viera.s
Kokonaisuus ratkaisee, eikä kukaan ole täydellinen. Yleensä on ihan itsellekin parempi keskittyä elämässään positiivisiin asioihin eikä etsiä vikoja ja tavoitella täydellisyyttä. Sitä kun harva löytää, sen sijaan monet vaan kurjistavat elämäänsä tai rikkovat itsensä tavoitellessaan kuuta taivaalta. No jokainen päättää itse, millaisia riskejä elämässään ottaa, mutta itse en ihan hyvää miestä jättäisi paremman löytääkseni, koska kaikella todennäköisyydellä vastaan tulisi vielä huonompia vaihtoehtoja, onhan jo ihan hyvä mies parempi kuin keskivertomies. Jos sietää miehen laiskuutta kotitöissä, eihän se tarkoita että sietäisi väkivaltaisuutta tai muita oikeasti pahoja vikoja.Jos ei ole tyytyväinen suhteessa, jossa toinen ei tee osuuttaan kotitöistä, niin eihän silloin se mies ole "muuten hyvä mies". Vai voiko sinusta mies muka käyttäytyä ihan miten sattuu ja vedota aina siihen, että jos tätä tai tuota huonoa puolta ei lasketa, olen kuitenkin ihan mukava mies?
Kotitöiden tekeminen on kuitenkin ihan perusasia. Tosi kummallista, että vielä nykyisin joku ehdottaa, että sietäisi miehen laiskuutta ja saamattomuutta jopa tilanteessa, jossa miehen käytös selvästi häiritsee naista! Sellainen kotitöiden teettäminen pelkästään toisella on silkkaa hyväksikäyttöä.
Tietysti kaikkea on mahdollista sietää ja kaikki on mahdollista hyväksyä, mutta en kyllä käsitä, mitä järkeä siinä on. Jos ei koskaan ajattele mitään, ei tietysti mikään ala häiritäkään. Niinpä ei tule "tehtyä numeroa" asioita. Miksi sitten välittää toisen pettämisestä, väkivallasta, huumeiden käytöstä, holtittomasta rahankäytöstä tai nimittelystäkään? Jos tyyppi on "muuten ihan kiva", ja jos yhteiselo kuitenkin onnistuu, jos kärsivä osapuoli hyväksyisi vaan tilanteen eikä tekisi asiasta numeroa.
Noista kotitöistä muuten, minulle ainakin olisi ratkaisevaa asiassa se, mikä on kotitöiden tekemättömyyden taustalla. Jos on kyse siitä, että miehen siisteyskäsitykset ovat lepsummat kuin minun eikä näe tarpeelliseksi yhtä suurta panostusta kotitöihin kuin minä, sietäisin asian helposti ja pyrkisin kompromissiin. Mutta jos taustalla olisi ajatus, että kotityöt nyt vaan kuuluu naiselle eikä miehen tarvitse niitä tehdä, asia olisi vaikeampi sietää. Koska silloin ei oikeastaan olisi kyse vain niistä kotitöistä, vaan perustavanlaatuisista elämänarvoista.
Tasa-arvo on minulle tärkeä arvo, mutta se ei tarkoita että kaikki velvoitteet jaettaisiin aina tasan puoliksi. Elämäntilanteet voi vaihdella ja kokonaispanoksen olisi hyvä mennä mahdollisimman tasan, ei kuitenkaan yksittäisten velvotteiden. Esimerkiksi tällä hetkellä olen itse osa-aikatyössä ja mies täysipäiväisessä työssä. Tottahan minä teen nyt suurimman osan kotitöistä ja silti minulle jää enemmän vapaa-aikaa kuin miehelle. Ei se olisi minusta mitään tasa-arvoa, että palstailisin kaiket päivät työaikaa lukuunottamatta ja kun mies tulee töistä kotiin, sitten jaettaisiin kotityöt puoliksi.