Y
yippiayee
Vieras
Kertokaa ihmiset kokemuksianne, miten teille kävi.
Olemme +25 pariskunta, eli kohtalaisen nuoria, muttemme teinejäkään. Olemme olleet yhdessä neljä vuotta ja olemme molemmat onnellisia ja tyytyväisiä suhteeseen. Itse näen meidät joskus naimisissa ja perheellisinä, vaikken naimisiin juuri nyt hingukaan enkä halua ihan vielä vauva-arkea. Ehkä sitten siinä 30 - 35 vuotiaana, jos saa esittää toiveen.
Avomieheni on vakuuttunut, että ei halua perhettä ikinä. Joskus hän on tosin maininnut, että joskus 35-40 ikäisenä voisi harkita asiaa, ja että jos ei silloin enää saa biologista lasta, adoptio tulisi kyseeseen. Hän siis on tavallaan kahden vaiheilla perheasiasta, mutta tällä hetkellä kuitenkin 90%:sti sitä mieltä, ettei halua isäksi. Minun kanssani hän kuitenkin on vakavissaan, ja kihla/hääasiasta on puhuttu.
Nyt mietityttää, onko oikein mennä kihloihin/naimisiin, jos tulevaisuudennäkymät ovat erit? En ole satavarma itsekään, että haluan äidiksi, mutta kuitenkin enemmän siihen vaihtoehtoon kallellaan. Mieheni taas todennäköisimmin ei halua isäksi. Argh, mistä voin tietää, tuleeko hänen mielensä muuttumaan, kun kumminkin näin nuoria olemme?
Miten teille vanhemmille ja viisaammille on elämässä käynyt? Tuliko näin isossa elämänsuunnan päätöksessä yhteisymmärrystä vai ei?
Olemme +25 pariskunta, eli kohtalaisen nuoria, muttemme teinejäkään. Olemme olleet yhdessä neljä vuotta ja olemme molemmat onnellisia ja tyytyväisiä suhteeseen. Itse näen meidät joskus naimisissa ja perheellisinä, vaikken naimisiin juuri nyt hingukaan enkä halua ihan vielä vauva-arkea. Ehkä sitten siinä 30 - 35 vuotiaana, jos saa esittää toiveen.
Avomieheni on vakuuttunut, että ei halua perhettä ikinä. Joskus hän on tosin maininnut, että joskus 35-40 ikäisenä voisi harkita asiaa, ja että jos ei silloin enää saa biologista lasta, adoptio tulisi kyseeseen. Hän siis on tavallaan kahden vaiheilla perheasiasta, mutta tällä hetkellä kuitenkin 90%:sti sitä mieltä, ettei halua isäksi. Minun kanssani hän kuitenkin on vakavissaan, ja kihla/hääasiasta on puhuttu.
Nyt mietityttää, onko oikein mennä kihloihin/naimisiin, jos tulevaisuudennäkymät ovat erit? En ole satavarma itsekään, että haluan äidiksi, mutta kuitenkin enemmän siihen vaihtoehtoon kallellaan. Mieheni taas todennäköisimmin ei halua isäksi. Argh, mistä voin tietää, tuleeko hänen mielensä muuttumaan, kun kumminkin näin nuoria olemme?
Miten teille vanhemmille ja viisaammille on elämässä käynyt? Tuliko näin isossa elämänsuunnan päätöksessä yhteisymmärrystä vai ei?