Haistakee pee senkin imetysintoilijat! Tää loppuu ny tähän

["Miukumauku"]

Tää imetys loppuu ny tähän, multa ei enää heru ja tää koko imetys on yhtä taistelua ollut alusta saakka. Miksei imetyksen miinuksista puhuta?? Oot kahlittuna vauvaan 24h vuorokaudessa (ainakin minun tapauksessa, kun maito ei vaan riittäny!!) et saa mitään tehtyä ja silti vauva tahtoo pullosta. Lisäksi nää hormonit tekee mut hulluks, ahistusta ja masennusta. Jos sinä imetät ja se menee hyvin niin ihanaa, onnea teille! Jos se ei joltain syystä tai toisesta onnistu niin miksi, oi miksi täytyy asiasta syyllistää ja antaa tuikitärkeitä vinkkejä ("imetät vaa niin kyllä se siitä", öö joo oon yrittäny, yli satasen pumppukin ostettiin et vois pumpata).
Anteeks avautuminen mut jokapaikasta tulee intoilijoita ja tuomitsijoita, onko kivaa olla sellanen ihminen kuka vaan muita arvostelee ja luulee et oma tapa paras tapa. Lisäks miks ihmiset kyselee imetyksestä, se on aikas intiimi tapahtuma, ei se kellekkään kuulu miten lapsen syötän. Se syö nyt tästä lähtien sitä kauheeta korviketta. Anteeks ja Aamen.

 

[essip]

Peesi.

 

["vieras"]

kauanko imetit? itse imetin kuukauden ja osittain toisenkin ja reipas ja fiksu poika tuosta tuli/tulee, eikä ole sairastellutkaan paljon vaikka itsellä menny koko talvi melkein flunssassa. ei kannata turhaan tommosesta stressata

 

[lepo vaan]

Mainitsemistasi imetyksen miinuksista ei niin puhuta, koska ne kuuluvat asiaan. Plus kaikki ne muut, joita et mainitse, kipu, pureva ja väärällä otteella imevä lapsi, omat mahdolliset angstit. Jne. Ne ongelmat pitäisi jaksaa yrittää sietää ja järjestää elämä sen mukaan edes ne alkuviikot ja kuukaudet. Ei ehkä niinkään siksi, että imetys olisi hengentärkeä asia itsessään, vaan siksi, että imetyksestä selviäminen on erinomaista valmennusta äitiyden koitoksiin jatkossa. Pitää pystyä ylittämään se mukavuusalue moneen kertaan, ja pitää jaksaa haluta, eikä pitäisi pudota minäminämoodiin muuten kuin hetkittäin. Aika monella sitten homma muuttuu helpommaksi jatkossa, minullakin.

Voihan olla että sinäkin pystyisit jatkamaan asiallisilla ohjeilla. Mutta en ole painostamassa enkä syyttämässä tai kehottamassa edes. Päinvastoin: halusin kertoa, miksi sitä painostamista harrastetaan. Kysymys on kokonaisuudesta. Imetyksestä on tilastollista hyötyä todettu sekä äidin että lapsen ja tulevan aikuisen terveydelle, ja varmaankin osa hyödyistä on vielä havaitsematta. Samaan aikaan imettämättömyys on muotina kulkeva ilmiö, ja moni silloin jättää imettämättä ilman kummoisia syitä. Sen sijaan asiasta syyllistyvät ne kuten sinä, joiden ei tarvitsisi ja joista ei oikeastaan ole puhe. Tämmöisissä asioissa on syytä yhteisön pitää pientä painostusta yllä, koska muuten homma menee muodista niin tehokkaasti, ettei takaisin ole palaamista. Tietotaito katoaa. Etkä varmaankaan haluaisi niin käyvän?

Eli jokaisen on vain tehtävä päätelmänsä omalla kohdallaan ja ymmärrettävä, että ne syyt jotka eivät ole todellisia vaan muodikkaita, eivät ole hyviä syitä. Ne loput voivat sitten olla sitäkin parempia.

 

[-ö-]

Mainitsemistasi imetyksen miinuksista ei niin puhuta, koska ne kuuluvat asiaan. Plus kaikki ne muut, joita et mainitse, kipu, pureva ja väärällä otteella imevä lapsi, omat mahdolliset angstit. Jne. Ne ongelmat pitäisi jaksaa yrittää sietää ja järjestää elämä sen mukaan edes ne alkuviikot ja kuukaudet. Ei ehkä niinkään siksi, että imetys olisi hengentärkeä asia itsessään, vaan siksi, että imetyksestä selviäminen on erinomaista valmennusta äitiyden koitoksiin jatkossa. Pitää pystyä ylittämään se mukavuusalue moneen kertaan, ja pitää jaksaa haluta, eikä pitäisi pudota minäminämoodiin muuten kuin hetkittäin. Aika monella sitten homma muuttuu helpommaksi jatkossa, minullakin.

Voi voi. Kannattaisiko imetysfanaatikon levittää sanaa eteenpäin, kuinka imetyksen haitoistakin sitten olisi hyvä puhua etukäteen!! "pitää ylittää se mukavuusalue.." ja blaa blaa.. Ihan oikeasti on olemassa tilanteita joissa se että äidin imetyksen lopetus on koko perheen mielenterveyden kannalta parempi asia. Monesti kun ei ole mistään minäminämoodista kiinni vaan vaikkapa jo muiden lasten hyvinvoinnista. Vaikka tätähän imetysfanaatikot ei myönnä, sen sijaan jatketaan hyväksi havaitulla (not) äitien syyllistämisellä ja hyvä-äiti-mittariston kertaamisella.

Ap:lle, olet paras äiti lapsellesi! Imetyksellä ei ole mitään tekemistä hyvän äitiyden kanssa, älä ota paineita.

 

[kyrdk]

Voi voi. Kannattaisiko imetysfanaatikon levittää sanaa eteenpäin, kuinka imetyksen haitoistakin sitten olisi hyvä puhua etukäteen!! "pitää ylittää se mukavuusalue.." ja blaa blaa.. Ihan oikeasti on olemassa tilanteita joissa se että äidin imetyksen lopetus on koko perheen mielenterveyden kannalta parempi asia. Monesti kun ei ole mistään minäminämoodista kiinni vaan vaikkapa jo muiden lasten hyvinvoinnista. Vaikka tätähän imetysfanaatikot ei myönnä, sen sijaan jatketaan hyväksi havaitulla (not) äitien syyllistämisellä ja hyvä-äiti-mittariston kertaamisella.

Ap:lle, olet paras äiti lapsellesi! Imetyksellä ei ole mitään tekemistä hyvän äitiyden kanssa, älä ota paineita.

peesi tälle! meille laskeutui rauha taloon kun lopetin (osa)imetyksen, oli kaikilla perheen jäsenillä mukavampaa

 

[Tätä et halunnut kuulla]

Minusta tuntuu, että sulla on ongelmia just sen takia, että olet masentunut. Ei masentunut ihminen osaa rentoutua. Vain rentona maitoa heruu.
On valitettavaa, että teillä epäonnistui imetyksen kanssa, mutta et todellakaan ole ainoa jolla se on epäonnistunut ahdistuneisuuden/masentuneisuuden vuoksi. :hug:

Ja mä tiedän omasta kokemuksesta tämän. Esikoisen imetys epäonnistui, sain maitoa herumaan n. 1,5kk ja vauva olikin koko ajan vain osittaisimetyksellä. Olin tosi ahdistunut, masentunut ja hermostunut. Mikä vaikutti myös vauvan hyvinvointiin. Vauva oli levoton, nukkui hirmu vähän ja kärsi jonkinlaisesta koliikista (mihin ei koliikkiavut auttaneet edes, joten saattoi vaistota minun mielentilani).
Muutenkin tyrkkkäsin vauvan, aina kun vain oli mahdollista jollekin muulle syliin. En vain sietänyt sitä aikaa. : /

Toista lasta jouduimme yrittämään pitkään ja mulla oli aivan erilainen asenne vauva-aikana. Olin onneni kukkuloilla ja maitoa riitti. Imetin sitten 1,5 vuotta.

Tsemppiä! Yritä saada apua masennukseesi!

 

["vieras"]

Mainitsemistasi imetyksen miinuksista ei niin puhuta, koska ne kuuluvat asiaan. Plus kaikki ne muut, joita et mainitse, kipu, pureva ja väärällä otteella imevä lapsi, omat mahdolliset angstit. Jne. Ne ongelmat pitäisi jaksaa yrittää sietää ja järjestää elämä sen mukaan edes ne alkuviikot ja kuukaudet. Ei ehkä niinkään siksi, että imetys olisi hengentärkeä asia itsessään, vaan siksi, että imetyksestä selviäminen on erinomaista valmennusta äitiyden koitoksiin jatkossa. Pitää pystyä ylittämään se mukavuusalue moneen kertaan, ja pitää jaksaa haluta, eikä pitäisi pudota minäminämoodiin muuten kuin hetkittäin. Aika monella sitten homma muuttuu helpommaksi jatkossa, minullakin.

Voihan olla että sinäkin pystyisit jatkamaan asiallisilla ohjeilla. Mutta en ole painostamassa enkä syyttämässä tai kehottamassa edes. Päinvastoin: halusin kertoa, miksi sitä painostamista harrastetaan. Kysymys on kokonaisuudesta. Imetyksestä on tilastollista hyötyä todettu sekä äidin että lapsen ja tulevan aikuisen terveydelle, ja varmaankin osa hyödyistä on vielä havaitsematta. Samaan aikaan imettämättömyys on muotina kulkeva ilmiö, ja moni silloin jättää imettämättä ilman kummoisia syitä. Sen sijaan asiasta syyllistyvät ne kuten sinä, joiden ei tarvitsisi ja joista ei oikeastaan ole puhe. Tämmöisissä asioissa on syytä yhteisön pitää pientä painostusta yllä, koska muuten homma menee muodista niin tehokkaasti, ettei takaisin ole palaamista. Tietotaito katoaa. Etkä varmaankaan haluaisi niin käyvän?

Eli jokaisen on vain tehtävä päätelmänsä omalla kohdallaan ja ymmärrettävä, että ne syyt jotka eivät ole todellisia vaan muodikkaita, eivät ole hyviä syitä. Ne loput voivat sitten olla sitäkin parempia.

Peesi.
En ole koskaan törmännyt syyllistämiseen. Se nyt vaan on fakta että ensisijaisesti äidinmaito on parasta ja imetykseen kannustetaan kertomalla noita faktoja. Jos podet syyllisyyttä että vaihdat syystä tai toisesta korvikkeeseen, se syyllisyys ja syyllistyminen on tasan ap:n korvien välissä. Turhaan muita haukut intoilijoiksi ja fanaatikoiksi, eivät hekään hauku sinua miksikään, eivät edes huonoksi äidiksi.

 

["tiimarinvihko"]

Mainitsemistasi imetyksen miinuksista ei niin puhuta, koska ne kuuluvat asiaan. Plus kaikki ne muut, joita et mainitse, kipu, pureva ja väärällä otteella imevä lapsi, omat mahdolliset angstit. Jne. Ne ongelmat pitäisi jaksaa yrittää sietää ja järjestää elämä sen mukaan edes ne alkuviikot ja kuukaudet. Ei ehkä niinkään siksi, että imetys olisi hengentärkeä asia itsessään, vaan siksi, että imetyksestä selviäminen on erinomaista valmennusta äitiyden koitoksiin jatkossa. Pitää pystyä ylittämään se mukavuusalue moneen kertaan, ja pitää jaksaa haluta, eikä pitäisi pudota minäminämoodiin muuten kuin hetkittäin. Aika monella sitten homma muuttuu helpommaksi jatkossa, minullakin.

Voihan olla että sinäkin pystyisit jatkamaan asiallisilla ohjeilla. Mutta en ole painostamassa enkä syyttämässä tai kehottamassa edes. Päinvastoin: halusin kertoa, miksi sitä painostamista harrastetaan. Kysymys on kokonaisuudesta. Imetyksestä on tilastollista hyötyä todettu sekä äidin että lapsen ja tulevan aikuisen terveydelle, ja varmaankin osa hyödyistä on vielä havaitsematta. Samaan aikaan imettämättömyys on muotina kulkeva ilmiö, ja moni silloin jättää imettämättä ilman kummoisia syitä. Sen sijaan asiasta syyllistyvät ne kuten sinä, joiden ei tarvitsisi ja joista ei oikeastaan ole puhe. Tämmöisissä asioissa on syytä yhteisön pitää pientä painostusta yllä, koska muuten homma menee muodista niin tehokkaasti, ettei takaisin ole palaamista. Tietotaito katoaa. Etkä varmaankaan haluaisi niin käyvän?

Eli jokaisen on vain tehtävä päätelmänsä omalla kohdallaan ja ymmärrettävä, että ne syyt jotka eivät ole todellisia vaan muodikkaita, eivät ole hyviä syitä. Ne loput voivat sitten olla sitäkin parempia.

No huhhuh, onpa kannustavaa settiä.

Itse tungen lusikkani soppaan. Imetin esikoista 2kk ja kuopusta vuoden ja 4 kuukautta.

Ensinnäkin esikoisenkin imetys olisi voinut sujua, jos mulla olisi ollut realistista tietoa etukäteen imetyksestä. Enkä kyllä tästä syytä kuin itseäni, etten tajunnut sitä hankkia. Luulin että se on tissi suuhun ja kaikki sujuu kuin tanssi, siinä mitään tietoa tarvita. JOS olisin tiennyt ettei näin ole, niin olisin voinut valmistautua alun hankaluuksiin paremmin. Mun mielestä olisi erityisen tärkeää, että esikoista odottavia valmennettaisiin jo raskauden aikana imetykseen ja kerrottaisiin mikä siinä voi alkuun tökkiä.

Mitä nyt pikaluin sun juttusi, niin sai käsityksen että imetys on koko ajan kamalaa ja hyvän äidin on vaan uhrauduttava lapsen eteen. Tosiasiahan on se, että imetys voi olla vaikeaa ja kamalaakin ALUKSI. Sitten kun vauva on jo oppinut imemään oikein, äiti ja vauva on molemmat tottuneet imetykseen (sanotaan vaikka että sitten kun vauva jo oikein kaipaa nimenomaan tissittelyä) ja maidontulo on tasaantunut, niin imetys on oikein mukavaa eikä pääsääntöisesti enää satu. Ekat jotain 4kk on haastavaa aikaa ja silloin imetys on vasta harjoittelua ja aika ajoin hankalaa.

Öh, nyt ei ajatus enempiä kulje näin aamusta..

 

[Eedla]

No eikai kukaan pakota jos se noin kauheeta sulle on? :O

 

[eräs masentunutko]

no johan pomppasi jos masentunut vaan lopettaa imettämisen kun maitoa ei tule.
Minulla ei noussut maito kunnolla koko ajassa rintoihin kun sektiollakin vielä mentiin, esikoista imetin vaivasen kuukauden
Kiva siinä kuule kuunnella syyllistämistä omasta laiskuudesta kun neukkutäti vielä oli sitä mieltä että en ollut edes synnyttänyt ja kyllä jokaisen ensisynnyttäjän kuuluu kärvistelle kivuissaan vähintään 12tuntia
-liian helpolla pääsit mutta onnea nyt, oli neuvolatädin kommentti

Toisesta riitti maitoa ja olikin normaali alatiesynnytys imetin jopa 6kk kunnes maito vaan loppui

Kolmannesta tuli myös maitoa siihen asti kunnes tuli rintatulehdus itkua väänsin ja koetin imettää kun niin painostettiin.
Kyllä sitä maitoa pitää tulla ei se nyt yhteen rintatulehdukseen lopu.
Aikani yritin ja totesin että kun sitä ei tule niin miksi enään hermoilemaan kun kuitenkin yritettykin on joten korvikkeilla mentiin

 

[ArjestaSelviytyjä]

Mulle imetys oli alusta loppuun yhtä vastenmielistä pakkopullaa, rintakumien kanssa puljaamista, itkua ja hampaidenkiristelyä. Joten lopetin ja sillä selvä. On mua siitä arvosteltu ja kritisoitu et olis pitäny vielä jatkaa, mut piutpaut imettäköön muut sit pidempään.
Lapseni kasvoi korvikkeilla oikein hyvin, eikä ole sairastellutkaan elämässään kun keskimäärin 2 krt vuodessa. (Kun jotkut mulle urputti et lapsi ei saa vastustuskykyä kun en imetä ja siitä tulee pienikokonen ja sairaalloinen :xmas: )

Että ap teet nyt vaan sen teille parhaan ratkaisun ja elät sitten sen mukaan
Tsemppiä!

 

["vieras"]

Oon ap sun puolella. Ite imetin 2kk ja oli ihan riittävästi helvettiä siinä ajassa.
Imetys on yliarvostettua.

 

["vieras"]

Ei ole vaan aliarvostettua. Niistä äidiltä saaduista vasta-aineista voi olla hyötyä aikuisiällä, esim. uusin tutkimus viittaa että lehmänmaidon insuliini (=korvikkeet) altistaa 1.tyypin diabetekselle jos on jo ennestään sille alttiutta. Ja kyllä se jotain kertoo jos pitää korvikevauvojen aloittaa kiinteät aikaisemmin ettei munuaiset petä. Oma mummoni oli korvikkeella kasvanut ja kuoli hyvin nopeasti 60-vuotiaana kun munuaiset pettivät, ei edes dialyysihoito auttanut. Minä taas nautin allergioista, atopiasta ja astmasta, korvikkeilla minäkin kasvanut. Onneksi lapseni ovat terveitä, rintamaidolla kasvaneita eivätkä toistaiseksi ole osoittaneet taipumuksia minun vaivoihini.

 

[sadf]

[QUOTE="vieras";25913083]Ei ole vaan aliarvostettua. Niistä äidiltä saaduista vasta-aineista voi olla hyötyä aikuisiällä, esim. uusin tutkimus viittaa että lehmänmaidon insuliini (=korvikkeet) altistaa 1.tyypin diabetekselle jos on jo ennestään sille alttiutta. Ja kyllä se jotain kertoo jos pitää korvikevauvojen aloittaa kiinteät aikaisemmin ettei munuaiset petä. Oma mummoni oli korvikkeella kasvanut ja kuoli hyvin nopeasti 60-vuotiaana kun munuaiset pettivät, ei edes dialyysihoito auttanut. Minä taas nautin allergioista, atopiasta ja astmasta, korvikkeilla minäkin kasvanut. Onneksi lapseni ovat terveitä, rintamaidolla kasvaneita eivätkä toistaiseksi ole osoittaneet taipumuksia minun vaivoihini.[/QUOTE]

Voi, jos olisikin noin helppoa vetää yhteyksiä asioiden välille, niin tutkimustulosten tuottaminen olisi helppoa kuin heinänteko. Kumoaako sitten oma empiirinen tutkimukseni sinun tuloksesi, että henkilö a, b, c ja d kärsii atopiasta, allergioista ja astmasta, vaikka ovat jokainen pitkään imetettyjä? Mummosi kuoleman 60 vuotta myöhmemmin korvikkeen annosta ja korvikkeen välisen yhteyden todistaminen saattaisi tuoda kotiin Nobelin.

Jotain pientä ideaa ja ajatusta tutkimusten suuntaa saattaa tekstistäsi löytyäkin, mutta suoria yhteyksiä asioiden välille ei olla voitu tutkimuksillakaan vetää. Niitä toki tutkitaan parhaillaan lisää ja etsitään näitä syy-yhteyksiä.

 

[Mahku]

[QUOTE="vieras";25913083]Ei ole vaan aliarvostettua. Niistä äidiltä saaduista vasta-aineista voi olla hyötyä aikuisiällä, esim. uusin tutkimus viittaa että lehmänmaidon insuliini (=korvikkeet) altistaa 1.tyypin diabetekselle jos on jo ennestään sille alttiutta. Ja kyllä se jotain kertoo jos pitää korvikevauvojen aloittaa kiinteät aikaisemmin ettei munuaiset petä. Oma mummoni oli korvikkeella kasvanut ja kuoli hyvin nopeasti 60-vuotiaana kun munuaiset pettivät, ei edes dialyysihoito auttanut. Minä taas nautin allergioista, atopiasta ja astmasta, korvikkeilla minäkin kasvanut. Onneksi lapseni ovat terveitä, rintamaidolla kasvaneita eivätkä toistaiseksi ole osoittaneet taipumuksia minun vaivoihini.[/QUOTE]

Totta! Imetys ei ole yliarvostettua. Mutta jos se syystä tai toisesta ei onnistu, niin turha tänne on tulla kenenkään syyllistämään ja kuolemasta puhumaan. Niitä imetyksen lopettamisen tai epäonnistumisen syitä kun voi olla niin tuhat ja yksi.

 

["vieras"]

no johan pomppasi jos masentunut vaan lopettaa imettämisen kun maitoa ei tule.
Minulla ei noussut maito kunnolla koko ajassa rintoihin kun sektiollakin vielä mentiin, esikoista imetin vaivasen kuukauden
Kiva siinä kuule kuunnella syyllistämistä omasta laiskuudesta kun neukkutäti vielä oli sitä mieltä että en ollut edes synnyttänyt ja kyllä jokaisen ensisynnyttäjän kuuluu kärvistelle kivuissaan vähintään 12tuntia
-liian helpolla pääsit mutta onnea nyt, oli neuvolatädin kommentti

Sektio ei ole mikään syy olla imettämättä. Kyllä se maito sektionkin jälkeen nousee, mutta sen eteen pitää nähdä vaivaa. Ei kaikkea saa kuin taivaan lahjana ilman vaivannäköä. Itselleni on tehty kiireellinen sektio ja lapsi syntyi keskosena rv 33+6. Ensimmäiset tipat sain puristettua vauvalle kuusi päivää sektiosta. Seuraavat viisi viikkoa lypsin molemmat rinnat yötä päivää korkeintaan kolmen tunnin välein. Tämän jälkeen maito oli lisääntynyt niin, että korvikkeet sai jättää kauppaan. Rinnoissa se maidon nousu ei tuntunut tai näkynyt koskaan, enkä pumppaamalla saa ulos kuin muutamia kymmeniä millejä, mutta kummasti se vain vauva kasvaa eli jotain sieltä on tultava. Ja onhan se nyt tosiasia, että loppujen lopuksi sektio on se helpompi tapa "synnyttää".

Ei se, että on esikoinen kyseessä ja sektiolla saatu tarkoita sitä, että maito ei nousisi. Ei se alakautta pusertaminen sitä maitoa saa liikkeelle vaan ne hormoonit, joita syntyy kun lapsi on ulkona.

On ihan jokaisen valinta imettääkö vai ei, mutta jos päättää ruokkia lapsensa korvikkeella, niin nuo tekosyyt ärsyttää. Miksei voi vain sanoa, että en halunnut/viitsinyt?

 

["asdf"]

Ap:lle hyviä jatkoja. Ihan tuomitsematta päätöksessäsi. Imetys, joka ei ota onnistuakseen ja jos haitat alkaa voittaa pienetkin hyödyt, niin ei sitten tehdään tilanteen mukaan arvio mikä on parhaaksi.

 

[Big Bang Theory]

varmaan niistä imetyken huonoista puolista ei puhta koska suurinosa meistä on sen kokenut. Alku on hankalaa ainakin minula ollut ja oln osannut nauttia imetyksestä vasta nyt kolmannen lapsen kohdalla.

Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

 

[Silja.S]

Aivan ihana teksti Sellainen minitulivuorenpurkaus. Näen silmissäni, kuinka tissit syöksee laavaa ja tulikiveä. Peesi.

Ensimmäistä en imettänyt kuin synnärillä, jossa imetysintoni tapettiin hirveän imetysfanaatikon toimesta. Piti tissit ruvella ja vihloen saada imettämällä vauvan paino nousemaan ja lisäruokaa kun pyysi, alettiin syyllistämään. Sattui niin helvetisti joka kerta, kun vauva imaisi ja toinen rinta vuosi oikeasti VERTA, mutta kun yritin pyytää apua, sanottiin vaan, että "nyt se imee oikein, kyllä se siitä, imetät vaan, niin siitä se lähtee". En voinut toista rintaa käyttää sen verenvuodon takia, joten se jäljelle jäänyt kärsi sitten pahimmat vauriot, mutta sain kuin sainkin vauvan painon (sananmukaisesti itkien ja imettäen) nousuun ja pääsin kotiin.

Toisen synnytin eri paikkakunnalla ja ilmapiiri oli täysin päinvastainen. Kukaan ei painostanut, uhkaillut ja pakottanut imettämiseen, ja muistuttivat koko ajan, että lisäruokaa saa pyytää, joten kaikki sujui hienosti. Imetin tätä toista menestyksekkäästi noin 3kk.

Molemmista tuli terveitä lapsia.

 

["tiimarinvihko"]

[QUOTE="vieras";25913083]Ei ole vaan aliarvostettua. Niistä äidiltä saaduista vasta-aineista voi olla hyötyä aikuisiällä, esim. uusin tutkimus viittaa että lehmänmaidon insuliini (=korvikkeet) altistaa 1.tyypin diabetekselle jos on jo ennestään sille alttiutta. Ja kyllä se jotain kertoo jos pitää korvikevauvojen aloittaa kiinteät aikaisemmin ettei munuaiset petä. Oma mummoni oli korvikkeella kasvanut ja kuoli hyvin nopeasti 60-vuotiaana kun munuaiset pettivät, ei edes dialyysihoito auttanut. Minä taas nautin allergioista, atopiasta ja astmasta, korvikkeilla minäkin kasvanut. Onneksi lapseni ovat terveitä, rintamaidolla kasvaneita eivätkä toistaiseksi ole osoittaneet taipumuksia minun vaivoihini.[/QUOTE]

Sun mummosi aikana korvike on ollut varmaan jotain kauralimaa.
Mulla ei ole yhtä ainoaa allergiaa, ei atopiaa, ei astmaa ja olen korvikkeella kasvanut. Myöskään esikoisella ei ole noista mitään. Tosin ei myöskään kuopuksella, hän pitkään imetetty. Mä luulen, että monet noista saa perintönä. Allergisten lapsilla on allergioita jne.

Ja tämän ei ollut tarkoitus vähätellä äidinmaitoa. Itse kannatan imetystä, tosin lähinnä siksi, että mun mielestä se on tärkeää kiintymyssuhteen kannalta. Itsellä kokemusta sekä korvikeruokitusta että imetetystä ja luonne-erotkin voi vaikuttaa, mutta vaikka kuinka pidin esikoista vasten itseäni kun syötin pullosta, niin meidän kiintymyssuhde ei ole samalla tasolla kun mun ja kuopuksen, esim. esikoinen ei hakeudu syliin juurikaan.

 

[fiis]

Imetys on todellakin aliarvostettua ainakin tällä palstalla. Jokaisen joka lapsen tekee, pitäisi tosissaan yrittää imettää. Jos se ei vaan onnistu, niin ei se ole äidin vika. Mutta jos ei edes yritä, se on vastuutonta. Äidinmaidossa ja korvikkeessa on eroa, sitä ei voi kukaan kiistää. Toisille korvikelapsille ei onneksi seuraa korvikkeesta mitään, mutta toisille onnettomille seuraa. Enpä itse haluaisi ottaa omalletunnolleni sitä että en ole viitsinyt imettää jos lapseni terveys kärsisi.

Imetys ei tosiaan ole kaikille aluksi helppoa. Toivoisin että kaikki ensimmäistä lasta odottavat lukisivat paljon imetyksestä ennen lapsen syntymää niin osaa varautua kaikkeen eikä sorru niin helposti korvikkeisiin. Minulla imetys teki ensimmäisen kuukauden todella kipeää ja itkin kivusta imettäessä, mutta onneksi jatkoin, sillä nyt imetys on suorastaan mukavaa ja tiedän tehneeni kaiken lapseni eteen.

 

["vieras"]

Ihan korviketta on ollut mummoni aikana ja miksen saisi uskoa että se on antanut oman osuutensa hänen munuaistensa vaurioille? Elämänsä muuten eli terveellisesti ettei ole millään lääkecocktaililla pistänyt elimiään koville.

Minun empiiriset kokemuksenihan tukevat tutkimustuloksia eivätkä kumoa niitä. Taas mammat höyryää kun eivät ymmärrä ettei heidän naapurin serkun kokemus pelkästään kumoa tulosta joka on syntynyt satojen, tuhansien tai suuremman otannan avulla.

Ei teollinen korvike ole äm parempaa vaikka itsellenne lohdutatte että hyvin kasvoi ja on terve koululainen.

 

["vieras"]

Miten se on keneltäkään intoilijalta pois, jos sä ap et imetä?
Tuskin kukaan tällä palstalla sua siihen pakottaa, tai missään muuallakaan.
Elä nyt omien päätösten mukaan, äläkä ala syyllistämään tuntemattomia ihmisiä siitä, ettet itse pysty.

 

[Aino*]

No kyllä sun nyt täytyy vaan jaksaa imettää, imetä, imetä, imetä.....kyllä sitä maitoa alkaa kunnolla tulla ja voi sitä ihanuutta kun se onnistuu...ja..ja....ja...plaaplaa :saint:
Sinä teet ihan niin kuin parhaaks koet. Ja anna ihmisten ihmetellä, tokase vain suoraan päin näköä että tämä vauva syö maitonsa pullosta ja on tyytyväinen. Ensimmäisen kans vihasin imetystä, en osannu, vauva ei osannu kunnon imuotetta, maito oli tiukassa, väsymys paino, tukea ei saanu, vitutti....päätinpä alkaa pullosta antamaan niin muuttu tilanne aivan toiseksi =)
Tämän pienemmän kans sitten imetys onnistu ja imetinkin 7 kk:tta ja oli ihanaa ja helppoa :heart: näin ne asiat voi mennä erilailla eri lapsilla.