"Haluan omia leluja"

Tätä ongelmaani on vaikea selittää kirjoittamalla, mutta yritän kuitenkin, jospa joku ymmärtäisi...

Eli olen 27 vuotias nainen, mieheni on 34 ja meillä menee pääasiassa hyvin. Välimme ovat kunnossa, molemminpuolista kunnioitusta ja rakkautta löytyy jne.

Miehelläni on omistuksessaan talo, kesämökki, vene ja lumikelkka, jotka hänellä oli jo ennen minua. Olemme kummatkin luonto- ja mökki-ihmisiä, joten vietämme yhdessä paljon vapaa-aikaa miehen mökillä ja kesäisin olemme paljon liikkeessä hänen venellään. Lumikelkkailu on hänen ihan oma harrastuksensa, toki silloin tällöin istun myös kelkan kyydissä, mutta harvoin koska se ei minua pahemmin kiinnosta.

Ongelmana on nyt se että minua on alannut ahdistamaan että tämä kaikki on pohjimmillaan miehen kautta saavutettua elämää. Toki minäkin viihdyn mökillä ja merellä, mutta kuitenkin tiedän että ellei minulla olisi tätä miestä niin minulla ei olisi tätä mökki- ja merielämääkään. Minua on alannut ahdistamaan että en ole itse saavuttanut mitään ja että en itse omista muuta kuin autoni ja jotain irtotavaraa. Onhan minulla myös omat harrastukseni, omaa aikaa ja omat kaverini, joten enhän minä kokonaan miehen elämää elä, mutta kuitenkin...

Nyt minulle on iskenyt kova hinku hankkia jokin oma "lelu", omilla rahoillani. Koska olemme miehen kanssa kummatkin luontoihmisiä ja tykkäämme (vaihteluna mökkielämästä) lähteä silloin tällöin reissaamaan ympäri maata kaverien asuntovaunulla, niin ajattelin että ostaisin oman asuntovaunun. En mitään upo-uutta ja tosikallista, vaan suht hyväkuntoisen vaunun kohtuulliseen hintaan. No, kuinkas ollakkaan, muutama päivää sen jälkeen kun keskustelin miehen kanssa aikeistani, tämä kertoi että HÄN ostaa meille sen asuntovaunun. Hän haluaisi hieman paremman ja uudemman, joten hänestä olisi kohtuullista että hän ostaa sen itse.

Saatan kuullostaa lapsellista, mutta jos mies hankkii sen asuntovaunun hänen rahoillaan, niin se on kova kolaus mun unelmille. Joku varmasti ajattelee, että ostakaa sitten kummatkin omat vaunut, mutta kyllähän jokainen sen tietää että ei samassa taloudessa kannata kahta sellaista pitää. Ei me mitään rikkaita kuitenkaan olla.

Toinen asia on että kotimme on myös miehen omistama. Mies rakensi talon jo poikamiehenä. Toki minä olen saanut sisustaa kotia myös minun tyylisekseni (kuten olen sisustanut myös mökkiä) ja mies sanoo että tämä on yhtä paljon minun kotini kuin hänen. Niin kai se periaatteessa onkin, mutta juridisesti ei. Minä haluaisinkin nyt ostaa mieheltä puolet tästä talosta, mutta ymmärrän hyvin ellei hän halua myydä. Onhan kyseessä kuitenkin hänen itse rakentamansa talo. Vielä en ole ottanut asiaa hänen kanssaan puheeksi.

Olenko ainoa ihminen jolla on tällaisin tuntemuksia? Kai minun pitäisi olla kiitollinen kun olen saanut kaikenlaista ilmaiseksi miehen kautta, mutta kun se myös ahdistaa minua kun ei se ole oikeasti minun omaani.

 

alannut = alkanut

Eikö nuoret enää osaa kirjoittaa suomea kunnolla?!

 

alannut = alkanut

Eikö nuoret enää osaa kirjoittaa suomea kunnolla?!

no jospa mä kirjoitin murteellani??

 

Minua huolettaisi lelujen puutetta enemmän se, että kuinka käy eron tullessa. Joskus nainen maksaa laskut ja ostaa ruoat kotiin, mutta mies omistaakin talon, auton ja muut tavarat...

 

Ei kannata perustaa elämäänsä materialle.

 

Jos mies haluaa lelut, eikä suostu puolittamaan uutta asuntoautoa, niin hanki sinä timantteja, osakkeita ja kartuta pankkitiliä. Hanki vaikka sijoitusosake asuntomarkkinoilta. Olkoot ne sinun lelujasi.

 

Ymmärrän sinua. Meillä on ollut kaikki (30v parisuhdetta) aina miehen johtamien tarpeiden tyydyttämistä. Kun hän ei ole ollut kovin halukas reissaamaan (meillä näin päin), olen odottanut vuodesta vuoteen JOTAIN uutta.

Nyt sain itsestäni voimaa! Vuokrasin itselleni kesäksi mökin kaukaa maaseudulta ja muutin sinne kesäksi tyydyttämään omia tarpeitani.
Puuhastelen mitä haluan, uin ja nautin, kuljeskelen metsässä ja solmin uusia ihmissuhteita. Oli aika shokki itsellenikin Mutta kivaa on ollut!
Mies vietti oman lomansa kuten aikaisemminkin, nyrpeänä kotona.

Eli: Ota oma tilasi ettet tukehdu!

 

Ei kannata laittaa rahojaan asuntoautoon! Vuosia kun kuluu, sen arvo alenee, eikä jää mitään jäljelle.

Miehellesi kertyy omaisuutta, koska talo ja mökki kasvattavat arvoaan vuosi vuodelta. Niissä ei arvo niin alene.

Suosittelen sinua pistämään ylimääräiset rahasi kasvamaan pankkiin korkoa, jos joskus eroatte, niin sinulla on siellä pieni omaisuus.

Toivottavasti et maksa asumisesta miehesi asunnossa paljon, on sellaisiakin miehiä jotka vaativat naisen rahoittamaan ruoat ja asunnon ja sitten eron tullen nainen jää lehdellä soittelemaan ilman rahaa, kun taas mies jää omaan asuntoonsa tyytyväisenä.

 

Ap:llä on pääsisäinen ongelma. Tunnet olosi arvottomaksi, koska materiaalilla mitaten sitä ei juuri ole lainkaan verrattuna mieheen. Ongelman paisuttelu ei tuo hyvää ratkaisua; tuntuu siltä, että ap kiertää kehää ja mitä enemmän hän asiaa ajattelee, niin sen köyhempi ja arvottomampi hän on.

Onkohan kukaan lottovoittaja koskaan tuntenut huonoa omaatuntoa ja luopunut voitosta, koska ajattelee niin, että se ei kuulu minulle. Entä rakkaus; voiko se olla jollekin liian vaikea ottaa vastaan? Sielunhallinta on minusta vastaus tai sitten pyydät mieheltä veneen ja muutat sen alle, silloin ainakin voit katsoa omistavasi kaikki.

 

Sä pääset tuon vaiheen yli. Miten olisi, jos hankkisit omaisuutta esim. vuokra-asunnon muodossa? Siinä olisi taloudellista turvaa ja tyydyttäisi omistamisen tarvetta.

Tiedän tasan, miltä susta tuntuu ja pari vuotta sitten kävin läpi kovan kriisin (joka kyllä kipuilee välillä vieläkin) sen suhteen, että toinen omistaa kaiken ja mulla on tasan vaatteet päälläni... Mutta toisaalta, olen pystynyt suhteen turvin hankkimaan jotain mikä nuorena jäi hankkimatta: unelma-ammatin.

Mieheni on suurenmoinen ihminen, oli valmis tukemaan kun viimein tiesin miksi haluan isona. En halua olla siipeilijä, mutta kokemus oli omiaan sen suhteen että ymmärsin ettei kaiken tarvitse mennä rahallisesti tasan aina. Tulevaisuudessa voi olla toisenlainen aika.

Niin ja olenhan lahjoittanut miehelleni, jolla on rahassa mitattuna kaikkea, myös isyyden.

Pikkunainen, sinun miehesi ei tajunnut sen asuntovaunun pointtia. Sinä halusit, että sinulla olisi jotain omaa jonka voisit tarjota hänen käyttöönsä, hän ajatteli vaan että teillä olisi yhteinen asuntovaunu. Hän luuli, että sinä haluat asuntovaunun. Sinä et halunnut asuntovaunua, vaan tehdä jotain, mikä lisäisi suhteenne arvoa - jotain minkä sinä omin ponnistuksin olisit tuonut. Mies tavallaan kielsi lahjasi etukäteen, totesi sen liian mitättömäksi ja nokitti omalla tarjouksellaan.

Rakastakaa, älä anna rahan ja omaisuuden tulla väliin. Älä pelkää, hän ei voi ostaa sinua ellet itse myy itseäsi. Sata vuotta sitten naisella olisi ollut oikeus ylpeillä itsellään, kun on saanut kaapatuksi moisen miehen ja miehen kunnia olisi ollut tarjoilla naiselleen maallista hyvää.

 

Hanki sijoitusasunto, jonka laitat vuokralle.

 

Jopas on ongelma kehitetty omassa päässä turhasta asiasta. Eihän tuo ole ongelmaa nähnytkään. Haluaisit omalla rahallasi ostaa jotain "leluja"? Voit varmasti käyttää omia rahojasi kuten haluat. Jos mies tienaa sinua paljon enemmän on loogista, että hän maksaa suurimmat kulut teidän yhteisessä elämässä ja siten myös ns. omistaa enemmän kaikenlaista.

Onhan näitä köyhiäkin miehiä olemassa, jos haluaisit tuntea omistavasi yhtä paljon tai enemmän... veikkaan kuitenkin, että rikkaan miehen kanssa elät mieluummin näistä "tuskista" kärsien.

 

Mies ei tajunnut sun pointtia ja haluaa vain pitää sua hyvänä.
Anna sen ostaa se vekotin ja talleta omat rahasi hyvin.
Osta vaikka kaukoloma yllärinä jos jollain tavalla haluat hemmotella häntä.

 

Jos mies haluaa lelut, eikä suostu puolittamaan uutta asuntoautoa, niin hanki sinä timantteja, osakkeita ja kartuta pankkitiliä. Hanki vaikka sijoitusosake asuntomarkkinoilta. Olkoot ne sinun lelujasi.

Aivan! itsekin tein noin, on tarpeeksi omaisuutta jos sattuisi tulla ero!
Minunkin mies rakensi omakotitalonsa jo nuorena poikamiehenä, mutta jos meille tulisi ero en voisi ottaa sitä omaa rakentamaansa taloa häneltä pois! siis jos ostaisin puolet talosta!
Itse ostin kesämökin laiturin ja laivan kera, ja hankkisin timantteja! hyvin menee! ;-D
Hanki sä nyt edes se asuntoauto sitten ja timantteja , diamonds are girls best frend! ;-D

 

”Haluan omia leluja”

luulin että kyseessä oli seksileluja! hehehehehe!!!

 

Ymmärrän hyvin sen, että haluat jotakin, joka on ihan ikiomaa. Kun aikoinaan erosin, niin olin äärettömän ylpeä omasta pienestä asunnostani, joka oli sataprosenttisesti minun, sillä aiempi (paljon isompi ja hienompi) asunto oli ex-mieheni kanssa yhteinen. Minä nautin suunnattomasti siitä, että sain laittaa omaa kotiani eikä minun tarvinnut kysyä keneltäkään, mitä saan tehdä kodissani. VAsta silloin tajusin, miten ahdistunut olin siitä, että mieheni halusi päättää kaikista sisustusasioistakin vahvasti, enkä saanut sellaisia asioita, joita olisin halunnut.

Kuten aiemmatkin kirjoittajat toteavat, niin kannattaa ehdottomasti turvata selustaasi. Vaikka suhteenne kestäisi elämänne loppuun saakka, niin oman itsenäisyytesi ja henkisen hyvinvointisi takia olisi hyvä, että sinulla olisi jotakin ihan ikiomaa, siis jotakin konkreettista. Kenties parhaiten sinulle soveltuisi se, että sijoittaisit kuukausittain rahaa osakehuoneistoon (tuloistasi riippuen vaikkapa kerros- tai rivitalokaksio), jonka vuokraisit eteenpäin. Parhaassa tapauksessa saisit siis vuokraa enemmän kuin mitä sinulla menisi rahaa yhtiövastikkeen yms. kulujen maksamiseen. Jos ero jostakin syystä joskus tulisi, niin siinä sinulla olisi sitten pesämuna, jonka voisit myydä tai mihin voisit muuttaa itse.

Tuohon erimielisyyteesi asuntoautosta sanoisin sen, että siinä asiassa ei auta mikään muu kuin keskustelu miehen kanssa. Voit sanoa, että sinä haluat ostaa jotakin ihan omaa, joten et halua miehen sekaantuvan siihen tai sitten ostatte asuntoauton puoliksi siten, että kauppakirjoihin ja omistajatietoihin merkitään teidän kummankin nimet. Sillä ei ole merkitystä, maksaako toinen oman osuutensa käteisellä ja toinen velkarahalla, koska ideana on se, että kumpikin kokee sen omaksi asiakseen.

Nykytilanteessa jos teille tulisi ero, niin sinä saisit mukaasi vain omat vaatteesi sekä ne huonekalut, jotka olet itse ostanut. Kannattaa siis tosiaan pitää huoli siitä, että sinulle sitä omaisuutta alkaa kertyä tavalla tai toisella vähitellen. Omaisuuden kertymisen kannalta asuntoauto on kyllä huono sijoitus, koska moottoriajoneuvoissa arvo alenee ja huoltokustannukset kasvavat ajan myötä.

 

Nykytilanteessa jos teille tulisi ero, niin sinä saisit mukaasi vain omat vaatteesi sekä ne huonekalut, jotka olet itse ostanut. Kannattaa siis tosiaan pitää huoli siitä, että sinulle sitä omaisuutta alkaa kertyä tavalla tai toisella vähitellen. Omaisuuden kertymisen kannalta asuntoauto on kyllä huono sijoitus, koska moottoriajoneuvoissa arvo alenee ja huoltokustannukset kasvavat ajan myötä.

heh, Ikäänkuin se olisi vahinko, että erossa saisi vain omat tavaransa ja omaisuutensa. Kyllä parisuhteessa on pidettävä silmänsä auki ja ehdottomasti tehtävä selväksi, että toisen kustannuksella ei hyödytä erotilanteessa. Tyhjätasku voi olla kyllä kateellinen toisen omaisuudesta, mutta osaansa pitää sopeutua, tai sitten lähtee nostelemaan. Ei oikein kuulosta rakkaussuhteelta, jos materia kiinnostaa enemmän.

 

Totta kai lakia pitää noudattaa. Joskus vain näkee elävästä elämästä sellaisia esimerkkejä, että esimerkiksi kaikki arvokas omaisuus (asunto, auto, kodin elektroniikka) on miehen nimissä, kun taas vaimo maksaa laskut ja ostaa ruokaa. Sehän tarkoittaa sitä, että mies pystyy ostamaan niitä kivoja leluja juuri sen vuoksi, että hänellä itsellään ei mene rahaa ruokaan, nettiliittymän maksamiseen, sähkölaskuun tms. Ymmärrät varmaankin, mitä tarkoitan.

Jos toinen omistaa kaiken ja toinen ei mitään, niin naiselle voi tulla sellainen tunne, että hänellä ei myöskään ole päätäntävaltaa, vaan esim. kiistatilanteissa voiton vie se, joka tavaran omistaa.

 

Jos toinen omistaa kaiken ja toinen ei mitään, niin naiselle voi tulla sellainen tunne, että hänellä ei myöskään ole päätäntävaltaa, vaan esim. kiistatilanteissa voiton vie se, joka tavaran omistaa.

Millaisissa kiistatilanteissa?
Mikä voitto pitää viedä/saavuttaa parisuhteen kiistoissa?
Miten tavaran omistaminen avittaa voittoon?

 

Jos pariskunta on hankkimassa vaikkapa autoa tai vaikkapa sitä asuntoautoa/-vaunua, niin jos kumpikin haluaa vähän erilaista, niin kumman toiveita kuunnellaan? Itselläni on kokemusta erityisesti autoasioissa siitä, että mies halusi kalliimman auton kuin mihin meillä mielestäni oli varaa. Minusta pienempikin auto käytettynä olisi riittänyt vallan mainiosti. Auto tuli miehen nimiin, mutta maksoin siitä ihan yhtälailla kuin mieskin. Erotilanteessa auto oli virallisesti miehen omaisuutta. Erityisesti avoeroissa voi käydä niin, että yhtä paljon kumpikin maksaa, mutta tavara jää sen haltuun, jonka nimi on papereissa.

Voi olla, että on sellaisiakin naisia, joille on yhdentekevää, kuka tavarat omistaa. Varsinkin, jos suhde on niin vahva, että se tulee kestämään kuolemaan saakka ja varsinkin silloin, jos ollaan naimisissa, jolloin avio-oikeuden perusteella pääsee osalliseksi omaisuudesta.

En ole ainoa, joka on joutunut lähtemään parisuhteen päättyessä lähes tyhjin käsin eroon, kun mies on ollut häikäilemätön ja taitava peluri, vaikka todellisuudessa naiselle olisi kuulunut huomattavasti enemmän. Jos perheessä on lapsia, köyhyys ei välttämättä ole YH-äidillä kaukana.

 

Jos pariskunta on hankkimassa vaikkapa autoa tai vaikkapa sitä asuntoautoa/-vaunua, niin jos kumpikin haluaa vähän erilaista, niin kumman toiveita kuunnellaan?

Molempien? Ellei toisella ole niin väliä... Ihan sama, onko halvempi vai kalliimpi vai onko huippuhienot alumiinivanteet. No, mulle on ihan sama, mutta mulla on oma auto ja miehellä oma.

"Auto tuli miehen nimiin, mutta maksoin siitä ihan yhtälailla kuin mieskin.."
Jaa. Miksi? Jos maksoit, luulisin, että sulle on ihan sama, kenen nimissä auto on ja, mitä se maksoi.

"Voi olla, että on sellaisiakin naisia, joille on yhdentekevää, kuka tavarat omistaa. Varsinkin, jos suhde on niin vahva, että se tulee kestämään kuolemaan saakka ja varsinkin silloin, jos ollaan naimisissa, jolloin avio-oikeuden perusteella pääsee osalliseksi omaisuudesta."
Minulle ainakin on yhdentekevää, kuka tavarat omistaa. Olen mennyt naimisiin pysyäkseni naimisissa. Jos jotain muuta ilmenee, sitten ilmenee. Jos olen niin tyhmä, että olen nainut niin ilkeän miehen, ettei hän erotilanteessa jaa oikeudenmukaisesti omaisuuttamme, niin kävelen peilin eteen. Ja jatkan matkaa.

Olen lähtenyt eroista tyhjin käsin neljän lapsen yksinhuoltajaäitinä. Elämä kantaa. Aina!

 

"Olen lähtenyt eroista tyhjin käsin neljän lapsen yksinhuoltajaäitinä. Elämä kantaa. Aina!"

Niin tai sosku, eli me kaikki veronmaksajat!