Ä
Äikkä
Vieras
Onko muita samoin ajattelevia äitejä tai isiä?
Lapseni, kesällä 4- vuotias poika, on minusta aivan ihana. Johtuneeko siitäkin, että on ainokainen, kypsällä iällä saatu, mutta jaksan joka päivä ihastella sitä, että hän on olemassa.
Kun hän istuu sylissä, kun luemme satukirjaa tai katselemme jotakin lastenohjelmaa, katselen monesti hänen pieniä käsiään tai jalkojaan ja silittelen niitä ja mietin, miten pieni ja ihana hän onkaan. Tai kun hän touhuaa omissa leikeissään lattialla ja puhetta tulee koko ajan, niin se on oikein suloista musiikkia korville.
Osaa hän uhmassaan olla välillä tosi ärsyttäväkin, mutta kun hän sitten tulee ja kietoo kätensä kaulalleni ja sanoo, että anteeksi äiti, niin sulan hetkessä.
Ennen hänen syntymäänsä tunteiden kirjo oli paljon pienempi. En tuntenut pelkoa, ennen kuin hän oli olemassa. Voi sitä huolen määrää, kun hän on todella sairas. Raivo, jonka hän uhmallaan saa herätettyä, on ennen tuntematonta. Mutta se rakkauden määrä, jota häntä kohtaan tunnen on pakahduttavaa.
Lapseni, kesällä 4- vuotias poika, on minusta aivan ihana. Johtuneeko siitäkin, että on ainokainen, kypsällä iällä saatu, mutta jaksan joka päivä ihastella sitä, että hän on olemassa.
Kun hän istuu sylissä, kun luemme satukirjaa tai katselemme jotakin lastenohjelmaa, katselen monesti hänen pieniä käsiään tai jalkojaan ja silittelen niitä ja mietin, miten pieni ja ihana hän onkaan. Tai kun hän touhuaa omissa leikeissään lattialla ja puhetta tulee koko ajan, niin se on oikein suloista musiikkia korville.
Osaa hän uhmassaan olla välillä tosi ärsyttäväkin, mutta kun hän sitten tulee ja kietoo kätensä kaulalleni ja sanoo, että anteeksi äiti, niin sulan hetkessä.
Ennen hänen syntymäänsä tunteiden kirjo oli paljon pienempi. En tuntenut pelkoa, ennen kuin hän oli olemassa. Voi sitä huolen määrää, kun hän on todella sairas. Raivo, jonka hän uhmallaan saa herätettyä, on ennen tuntematonta. Mutta se rakkauden määrä, jota häntä kohtaan tunnen on pakahduttavaa.