Tästä aiheesta on varmaan käyty monet keskustelut eri aihe alueilla,mutta kirjoitanpa oman tarinani tänne.
Siis otsikko kertonee paljon. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo 10 vuotta ja naimisissakin 2 vuotta. Hän on minua 16 vuotta vanhempi,mutta ikäero ei ole ollut meille missään vaiheessa ongelma. Miehelläni on aikaisemmasta avioliitostaan 2 aikuista lasta. Nyt meillä on yhteinen, puoli vuotias ihana pieni poika-vauva.
Minä haluaisin ylikaiken toisen lapsen,olisihan sitten poitsulle kotona leikkikaveri ja seuraa ja ennenkaikkea ihan ikioma pikkusisko- tai veli. Sisarpuolet eivät ole missään tekemisissä uuden vauvan kanssa,eivät hyväksy iskän uutta lasta. Tämä on siis yksi asia,miksi mieheni ei halua toista lasta kanssani. Mieheni tytär suhtautuu asiaan vähän paremmin,mutta poika ei ollenkaan. En ole pojan kanssa missään tekemisissä.
Tämä meidän pieni vauvamme on minulle kuin taivaanlahja. Nautin suunnattomasti äitiyslomalla olosta ja hänen seurastaan. On ihanaa hoitaa ja imettää vauvaa ja seurata hänen kasvamistaan. Olenhan odottanut omaa vauvaa tooooodella kauan,kauan ennen kuin alettiin olemaan mieheni kanssa yksissä.
Alistuakko siis kohtalooni ja hyväksyä asia,etten saa haluamaani lasta rakastamani miehen kanssa?
Siis otsikko kertonee paljon. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo 10 vuotta ja naimisissakin 2 vuotta. Hän on minua 16 vuotta vanhempi,mutta ikäero ei ole ollut meille missään vaiheessa ongelma. Miehelläni on aikaisemmasta avioliitostaan 2 aikuista lasta. Nyt meillä on yhteinen, puoli vuotias ihana pieni poika-vauva.
Minä haluaisin ylikaiken toisen lapsen,olisihan sitten poitsulle kotona leikkikaveri ja seuraa ja ennenkaikkea ihan ikioma pikkusisko- tai veli. Sisarpuolet eivät ole missään tekemisissä uuden vauvan kanssa,eivät hyväksy iskän uutta lasta. Tämä on siis yksi asia,miksi mieheni ei halua toista lasta kanssani. Mieheni tytär suhtautuu asiaan vähän paremmin,mutta poika ei ollenkaan. En ole pojan kanssa missään tekemisissä.
Tämä meidän pieni vauvamme on minulle kuin taivaanlahja. Nautin suunnattomasti äitiyslomalla olosta ja hänen seurastaan. On ihanaa hoitaa ja imettää vauvaa ja seurata hänen kasvamistaan. Olenhan odottanut omaa vauvaa tooooodella kauan,kauan ennen kuin alettiin olemaan mieheni kanssa yksissä.
Alistuakko siis kohtalooni ja hyväksyä asia,etten saa haluamaani lasta rakastamani miehen kanssa?