Haluan päättää päiväni, mietin vaan miten sen teen

Voimia ei enää ole mihinkään taisteluun eikä avun etsimiseen. Haluan vaan nukkua, enkä herätä enää ikinä. Se, miksei miehellä taannoin ollu tuloja tai miksei nyt mua auta, on pitkä tarina. Ne nyt vaan on faktoja ja niiden kestäminen on mulle ylivoimasta just nyt!

 

Jos AP :llä on lapsia niin viimeistään heidän takiaan ei pidä itsemurhaa tehdä. Itsemurha periytyy, tai ainakn jättää hirveät jäljet lapsiinne. Rahan takia ei kyllä kannata lähteä tuota ajattelemaankaan. Okei, joakinen sitä tarvitsee mutta aina sitä jotenkin kitkuttelee. Sulla on ehk äjotain hyvääkin elämässä, mikähän se olisi?

 

se taistelu on lähinnä sitä, että alussa jaksat liikkua vaikka 3 kertaa päiväosastolle muutamaksi tunniksi.ei tarvitse puhua mitään.siellä on myös rentoutushetkiä, monet itkee ja voit vaan olla hiljaa tai puhua.alussa tuota..lopulta saatkin jo oman hoitajan joka sympaattisesti on kuuntelija ja lämmin sydäminen.

 

On se perkele kumma kun jotkut haluaa kuolla ja toiset joutuu taistelemaan joka päivä siitä että pysyisivät hengissä! Vittu en suoraan sanottuna ymmärrä kun tuollainen velkamäärä on vielä lyhennettävissäkin vaikka olis siivoojana tai tekis hetken kahta työtä. Painu lääkäriin siitä valittmasta, täällä on ihmisiä joiden elämä on ollut niin hiuskarvan varassa ettei ole tosikaan ja silti iloitsevat joka aamu kun vielä nousevat, tai edes avaavat silmät. Jos raha on noin tärkeää niin eipä elämällä sitten taida olla paljon merkitystä todellakaan!

 

Ja sit vielä sanotaan,, ettei kellekään anneta enempää kun jaksaa kantaa :'(

Tää on muutes ihan bullshittiä. Tuon lauseen keksijä pitäs viedä navetan taakse.

 

Ei se oo ratkaisu. Joutuu vaan seuraavassa elämässä sitte hoitamaan ne asiat. Parempi hoitaa nyt. Mun mielestä ainaki.

??

 

Päätikkö jo päiväs? Paskahousut vain tappaa ittensä

 

Seuraavaa elämää ei tule. Siksikin kannattais elää tätä hetkeä eikä odotella viittätoista neitsyttä tai pääsyä jumalan lammaskatraaseen tai paratiisiin tms. soopaa.

 

Täältä on 100km päiväosastolle ja muihin sairaalapalveluihin. Ehkä mä vaan toivon, että kaikki ne ihmiset, jotka on mut torjuneet, tajuaa, että ei olis kannattanu. Että mä olin tosissani.

 

Hei vaikka sulta loppuu työt nykyisessä paikassa niin otappa huomioon, ettei se ole tämän maan ainoa työpaikka. Uutta etsimään ja heti! Ei kannata vertailla ihmiskohtaloita, täälläkin on monella vastaajalla elämässään sattunut sitä sun tätä ja kukin ottaa asiat just niin raskaasti tai kevyesti kuin ottaa! Kyse on ihmisen stressinsietokyvystä. Joka tapauksessa, muista että raha on vain rahaa, kyllä ne asiat järjestyy kun ne laittaa järjestyyn!! Tsemppiä!

 

onko sulla AP lapsia?

 

apua/neuvoja on täällä tarjonnut monikin. Ota ne vastaan, jos et sitten itsesi, niin lastesi takia! Et voi tehdä itsellesi tai lapsillesi/läheisillesi noin! Lopeta sillä uhkaileminenkin! Laita s-postisi niin jutellaan, sulla ei ole mitään syytä vahingoittaa itseäsi mitenkään!

 

Vaikuttaa siltä, että olet vajonnut itsesääliin kaiken muun lisäks.
Luulen että jo asenteen muuttaminen helpottaa sun olotilaa.
Myös turha itsemurhan miettiminen on kuluttavaa. Itse sitä aikoinaan myös pyörittelin päässäni, mut sitten tajusin, että parempi tuhlata sekin energia johonkin rakentavaan.
Eli aloita omasta asenteestasi muutosprosessi.

 

Seuraavaa elämää ei tule. Siksikin kannattais elää tätä hetkeä eikä odotella viittätoista neitsyttä tai pääsyä jumalan lammaskatraaseen tai paratiisiin tms. soopaa.

hesarissa oli juttu kerran, et siinä on käännösvirhe ja et ne piti tarkoittaa alunperin RUSINAA. Miten lie semmostakin päässyt käymään?

En ota kantaa itse asiaan, sori. Niin monta asiaa jää kesken... Kokeilppa kirjoittaa tuonne jotaki:
GMO - karppaus.info :: keskustelufoorumi

 

On mulla lapsia. Mutta tällä hetkellä olen kelvoton äiti. Mitä neuvoja täällä on annettu, joista voisi olla oikeasti apua? Mennä mielenterveystoimistoon? Täällä ei ole sellaista. Hakeutua velkajärjestelyyn? Yritetty, tuloksetta. Hankkia masennuslääkkeet? Ja mitä vielä? Lapsilla on hyvä isä (vaikka onkin ehkä huono aviomies), ei niillä ole mitään hätää. Äiti ei ole korvaamaton.

 

Enkä mä taivaspaikkaa odota. Odotan vaan pääseväni pois tästä elämästä,, joka on helvettiä :'(

 

itsekäs olet ap,ajattelet vaan ittees ja ryvet itsesäälissä. Asennevammakin tuntuu olevan ja kun vissiin mikään ei tunnu kelpaavan..Menet kuule ihan terveyskeskukseen tai vaikka sairaalan päivystykseen,hoet tekeväsi itsellesi jotain niin eiköhän joku sut jonnekin järkkää.Ja jos vielä käyttäytyisit sopivan sekavasti ja riehut,niin kyllä sut joku huomaa..

Ei muuta kun tsemiä! Ja ajatteleppa lapsias tai vaikka niitä jotka oikeesti kuolee johonki sairauteen,vaikkeivät sitä haluakaan...

 

Mene päivystykseen ja sano että haluat kuolla. Pääset hoitoon. Ja jos äiti ei kerta ole korvaamaton, niin ei niitä lapsia varmaan haittaa vaikka olisitkin muutaman viikon hoidossa. Mun äiti kuoli syöpään kun olin lapsi.Voin kertoa et se vaikuttaa mun elämään vielä näin aikuisenakin. Sä olet sun lasten äiti, sulla on velvollisuus tehdä heidän elämästään mahdollisimman hyvää, eikä pilata sitä itsarilla.

 

apua koet eniten tarvitsevasi, raha-asioiden hoitoon, psyykkiseen tilaan tai muuhun..? Jokaiseen niistä löytyy apua. Piste. Se on totuus. Joskus vähän vaikeamman reitin kautta, mutta löytyy kuitenkin. Olet alkanut jo "julkisesti" puhumaan asiasta, se on hyvä. Se on yksi askel eteenpäin ja suuntana ylöspäin. Kirjoittelusi on "hätähuuto", johon haluat vastattavan.
Olisiko syytä ensin selvittää, mistä kenkä eniten puristaa. Yleisesti ottaen kuulostat olevan ahdistunut, siihen on varmaan monta syytä.
Jospa kertoisit vähän asioista tältä pohjalta, niin lähdetään yhdessä etsimään sinulle apua.

 

Mä olen itsekin ilman äitiä kasvanut ja ilman isääkin. Että se siitä "kermaperse"-teoriasta, minkä joku aiemmin esitti. Mulla oli silti hyvä elämä yli 30 vuotta. Viimeset reilut 5 vuotta on ollut vaikeaa. Ehkä teistä jotka ette asu palveluiden ulkopuolella, on vaikea käsittää, että joka kylässä ei ole päivystyksiä jne. Tk täällä on, siellä lääkärin vastaanotolle 3 viikon jonot. Päivystys on yli 50 km päässä ja sairaalaan on 100km. Rahaa ei ole taksilla ajella ja auton rattiin musta ei tässä kunnossa ole.

 

asia on akuutti, hoitoon pääsee vaikka a: ambulanssilla, b:naapurin/ohikulkijan kyydillä, c:miehesi kyydillä, d:taksilla (jätä maksamatta vaan)..
Eli mistä kenkä oikeasti puristaa? Etkö kehtaa mennä hakemaan apua?
Auttavia puhelimia on vaikka mitä, hätänumeroonkin saa soittaa jos on HÄTÄ! Poliisitkin vievät hoitoon, jos ei muuten pääse!

 

Kyllä mut on viety ihan ambulanssilla 60 km:n päähän sairaalaan, kun en jaksanut.
ja mitä väliä sillä on jos se sairaala on 100 km:n päässä. Ei tuo nyt hirvee matka ole.
Tosiaan kun olin itse psykiatrisesa niin kyllä siellä oli potilaita ihan parinsadan
kilsankin päästä. Kai se terveys ja elämä on sen väärti että kannattaa tuo matka kulkee.

 

Onko se nyt kumma jos ahdistaa tässä tilanteessa? Olen oikeasti koittanu hoitaa asioita, mutta kun joka puolelta vaan torjutaan niin en enää jaksa. Töiden loppuminen oli viimeinen niitti. Mieheltä ei tukea saa. Hän pitää tilannetta täysin mun omana syynä, eikä näe omaa osuuttaan tilanteen syntyyn.

 

ole ihme, jos ahdistaa. Kukaan ei ole vähätellyt tunteitasi. Mutta asoita voi korjata, töitä saa uusia tai pärjää ilmankin. Sama koskee miehiä. Rahaa tarvitaan elämiseen kyllä, mutta aika pienellä sitä pärjää jos on pakko. Eikä tässä maassa ihan heti nälkään pääse kuolemaan.

 

Meillä on kans todella tiukkatilanne. Ulosotossa paljon! Meillä ois menny sähköt talosta mutta onneksi rakas naapuri neuvoi ottamaan kirkon apuun yhteyttä! Seurakunta maksoi sähkölaskun ja sen jälkeen ovat kolmenviikon välein soitelleet että miten menee Myös ruoka ja vaate avustusta ollaan sillointällöin saatu. Kokeileppa saada sinäkin sieltä apua