[QUOTE="vieras";26132955]
Mä en vaan ymmärrä miksi toisesta äidistä täytyy etsiä jotain vikaa jos hän tekee asiat eri tavalla, ja vieläpä tavalla mikä on perheen paraksi. Olen tavannut monia uupuneita äitejä jotka on aivopesty uskomaan että KAIKKIEN täytyisi jaksaa ilman apuvoimia kaikki yöt ja mieluiten päivätkin, ainakin kaksi ekaa/ kolmea vuotta. Miksi? Vuosikin on pitkä aika. Jos joku jaksaa niin se on ihan fine ja hyvä juttu, mutta muiden syyllistämistä asiasta en voi ymmärtää. Ja todella hämärää alkaa arvioimaan toisen äidin kiintymyssuhdetta lapseensa, sen terveyttä kun ei mitata sillä kuinka monta vuotta äiti on kiinni lapsessaan päivin ja öin. Kiintymyssuhde on paljon muuta.[/QUOTE]
Juu, en itsekään tarkoittanut arvostella heitä jotka kaipaavat omaa aikaa ja lapsille yöhoitopaikkaa aiemmin. Itseasiassa, minulle on ihan yksi ja sama miten muut lapsensa hoitavat, kunhan nämä tulevat hoidettua
.
Välillä täällä vaan törmää siihen asenteeseen että äidit jotka ovat alkuun kiinni vauvoissaan eivätkä halua olla näistä pidempään erossa ovat jotain hampaat-irvessä-marttyyreita jotka tuomitsevat kaikki muut. Itse harvemmin olen tuohon puoleen törmännyt (ok, palstalla kyllä mutten pahemmin irl). Lähinnä se on vaan ollut ihmisten oma halu olla vauvansa lähellä. Tosin, ehkä sekin vaikuttaa että asun maassa missä kenenkään ei "tarvitse" hoitaa kaikkea yksin ollakaeen hyvä äiti, missä ei ole tapana olla kotiäitinä paljoa lapsen 1v syntymäpäivää kauemmin ja mssä isätkin jäävät kotiin lapsiaan hoitamaan.
Mutta siis äidit voivat kokea erilailla nuo erossaolot vauvoista. Tottakai jos äiti kaipaa kunnon unia ja pystyy ne nukkumaan vauvan ollessa vaikka mummolassa jossa mummo on halukas ottamaan pienen hoitoon niin tyhmäähän se olisi jäädä väkisin väsyneenä siihen kärvistelemään. Ihan yhtälailla kuin jostain velvollisuudentunnosta laittaa se vauva mummolaan yökylään samalla kun tietää ettei itse ikävältään tai ahdistukseltaan saisi nukuttua. Pitää etsiä se järkevin ratkaisu omalle perheelleen.
Mä en vaan ymmärrä miksi toisesta äidistä täytyy etsiä jotain vikaa jos hän tekee asiat eri tavalla, ja vieläpä tavalla mikä on perheen paraksi. Olen tavannut monia uupuneita äitejä jotka on aivopesty uskomaan että KAIKKIEN täytyisi jaksaa ilman apuvoimia kaikki yöt ja mieluiten päivätkin, ainakin kaksi ekaa/ kolmea vuotta. Miksi? Vuosikin on pitkä aika. Jos joku jaksaa niin se on ihan fine ja hyvä juttu, mutta muiden syyllistämistä asiasta en voi ymmärtää. Ja todella hämärää alkaa arvioimaan toisen äidin kiintymyssuhdetta lapseensa, sen terveyttä kun ei mitata sillä kuinka monta vuotta äiti on kiinni lapsessaan päivin ja öin. Kiintymyssuhde on paljon muuta.[/QUOTE]
Juu, en itsekään tarkoittanut arvostella heitä jotka kaipaavat omaa aikaa ja lapsille yöhoitopaikkaa aiemmin. Itseasiassa, minulle on ihan yksi ja sama miten muut lapsensa hoitavat, kunhan nämä tulevat hoidettua
Välillä täällä vaan törmää siihen asenteeseen että äidit jotka ovat alkuun kiinni vauvoissaan eivätkä halua olla näistä pidempään erossa ovat jotain hampaat-irvessä-marttyyreita jotka tuomitsevat kaikki muut. Itse harvemmin olen tuohon puoleen törmännyt (ok, palstalla kyllä mutten pahemmin irl). Lähinnä se on vaan ollut ihmisten oma halu olla vauvansa lähellä. Tosin, ehkä sekin vaikuttaa että asun maassa missä kenenkään ei "tarvitse" hoitaa kaikkea yksin ollakaeen hyvä äiti, missä ei ole tapana olla kotiäitinä paljoa lapsen 1v syntymäpäivää kauemmin ja mssä isätkin jäävät kotiin lapsiaan hoitamaan.
Mutta siis äidit voivat kokea erilailla nuo erossaolot vauvoista. Tottakai jos äiti kaipaa kunnon unia ja pystyy ne nukkumaan vauvan ollessa vaikka mummolassa jossa mummo on halukas ottamaan pienen hoitoon niin tyhmäähän se olisi jäädä väkisin väsyneenä siihen kärvistelemään. Ihan yhtälailla kuin jostain velvollisuudentunnosta laittaa se vauva mummolaan yökylään samalla kun tietää ettei itse ikävältään tai ahdistukseltaan saisi nukuttua. Pitää etsiä se järkevin ratkaisu omalle perheelleen.