Haluaisitko pitää yllä tällaista ystävyyssuhdetta?

Minä en voi ymmärtää ystävyyttä, joka on jotenkin rajattua tai sidottua. Joko ollaan ysäviä tai sitten ei olla! Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin, että yrität soittaa ystävälle, hän ei vastaa, kun AINA "on jotain muuta" tärkeämpää ja sitten hän (ehkä?) soittaa joskus ensi viikolla (jos silloinkaan), kun tilanne on jo ohi (olisit ehkä halunnut lenkille tai muuten jutustaa sanan tai parin). Toinen "tökkimisen" kohde ovat ystävät, jotka AINA odottavat yhteydenottoa. Kivaa on olla yhdessä, mutta puhelut tai vierailut kulkevat vain yhteen suuntaan.

Minulla itsellänikin on iso perhe ja puolison kanssa on oltu yhdessä lähes neljännesvuosisata. Tiedän, että aina ei voi eikä tarvitse olla tavoitettavissa, mutta nämä kaksi edellä mainittua "ystävätyyppiä" siirtyvät kyllä siihen entiset-kansioon.

Minä taas en ymmärrä kaltaistasi ripustautujaa.
Minulla oli kerran eräs, joka suuttui, kun en vastannut ensimmäiseen puheluun vaan muutaman minuutin päästä. Kamala saarna siitä. No, tuo on entinen.
Hänen kanssaan oli hauskaa, mutta hän oli myös ilkeä muille kavereilleen sekä minulle puhui paskaa.

Sitten taas paras ystävä, joka on sanonut, että ei sitä aina tarvitse olla tavattavissa, vaikkei olisi mitään tekemässäkään. Pitää kuulostella omaa itseään. Ja hänen kanssaan olo on aina todella hyvä ja hyvä mieli kummallakin.

 

Minä kunnnoitan ystävieni rajoja ja ystäväni kunnioittavat minun rajojani. Tavataan silloin kuin kaikille sopii. Yhden ystävän kanssa yhteistä aikaa löytyy 1-2 kertaa vuodessa. Ei tulisi mieleenikään lopettaa sen takia ystävyyttä, että molemmilla on omat kiireet ja muitakin ystävyyssuhteita.

Juuri näin!
Aitoa ystävyyttä. Kunnioitusta, arvostusta ja hyvää fiilistä.

Siinä ne perusainekset