Me yritimme kolme vuotta! Se oli sairaan pitkä aika ja joka kuukautinen pettymys...
Kävin lääkärissäkin "itkemässä" tätä ongelmaa,mutta siellä vaan suorastaan naureskeltiin että oletta vielä niin nuoria (21v).Jäi oikein mieleen sen lääkärin huone jossa oli seinä täynnä lasten piirtämiä kuvia(otaksun että ne oli sen naislääkärin omien lasten tekemiä).Kahta kauheampi oli olo kun sieltä läksin
No,kolme vuotta tuli täyteen.olin jo ajatellut että puolen vuoden päästä menen tutkimuksiin,kun olo alkoi olla kumman väsynyt.Töiden jälkeen oli pakko ottaa tunnin torkut,sitten pari tuntia hereillä ja taas armoton väsymys.
Mies haki sitten (taas) raskaustestin apteekista(aivan turhaa,minä ajattelin).Mutta!!!!Kaksi selvää viivaa!!!!
Olin raskaana,aivan uskomatonta!Vasta kun eka kertaa kuunneltiin neuvolassa sydän äänet,aloin pikkuhiljaa uskoa todella että oon raskaana.Näin jälkeenpäin voisin sanoa,että asiaa edesauttoi varmasti se että päätin "luovuttaa yrittämisen".
Poitsu syntyi ja hupsis olin taas yllättäen raskaana!Ikä eroa tuli vain 1v5kk!!!
Monet itkut itkettiin sen lapsettomuuden takia ja ikävät muistot jäi eräästä lääkäristä,mutta nyt olen jo kolmen lapsen ikionnellinen äiti!
Voimia sinulle ap,toivottavasti plussaat pian sinäkin <3