E
eevee
Vieras
Tänään 2v. sitten melkein petin miestäni, en niin pitkälle mennyt mutta mahdollisuus olisi ollut. Tapasin aivan upean miehen, tai oltiin jo pari kertaa nähty aiemmin, mutta tuolloin meillä oli kunnolla tilaisuus tutustua toisiimme ja vietimme ihanan illan. Mä tapaan tosi harvoin ihmisiä joiden kanssa voin puhua mistä vaan, tuo oli yksi heistä. Luotin häneen heti aivan täysin, meillä oli selvästi joku "yhteys".
Uskon siihen että elämässä on monta "oikeaa" kumppania, riippuu vaan sattumasta ja säkästä, miten ja missä järjestyksessä niihin tutustuu. Ehkä meistä olis jossain toisessa elämässä voinut tulla pari. Pohjimmiltani tiedän, että elämä tuon toisenkaan kanssa ei sen ruusuisempaa olisi kuin nykyinen arki, paljon vaikeampaakin luultavasti kun on enemmän ikäeroa ja olemme eri maista. Meillä ei ole mitään kontaktia tällä hetkellä, mutta on mahdollista että joskus vielä tavataan, kuitenkin vasta vuosien päästä.
Onko teillä tällaisia kokemuksia? Miten käsittelette näitä tunteitanne, miten tulette toimeen? Olen kiitollinen että sain kokea tuon, mutta välillä on vaikeaa ja on kamala ikävä.. helposti sitä idealisoi toisen muistissaan kun ei olla pitkään aikaan nähty.
Uskon siihen että elämässä on monta "oikeaa" kumppania, riippuu vaan sattumasta ja säkästä, miten ja missä järjestyksessä niihin tutustuu. Ehkä meistä olis jossain toisessa elämässä voinut tulla pari. Pohjimmiltani tiedän, että elämä tuon toisenkaan kanssa ei sen ruusuisempaa olisi kuin nykyinen arki, paljon vaikeampaakin luultavasti kun on enemmän ikäeroa ja olemme eri maista. Meillä ei ole mitään kontaktia tällä hetkellä, mutta on mahdollista että joskus vielä tavataan, kuitenkin vasta vuosien päästä.
Onko teillä tällaisia kokemuksia? Miten käsittelette näitä tunteitanne, miten tulette toimeen? Olen kiitollinen että sain kokea tuon, mutta välillä on vaikeaa ja on kamala ikävä.. helposti sitä idealisoi toisen muistissaan kun ei olla pitkään aikaan nähty.
