Häiriintynyt kiintymyssuhde jos jättää pienen vauvan yöksi hoitoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";26132955]
Mä en vaan ymmärrä miksi toisesta äidistä täytyy etsiä jotain vikaa jos hän tekee asiat eri tavalla, ja vieläpä tavalla mikä on perheen paraksi. Olen tavannut monia uupuneita äitejä jotka on aivopesty uskomaan että KAIKKIEN täytyisi jaksaa ilman apuvoimia kaikki yöt ja mieluiten päivätkin, ainakin kaksi ekaa/ kolmea vuotta. Miksi? Vuosikin on pitkä aika. Jos joku jaksaa niin se on ihan fine ja hyvä juttu, mutta muiden syyllistämistä asiasta en voi ymmärtää. Ja todella hämärää alkaa arvioimaan toisen äidin kiintymyssuhdetta lapseensa, sen terveyttä kun ei mitata sillä kuinka monta vuotta äiti on kiinni lapsessaan päivin ja öin. Kiintymyssuhde on paljon muuta.[/QUOTE]


Juu, en itsekään tarkoittanut arvostella heitä jotka kaipaavat omaa aikaa ja lapsille yöhoitopaikkaa aiemmin. Itseasiassa, minulle on ihan yksi ja sama miten muut lapsensa hoitavat, kunhan nämä tulevat hoidettua :).

Välillä täällä vaan törmää siihen asenteeseen että äidit jotka ovat alkuun kiinni vauvoissaan eivätkä halua olla näistä pidempään erossa ovat jotain hampaat-irvessä-marttyyreita jotka tuomitsevat kaikki muut. Itse harvemmin olen tuohon puoleen törmännyt (ok, palstalla kyllä mutten pahemmin irl). Lähinnä se on vaan ollut ihmisten oma halu olla vauvansa lähellä. Tosin, ehkä sekin vaikuttaa että asun maassa missä kenenkään ei "tarvitse" hoitaa kaikkea yksin ollakaeen hyvä äiti, missä ei ole tapana olla kotiäitinä paljoa lapsen 1v syntymäpäivää kauemmin ja mssä isätkin jäävät kotiin lapsiaan hoitamaan.

Mutta siis äidit voivat kokea erilailla nuo erossaolot vauvoista. Tottakai jos äiti kaipaa kunnon unia ja pystyy ne nukkumaan vauvan ollessa vaikka mummolassa jossa mummo on halukas ottamaan pienen hoitoon niin tyhmäähän se olisi jäädä väkisin väsyneenä siihen kärvistelemään. Ihan yhtälailla kuin jostain velvollisuudentunnosta laittaa se vauva mummolaan yökylään samalla kun tietää ettei itse ikävältään tai ahdistukseltaan saisi nukuttua. Pitää etsiä se järkevin ratkaisu omalle perheelleen.
 
[QUOTE="öööö";26133099]Näinpä. Toisaalta, jos ystävä pitää tuota yh-äitiä tärkeänä, ja ajattelee hänen parastaan, hän ymmärtää myös äidin valinnan olla tulematta bileisiin vauvansa takia. Ei se vauva siitä elinikäisiä traumoja varmasti saa, niinkun olen aiemminkin täällä sanonut. Itselle olis vaan ollut ihan tuskaa miettiä, kun vauva huutaa mummon luona puoli yötä. Yritäpä siinä sitten pitää hauskaa...[/QUOTE]

No mun lapsi ei suinkaan huutanut puolta yötä jäädessään mummon hoitoon, ihan normaalisti hän oli nukahtanut ja nukkunut yön. Ja hauskaa pidettiin, usko pois vaan! :)
 
  • Tykkää
Reactions: Neydan
[QUOTE="vieras";26133454]No mun lapsi ei suinkaan huutanut puolta yötä jäädessään mummon hoitoon, ihan normaalisti hän oli nukahtanut ja nukkunut yön. Ja hauskaa pidettiin, usko pois vaan! :)[/QUOTE]

No sehän hyvä :D Eihän tossa mitään ongelmaa sitten ole, enkä ole sitä väittänytkään. Sun kertomus tavallaan sivuaa tuota aloitusta erittäin löyhästi, mutta ei pureudu siihen, mistä täällä nyt on sivutolkulla keskusteltu. Varmasti moni jättäisikin vauvan muualle hoitoon, jos tietäisi, että vauva nukkuu yön läpi heräämättä ja voisi olla rauhallisin mielin asian suhteen. Useilla tuo on mahdollista vasta, kun lapsi jo vauvaiän ohittanut.
 
Oon samaa mieltä ja siksikin meillä ei tytär ollu vauva aikana yötä kotoo pois. En ois ite kyenny olee erossa ja muutamakin tunti erossa tytöstä tuntu pahalle. Tytär 2v ja muutaman kerran ollu mummulassa yhen yön. Miehen kanssa ollaan oltu samoilla linjoilla, että tyttären on hyvä olla kotona meijän kanssa. On arkisin kuitenkin hoidossa sillä välin kun ite opiskelen ja mies on töissä, niin tuntuis jotenkin pahalta viedä sit viikonloppuna hoitoon ja vielä yön yli.
 
[QUOTE="jjjj";26132747]Sulla tuntuu olevan ajatus, että määrä korvaa laadun. Näin ei kuitenkaan ihmissuhteissa ole. JOidenkin kanssa voi viettää vaikka joka päivä kahdeksan tuntia, eikä silti ole mitään läheistä suhdetta syntynyt. Ja toisinpäin, jotakuta ihmistä näkee vain esim. kerran kuukaudessa, mutta hänen kanssaan voi olla todella läheinen.[/QUOTE]

Vanhemmuudessa sama?
Eli pari tuntia viikossa laatuaikaa on parempi kuin aito läsnäolo lapsen arjessa?

:)
 
[QUOTE="vieras";26133402]Siis oletko nyt oikeasti sitä mieltä, ettei ihminen voi olla oikeasti aidosti läheinen, jos ei asu saman katon alla? Jos 1-2 kertaakin näkemistä viikossa on liian vähän tekemään ihmisistä läheisiä. Ihan sekopäinen (sori) ajattelutapa! Tuon logiikan mukaan kaikkien tulisi asua yhdessä eikä muuta elämää saa ollakaan kuin oma perhe. Ja siis aika korjaa mitä? Aiotko väkisin muuttaa kaikki teidän sukulaiset saman katon alle joku päivä? :D[/QUOTE]

En aio muuttaa saman katon alle, mutta en myöskään valehtele itselleni että satunnaisesti kyläilevä mummo olisi lapselle aidosti läsnäoleva aikuinen.
Rakkauden määrään moinen ei tietenkään vaikuta.
Mummi kyllä rakastaa niitäkin lapsenlapsiaan joille ei ole läheinen.

:)
 
En aio muuttaa saman katon alle, mutta en myöskään valehtele itselleni että satunnaisesti kyläilevä mummo olisi lapselle aidosti läsnäoleva aikuinen.
Rakkauden määrään moinen ei tietenkään vaikuta.
Mummi kyllä rakastaa niitäkin lapsenlapsiaan joille ei ole läheinen.

:)
Kyllä meillä on ainakin aidosti läsnä mummu sekä mummi, kun kyläilevät tai jos lapsemme kyläilevät heillä.
Kuinka voit sanoa noin, ettei ole aidosti läsnä kun et ole nähnyt tilanteita etkä tunne tapauksia??
 
[QUOTE="vieras";26134694]Kyllä meillä on ainakin aidosti läsnä mummu sekä mummi, kun kyläilevät tai jos lapsemme kyläilevät heillä.
Kuinka voit sanoa noin, ettei ole aidosti läsnä kun et ole nähnyt tilanteita etkä tunne tapauksia??[/QUOTE]

Hienoa, jos teillä on aidosti arjessa läsnä satunnaistapaamisilla.
Meillä se ei toimi eikä toiminut omienkaan isovanhempieni suhteen samoin kuin ei lasteni isovanhempien. Jokainen on vaatinut aitoa läsnäoloa jotta voisi läsnäolija sanoa olevansa aidosti läsnä. Se, että ajattelee tykönään lempeitä ei ole sama asia.

Ja jälleen kerran: Rakkauden määrään tuo ei tietenkään vaikuta mitenkään.
Niitäkin lapsenlapsiaan rakastaa ihan yhtä lailla, joille ei ole läheinen.

:)
 
Hienoa, jos teillä on aidosti arjessa läsnä satunnaistapaamisilla.
Meillä se ei toimi eikä toiminut omienkaan isovanhempieni suhteen samoin kuin ei lasteni isovanhempien. Jokainen on vaatinut aitoa läsnäoloa jotta voisi läsnäolija sanoa olevansa aidosti läsnä. Se, että ajattelee tykönään lempeitä ei ole sama asia.

Ja jälleen kerran: Rakkauden määrään tuo ei tietenkään vaikuta mitenkään.
Niitäkin lapsenlapsiaan rakastaa ihan yhtä lailla, joille ei ole läheinen.

:)
Aitoon läsnäoloon ei vaikuta se kuinka usein kyläilet vaan se kuinka käyttäydyt. ;)
Voi kyläillä vaikka päivittäin ja olla silti "ei läsnä".
 
[QUOTE="vieras";26134767]Aitoon läsnäoloon ei vaikuta se kuinka usein kyläilet vaan se kuinka käyttäydyt. ;)
Voi kyläillä vaikka päivittäin ja olla silti "ei läsnä".[/QUOTE]

Jeps.
Ja toisaalta ei voi kyläillä kerran kuussa ja olla läsnä jokapäiväisessä arjessa, vaikka kuinka intensiivisesti ne satunnaiset kyläilyhetket yrittäisi elää ja olla.
:)
 
Jos lapsenlapset ovat yökylässä isovanhemmillaan enemmän, kuin kerran viikossa ja isovanhempia on kahdet (lisäksi nykyisin saattaa olla useampiakin, jos vaikka mummi ja ukki eivät ole naimisissa keskenään), niin kiirettä pitää lapsella.
Tuntuu vähän, että Mummeliisa omii lapsenlapsiaan siinä missä vastustaa omien lasten omimista :D
 
[QUOTE="vieras";26134987]Jos lapsenlapset ovat yökylässä isovanhemmillaan enemmän, kuin kerran viikossa ja isovanhempia on kahdet (lisäksi nykyisin saattaa olla useampiakin, jos vaikka mummi ja ukki eivät ole naimisissa keskenään), niin kiirettä pitää lapsella.
Tuntuu vähän, että Mummeliisa omii lapsenlapsiaan siinä missä vastustaa omien lasten omimista :D[/QUOTE]

Niinkö tuntuu?
Nekin lapsenlapset joita rakastan puhtaan itsekkäästi omista lähtökohdistani omaksi ilokseni ja huviksi vaikka en ole aidosti elämässään läsnä kun näen vain 1-2 kertaa viikossa?

Ei mielestäni ole välttämätöntä olla kaikille rakastamilleen aidosti läsnä.
Mutta on hupsua huijata itseään sanomalla että on läsnä ellei sitä ole.
Samoin kuin hupsua huijata itseään sanomalla jotta lapsilla turvallinen arkiverkko, kun tapaavat sillointällöin isovanhempia/kummeja/tätejä/enoja tms.

:D
 
Minä en ollut mummiini joka oli läsnä intensiivisemmin ja useammin.
Aitoon mummiin ja vaariiin sen sijaan olin.

Samoin en koe olevani yhtä läsnä lapsenlapsilleni joita näen 1-2 kertaa viikossa, kuin niille joiden arjessa olen paikalla.

Kaikki toki yhtä rakkaita.
:)

Ehkä tausta vaikuttaa ajattelumalliin.

Siis anteeks? Et koe olevasi läsnä, jos näet lapsenlasta 1-2 kertaa viikossa???
WHAT? Sehän on paljon. Jotkut lapset ei näe edes omaa (eronnutta)isäänsä niin usein! MInusta mummuilta ei voisi enempää edes pyytää! 2 kertaa viikossa on usein.

Olet sä kyllä outo kummajainen!
 
[QUOTE="vieras";26135046]Siis anteeks? Et koe olevasi läsnä, jos näet lapsenlasta 1-2 kertaa viikossa???
WHAT? Sehän on paljon. Jotkut lapset ei näe edes omaa (eronnutta)isäänsä niin usein! MInusta mummuilta ei voisi enempää edes pyytää! 2 kertaa viikossa on usein.

Olet sä kyllä outo kummajainen![/QUOTE]

Niin taidan olla.

Minä en myöskään koe, että olisin omillekaan lapsilleni aidosti arjessa läsnä, jos tapaisin heitä tunnin- pari silloin tällöin. En, vaikka se olisi sitä ketjussa mainostettua laatuaikaa.

:)
 
Niin taidan olla.

Minä en myöskään koe, että olisin omillekaan lapsilleni aidosti arjessa läsnä, jos tapaisin heitä tunnin- pari silloin tällöin. En, vaikka se olisi sitä ketjussa mainostettua laatuaikaa.

:)

Kuules Mummeliisa: OMA lapsi ja lapsenlapsi on täysin eri asia. Oletko koskaan ajatellut tätä? Kuka nyt on sanonut että "tapaa"omaa lastaan tunnin pari silloin tällöin??

Sulla taitaa olla aika rennot lapset, että antavat sinun "omia"ne lapsenlapset. Jos minulla olisi sinunlaisesi anoppi , joka vaatisi noin paljon "laatuaikaa", niin helvetti olisi irti. En tod.antaisi lapsiani anoppilaan noin paljon, siinähän jo anoppi yrittää omia äidinroolia, ja kyllä sille lapselle aina äiti on äiti.

Ole rauhassa erilainen, mutta älä ala jeesustelemaan ideologioillasi täällä, et säkään loppujen lopuksi ole yhtään sen kummoisempi kuin kukaan meistä muistakaan.
 
[QUOTE="vieras";26135129]Kuules Mummeliisa: OMA lapsi ja lapsenlapsi on täysin eri asia. Oletko koskaan ajatellut tätä? Kuka nyt on sanonut että "tapaa"omaa lastaan tunnin pari silloin tällöin??

Sulla taitaa olla aika rennot lapset, että antavat sinun "omia"ne lapsenlapset. Jos minulla olisi sinunlaisesi anoppi , joka vaatisi noin paljon "laatuaikaa", niin helvetti olisi irti. En tod.antaisi lapsiani anoppilaan noin paljon, siinähän jo anoppi yrittää omia äidinroolia, ja kyllä sille lapselle aina äiti on äiti.

Ole rauhassa erilainen, mutta älä ala jeesustelemaan ideologioillasi täällä, et säkään loppujen lopuksi ole yhtään sen kummoisempi kuin kukaan meistä muistakaan.[/QUOTE]

Mites minä ne lapsenlapset "omin"?
Siten että yöpyvät yhden yön viikossa luonani?
Omivatko sitten myös omat aikuiset lapseni nuorimmat sisaruksensa, koska nämä puolestaan yöpyvät yhden yön viikossa luonaan?

:D
 
Niin taidan olla.

Minä en myöskään koe, että olisin omillekaan lapsilleni aidosti arjessa läsnä, jos tapaisin heitä tunnin- pari silloin tällöin. En, vaikka se olisi sitä ketjussa mainostettua laatuaikaa.

:)

Siis oletko nyt ihan kartalla? Eihän läheisyys tarkoita samaa kuin läsnäolo. Vaikkei olisi joka päivä läsnä, voi olla ihan yhtä läheinen tai läheisempi kuin sellainen, joka on arjessa joka päivä läsnä. Ja siis eikö teillä ole muuta elämää/ystäviä/matkoja/töitä, jos kerran päivässä näette toisianne ja kun ette näe, koet syyllisyyttä ja ilmeisesti ahdistusta ja pyytelet anteeksi? Kuulostat todella läheisriippuvaiselta ja ympärilläsi olevat ihmiset tukahduttavalta persoonalta, itse juoksisin karkuun jos oma äitini olisi tuollainen. Summa summarum: lopeta toi alentava kirjoitustapa siitä, että kauempana asuvat isovanhemmat jäävät kaukaisiksi myös henkisellä tasolla, kun se ei pidä paikkaansa.
 
[QUOTE="vieras";26138747]Siis oletko nyt ihan kartalla? Eihän läheisyys tarkoita samaa kuin läsnäolo. Vaikkei olisi joka päivä läsnä, voi olla ihan yhtä läheinen tai läheisempi kuin sellainen, joka on arjessa joka päivä läsnä. Ja siis eikö teillä ole muuta elämää/ystäviä/matkoja/töitä, jos kerran päivässä näette toisianne ja kun ette näe, koet syyllisyyttä ja ilmeisesti ahdistusta ja pyytelet anteeksi? Kuulostat todella läheisriippuvaiselta ja ympärilläsi olevat ihmiset tukahduttavalta persoonalta, itse juoksisin karkuun jos oma äitini olisi tuollainen. Summa summarum: lopeta toi alentava kirjoitustapa siitä, että kauempana asuvat isovanhemmat jäävät kaukaisiksi myös henkisellä tasolla, kun se ei pidä paikkaansa.[/QUOTE]

Mikäli läheisyyden rakentumiseen ei tarvita läsnäoloa, miksi äiti ei voisi jättää vauvaa vaikka synnäriltä suoraan jollekin hoitoon?

:)
 
Mikäli läheisyyden rakentumiseen ei tarvita läsnäoloa, miksi äiti ei voisi jättää vauvaa vaikka synnäriltä suoraan jollekin hoitoon?

:)

Mun ystäväni lapsi joutui olemaan ensimmäiset pari kuukautta siellä sairaalassa, siltikin heidän suhteensa on sen aikana ja sen jälkeen ollut kuten muillakin, mullakin, vaikka lapseni sai lähteä yhtä matkaa kanssani kotiin synnäriltä. Ihan sama miten teillä toimitaan, älä silti rupea faktoina sepustamaan juttuja, jotka eivät ole kuin oman pääsi ja perheesi pään sisällä. Pakkohan sun on varmaan ollut sepustaa tota tarinaa, että kaikki vävypojat ja miniät on suostuneet järjestelyihin, jossa puolison lisäksi liitossa on puolison äti...

:)
 
[QUOTE="vieras";26138947]Mun ystäväni lapsi joutui olemaan ensimmäiset pari kuukautta siellä sairaalassa, siltikin heidän suhteensa on sen aikana ja sen jälkeen ollut kuten muillakin, mullakin, vaikka lapseni sai lähteä yhtä matkaa kanssani kotiin synnäriltä. Ihan sama miten teillä toimitaan, älä silti rupea faktoina sepustamaan juttuja, jotka eivät ole kuin oman pääsi ja perheesi pään sisällä. Pakkohan sun on varmaan ollut sepustaa tota tarinaa, että kaikki vävypojat ja miniät on suostuneet järjestelyihin, jossa puolison lisäksi liitossa on puolison äti...

:)[/QUOTE]

Missä ihmeen liitossa ?
Miten se jos tapaan lapsenlapsiani usein tekee minusta liitossaolevan vaikka vävyni kanssa?

Ja miten ihmeessä se liittyy siihen tarvitaanko läheisten ihmissuhteiden kehittymiseen yhteistä aikaa vai ei?

:D
 
[QUOTE="vieras";26138947]Mun ystäväni lapsi joutui olemaan ensimmäiset pari kuukautta siellä sairaalassa, siltikin heidän suhteensa on sen aikana ja sen jälkeen ollut kuten muillakin, mullakin, vaikka lapseni sai lähteä yhtä matkaa kanssani kotiin synnäriltä. Ihan sama miten teillä toimitaan, älä silti rupea faktoina sepustamaan juttuja, jotka eivät ole kuin oman pääsi ja perheesi pään sisällä. Pakkohan sun on varmaan ollut sepustaa tota tarinaa, että kaikki vävypojat ja miniät on suostuneet järjestelyihin, jossa puolison lisäksi liitossa on puolison äti...

:)[/QUOTE]

Minä muuten olen samaa mieltä tuosta alkuperäisestä kohdasta eli en usko äidin ja lapsen välisen kiintymyssuhteen kärsineen alkuajan erosta. En myöskään usko että se kärsii vaikka äiti ei ole taukoamatta lapsessaan kiinni vaan hoitaa välillä myös esim. itseään, työtää, parisuhdettaan tms.

Sen sijaan en usko, että äidin ja lapsen suhde kehittyy läheiseksi mikäli he tapaavat parin viikon välein muutaman tunnin ajan.
Se toki valitettavaa.

:)
 
Missä ihmeen liitossa ?
Miten se jos tapaan lapsenlapsiani usein tekee minusta liitossaolevan vaikka vävyni kanssa?

Ja miten ihmeessä se liittyy siihen tarvitaanko läheisten ihmissuhteiden kehittymiseen yhteistä aikaa vai ei?

:D

Kuulostat ihan lastenlastesi toiselta äidiltä tollaisten kommenttien kera. Esim. se, että koet syyllisyyttä jos näet lastenlapsiasi 1-2krt/viikossa voisi tulla lasten etävanhemmalta, ei isovanhemmalta. Eli jos olet lapsille varaäiti, niin olet kai myös lasten toisille vanhemmille enemmän kuin anoppi?

:D
 

Yhteistyössä