Haluan kysyä nimettömänä, raskaus asiaa....

Olen jo masentunut 1,6v. yritykseen, kun ei mikään näytä auttavan. syön hormoonia, jonka olis pitänyt periaatteessa auttaa, mutta eipä ole auttanut. Helpottakaa oloani edes sillä, että joku muukin on yrittänyt kauan..Kerro tarinasi<3??

 

..

 

Meillä yritettiin kanssa yli vuosi pitkälti...mutta kun lopetimme ns. "yrittämisen" ja stressi hälveni vauvanteosta niin sieltä se tulla tupsahti...tiedän että voi olla vaikeaa stressaamatta mutta se kannattaa

 

Ootteko miettiny mitää muita hoitoja ku tota hormoonii? Kannattais ottaa harkintaan, jos se ei kerran auta.

 

Meillä oli kaksi vuotta yritystä, kunnes esikoinen sai alkunsa.

 

meillä yritettiin yli puoli vuotta, tärppäsi, meni kesken
Sitten yritettiin melkein vuosi ja nyt ootellaan kovasti kevät-vauvaa taloon <3
Tsemppiä vaan yrittämiseen

 

esikoiseen meni yli vuosi ja esikoisen ja toisen välinen ikäero kasvoi neljään vuoteen... esikoisen aikana oli hankalampaa käsitellä noita tunteita. Sit lopulta aloin vaan tietoisesti yrittää unohtaa yrittämisen ( joo se on vaikeaa). Toista raskautta pysty odottamaan psyykkisesti helpommin kun tiesi että on mahdollista raskautua ja saada vauva, vaikka siihen menikin tuplasti pidempi aika. Mut yritys oli et tulee jos tulee. Tsemppiä!

 

Meillä oli kaksi vuotta yritystä, kunnes esikoinen sai alkunsa.

Löytyikö mitään vikaa?

 

Ensimmäistä lasta yritimme puolitoista vuotta. Ei auttaneet hormonit, joita söin kolme kiertoa. Sitten tulin luomusti raskaaksi.

Toista lasta yritettiin kolme ja puoli vuotta. Söin hormoneja, tehtiin koeputkihedelmöitys ja alkionsiirto, ei raskautta. Sitten päätettiin lopettaa hoidot, koska olin varma että ei enää kannata. Ja rahaakin oli mennyt yksityisellä tehtyihin hoitoihin melkoinen määrä. Puoli vuotta hoitojen lopettamisen jälkeen tulin luomusti raskaaksi! Luulin, että mulla oli alkaneet vaihdevuodet tai jotain muuta outoa, mutta olinkin raskaana.
Syytä meidän lapsettomuuteen ei koskaan löytynyt, kummassakaan ei siis ollut mitään selkeää lääketieteellistä vikaa.

Joten, älä vielä luovu toivosta, kyllä hoitokeinoja on ja joskus voi sattua ihmeitäkin!

 

Mä odotin esikoistani tulevaksi seitsemän vuotta. Aika monet menkat ja itkut siihen mahtui.
Sitten kun pikkunen syntyi, päätettiin, että toinen saa tulla heti kun on tullakseen. Tietenki ajattelin, että menee kauan..... Mutta sisarusten ikäero 1v2kk... Tässä näin lyhykäisesti.

 

Ei. Ei vaan onnannu. Ja kun alettiin yrittää kakkosta, niin nappas heti ekasta !

 

..

 

Me oltiin ilman ehkäisyä 2,5v ja oikeeta yritystä oli 2v. Tän vuoden alussa sovittiin gynen kanssa, että jos kesään mennessä ei plussaa, niin päästään tutkimuksiin. Heinäkuun alussa tuli vihdoin ja viimein se toinen viiva testiin ja pian alkaakin raskauden viimeinen kolmannes
Tsemppiä sulle, älä tee raskautumisesta itsellesi ''tehtävää'' vaan nauttikaa toisistanne ja seksistä, harrastakaa, matkailkaa, kyllä se plussa tulee pian. Ja nykyään hoidotkin ovat niin hyviä että jos ikää ei hirveästi ole päälle neljänkymmenen niin todennäköisesti sullaki on pian oma nyytti, joko luomuna tai hieman hankalamman kautta alkunsa saaneena!

 

Me yritettiin esikoista kaksi vuotta.
Sitten tuli muuta ajteltavaa kun mies sai opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta ja alettiin asuntoa järjestämään jne.
No heti muuton jälkeen huomasin olevani raskaana.

Siskoni kävi läpi 5 vuoden "helvetin" tutkimuksineen,hoitoineen ja keskenmenoineen.
Synnytti tänään illalla esikoisensa :heart:

Toivoa siis on :hug:

 

ei ole kokemusta tuollaisesta... syitä kait niin monia... mutta yks tuttu sai avun vyöhyketerapiasta... uskomatonta mutta totta... ja melkein 10 v olivat yrittäneet saada lasta ja monet temput kokeilleet. se tehos heille jostain syystä?

 

Me yritimme kolme vuotta! Se oli sairaan pitkä aika ja joka kuukautinen pettymys...
Kävin lääkärissäkin "itkemässä" tätä ongelmaa,mutta siellä vaan suorastaan naureskeltiin että oletta vielä niin nuoria (21v).Jäi oikein mieleen sen lääkärin huone jossa oli seinä täynnä lasten piirtämiä kuvia(otaksun että ne oli sen naislääkärin omien lasten tekemiä).Kahta kauheampi oli olo kun sieltä läksin

No,kolme vuotta tuli täyteen.olin jo ajatellut että puolen vuoden päästä menen tutkimuksiin,kun olo alkoi olla kumman väsynyt.Töiden jälkeen oli pakko ottaa tunnin torkut,sitten pari tuntia hereillä ja taas armoton väsymys.
Mies haki sitten (taas) raskaustestin apteekista(aivan turhaa,minä ajattelin).Mutta!!!!Kaksi selvää viivaa!!!!
Olin raskaana,aivan uskomatonta!Vasta kun eka kertaa kuunneltiin neuvolassa sydän äänet,aloin pikkuhiljaa uskoa todella että oon raskaana.Näin jälkeenpäin voisin sanoa,että asiaa edesauttoi varmasti se että päätin "luovuttaa yrittämisen".
Poitsu syntyi ja hupsis olin taas yllättäen raskaana!Ikä eroa tuli vain 1v5kk!!!

Monet itkut itkettiin sen lapsettomuuden takia ja ikävät muistot jäi eräästä lääkäristä,mutta nyt olen jo kolmen lapsen ikionnellinen äiti!

Voimia sinulle ap,toivottavasti plussaat pian sinäkin <3

 

Toista yritettiin 1½ vuotta eli sama aika mitä te nyt! Tutkimuksissa ei käyty koska kuitenkin 1 lapsi oli ennestään tullut helpostikkin!
Sitten yhtenä kuukautena mulla oli hammas kipeä monta viikkoa ja söin aspiriinia varmaan sen 1 kuukauden jokaisena päivänä, siitä kierrosta sit alkoi raskaus...en tiä oliko aspiriinilla jotain osuutta asiaan vai oliko vaan sit hyvä tuuri!

 

3 vuotta yritystä, lopulta sai alkunsa ekasta Clomifen kierrosta sen jälkeen kun olin heittäny hanskat tiskiin :heart:

Toinen saanu tulla reilun parin vuoden ajan mutta eipä näy eikä kuulu. Samanlaista yritystä ei kyllä ole kuin esikoista tehdessä.