit kuin yksinäisyys omalle lapselle.

Tätä alkua tarkoitin tuolla että kiusaajan äitinä minulla olisi mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen. Silloinhan koko kiusaamisongelma (meidän perheen osalta) olisi kiinni lapsestani ja minulla olisi mahdollisuus saada puhuttua hänet järkiinsä niin että hän lopettaisi kiusaamisen. Kiusatun vanhemmille ei tilanteen ratkaisemiseksi riitä se että vaikuttavat omaan lapseensa ja muiden lasten suhteenhan he ovat kädettömiä.

Lisäksi kiusaamisen jättämät muitot ovat kiusaajalle eri luokkaa kuin kiusatulle. kiusaaja saattaa olla 10v myöhemmin täysin unohtanut koko tapauksen ja kiusatun samalla kun kiusattu voi kantaa kiusaajien muistoa lopun ikäänsä.

Tuosta kaveripuolesta... Jos kiusaajan kaverit ovat kiusaamisjengi niin en pisä sitä yhtään hyvänä kaveripiirinä ja mielelläni jättäisin sen pois. Kuitenkin kiusaajan korkeampi asema kouiluhierargiassa takaisi sen että vaikka hän jättäisi kiusaamisen ja tuon jengin niin hän voisi löytää vielä hyviä kavereita loukasta. kiusaajan on vaikea löytää kavereita eikä muut heikoilla olivjatkaan mielellään veljeile kanssaan etteivät itse joutuisi kiusatuiksi.
 

Yhteistyössä