Hätätilanne, auttakaa!

Eli miehen edelliset suhteet loppuivat alunperin lukkiutumiseen, mistä seurasi ekassa suhteessa naisen uskottomuus ja toisella kerralla hillitön mustasukkaisuus ja raivoaminen (ja masennus). Miehellä on kuitenkin kuva siitä, että hän pystyisi olemaan suhteessa. Hän tiedostaa lukkiutumisen ja haluaisi, että se kerrassaan vaan hyväksytään. Minun reaktioni ovat johtuneet siitä, että mies ei ole ilmaissut sitoutumistaan vaikka nyt sitten hän sanoo koko ajan olleensa sitä. Hän pitää etäisyyttä eikä ole ensimmäisenä ratkoamssa asioita. Tämä on rankkaa minulle ja lopulta räjähdän.

Ahaa, siis miehen puhumattomuus on asia joka on vain hyvaksyttava, mutta sinun suuttumisesi on kertakaikkiaan loputtava. Mies ei anna mistaan periksi ja sinun on annettava periksi asiassa joka todella uhkaa seka suhdettanne etta sinun mielenterveyttasi. Kauanko jaksat aina joustaa ja karsia juroa ja etaista miesta joka ei koskaan muka tieda mistaan mitaan?

En yhtaan ihmettele etta edelliset suhteet kaatuivat eroon, mustasukkaisuuteen ja pettamiseen. Ne ovat naisen rajuja reagointeja mieheen johon ei muuten saa mitaan tunneyhteytta ja joka alistaa kumppaniaan puhumattomuudella ja vetaytymalla. Siita mies sitten saa mukavasti itselleen marttyyrinkruunun ja oikeuden valittaa miten huonosti hanta on kohdeltu, traumoja on tullut yms.yms. Uutta tyttoystavaa valmistellaan nain vaivihkaa kiltin paapojan rooliin, koskaan ei saa artya eika huomautta mistaan, kun ressukka parkaa on kaikki muut kohdelleet huonosti.

Miehesi ei todellakaan kannattaisi seurustella kenenkaan naisen kanssa ennenkuin saa oman paanuppinsa sellaisen kuntoon etta pystyy normaaliin luottavaiseen kanssakayntiin ihmisten kanssa. Hanen olisi syyta muistaa etta niin metsa vastaa kuin sinne huutaa.

 

Eli miehen edelliset suhteet loppuivat alunperin lukkiutumiseen, mistä seurasi ekassa suhteessa naisen uskottomuus ja toisella kerralla hillitön mustasukkaisuus ja raivoaminen (ja masennus). Miehellä on kuitenkin kuva siitä, että hän pystyisi olemaan suhteessa. Hän tiedostaa lukkiutumisen ja haluaisi, että se kerrassaan vaan hyväksytään. Minun reaktioni ovat johtuneet siitä, että mies ei ole ilmaissut sitoutumistaan vaikka nyt sitten hän sanoo koko ajan olleensa sitä. Hän pitää etäisyyttä eikä ole ensimmäisenä ratkoamssa asioita. Tämä on rankkaa minulle ja lopulta räjähdän.

Ahaa, siis miehen puhumattomuus on asia joka on vain hyvaksyttava, mutta sinun suuttumisesi on kertakaikkiaan loputtava. Mies ei anna mistaan periksi ja sinun on annettava periksi asiassa joka todella uhkaa seka suhdettanne etta sinun mielenterveyttasi. Kauanko jaksat aina joustaa ja karsia juroa ja etaista miesta joka ei koskaan muka tieda mistaan mitaan?

En yhtaan ihmettele etta edelliset suhteet kaatuivat eroon, mustasukkaisuuteen ja pettamiseen. Ne ovat naisen rajuja reagointeja mieheen johon ei muuten saa mitaan tunneyhteytta ja joka alistaa kumppaniaan puhumattomuudella ja vetaytymalla. Siita mies sitten saa mukavasti itselleen marttyyrinkruunun ja oikeuden valittaa miten huonosti hanta on kohdeltu, traumoja on tullut yms.yms. Uutta tyttoystavaa valmistellaan nain vaivihkaa kiltin paapojan rooliin, koskaan ei saa artya eika huomautta mistaan, kun ressukka parkaa on kaikki muut kohdelleet huonosti.

Miehesi ei todellakaan kannattaisi seurustella kenenkaan naisen kanssa ennenkuin saa oman paanuppinsa sellaisen kuntoon etta pystyy normaaliin luottavaiseen kanssakayntiin ihmisten kanssa. Hanen olisi syyta muistaa etta niin metsa vastaa kuin sinne huutaa.

Voin kertoa omasta elämästä esimerkin: tilanne oli sama kuin ap:lla , miehen ex pettänyt, mies haluaa suhteen mutta ei riitelyä, ei puhumista, ei välikysymyksiä, alussa toki puhuttiin kuinka ME onnistutaan koska tiedetään nyt uudessa suhteessa paremmin. Meillä puhumattomuus kuitenkin johti ennenpitkää täydelliseen etääntymiseen. Voi niitä pitkiä ja harmaita sunnnuntaipäiviä jolloin miehen kanssa ollut riitaja mies häipynyt koko päiväksi, ajelemaan tyhjään kaupunkiin, tulee leppyneenä takaisin, minä miettinyt koko päivän eroa ja surua, hän tulee takaisin mutta jos kysyn riidasta lähtee uudelleen, suuttuu uudelleen ja palaa milloin tulee. Ei heitä sano ovista mennessä oli vihainen tai ei. Ei sano että rakastaa, eikä sano sitäkään jos ei rakasta. Kaikkeen on vastauksena EI MITÄÄN- pelkkää tyhjää.
Mies alkoi havitella netistä seuraa, hänen puhelimeensa ei saa koskaan koskea, häneltä ei saa kysyä "missä olit" koska exä ollut mustasukkainen, joten tämä hänen luomansa varovaisuus ja toisen kunnioitus ja omana itsenä oleminen yli kaiken mahdollisti myös ne leikit selkäni takana.

Aina kun jotain normaalia reaktiota pukkaa naiselta, sellaisella nössö miehellä löytyy aina joku exä joka on sen vienyt huippuunsa ja traumatisoinut miehen,
luulen että miehen mielestä kyse on "kehittymisestä" eli hän yrittää kehittää ultimaattista parisuhteen kaavaa vähentämällä suhteesta jokaisen toiminnon joka on joskus hänen elämänsä aikana aiheuttanut riidan ja vitutusta.

Siis logiikalla "Minulla oli kerran ripuli joten nyt ompelen persereijän umpeen niin ei tule enää ripuli"

Mutta sitten räjähtää, kun ei paskaa tule perseestä niin minne se menee? Oikein: Se jää sisälle.

En tarkoita että parisuhteessa pitää kaikki paskat päästää toisen päälle, mutta joka ymmärtää vertauskuvia tajuaa varmasti mitä tarkoitan.

 

Se on sellaista itsekkyyttä jossa mies ei TODELLAKAAN kysy naiselta mitä nainen haluaa, mistä nainen haluaisi puhua ja mitä naisella on mielessään.
Ei. Mies ajattelee vain sitä, kuinka saisi ohjailtua naisen tottelemaan hänen tunteitaan ja vaatimuksiaan, elämään hänen vanhoissa traumoissaan ja peloissaan, sulkeutunutta ja patoutunutta elämää lasipallon sisällä. nainen voisi olla avoin vaikka mihin, mutta ei se miehelle kelpaa vaan naisen pitää taantua sanomaan UGH ja JOO, mieluiten sekin ulkona ja miehen ei tarvitse kuunnella. alapa siihen niin seuraavaksi sekään ei kelpaa vaan mies alkaa haukkua kuinka nainen ei halua häntä, kuinka nainen ei enää katso häntä ihaillen, ei tietenkään kun nainen on joutunut monta vuotta elämään kuin häkkilintu kaivoksessa, miehen synkkää elämää.
Siinä on se mitä mies haluaa, täys kuolema naisen sielulle, ja siksi hän ottaa avoimen, puheliaan ja tunteikkaan naisen jotta ensin saisi vastapainoa omille puutteilleen, mutta sitten se avoimuus ja tunteet pitää naisesta karsia koska ne ovat miehen mielestä vikoja, koska hänessä ei ole avointa sydäntä eikä vaikkei osaisikaan puhua mutta kun mies ei osaa edess kuunnella vaan katselee nurkkiin ja kiristelee hampaita kun toinen puhuu sisimmästään ja sydämestään, yrittää olla rehellinen ja pelastaa sen traumaattisen miesraukan.

 

..jos toinen elää tätä päivää, ja toinen elää menneisyydessä, niin kannattaa miettiä kannattaisiko jatkaa eläen tätä päivää. Kun siitä miehestä pääsee viimein on kertymällä tullut monta mustaa eilistä, vain toisen ihmisen antamina..sinulla on ne kaikki miehen exät ja pelot niskassasi siitä lähtien. Ihmisellä joka olisi voinut mennä eteenpäin eikä taaksepäin.

 

Menin eilen kotiin ja yritin jutella. Asun miehen luona, mikä on tietysti meidän kotimme, mutta halusin kyllä ymmärtää, missä nyt mennään. Pitääkö tässä muuttaa omaan kämppään ym. Mies sitten analysoi pitkästi suhdettamme. Hän käyttää siitä sanaa "analysoi", vaikka oikeasti puhumme vain negatiivisista asioista yhdessä. Niinpä kaikki suuttumiseni kaivettiin nyt esille. Sen hän on täysin unohtanut juuri nyt, että hieron iltaisin hänen hartioitaan, suukottelen ja halailen, annan positiivista palautetta, tuon tuliaisia työmatkoilta, haluan suunnitella tulevaa ja ottaa hänet mukaan jännittäviin paikkoihin suuntautuvilla matkoilla, leivon pullaa, siivoan, kerään kukkia pöydälle, olen opetellut hänen lempiharrastuksensa ja sisustan kotiamme. Olen uskollinen, nätti ja kiva tyyppi, vaikka välillä napsahtaa kun toinen sanoo "emmä tiedä". Minua on pitkään ottanut päähän etäisyyden ottaminen. en pysty vaikuttamaan siihen eikä se suoranaisesti edes liity minuun. Siksi juuri se loukkaa ja siksi hermo menee. Kyllä nyt parisuhteessa pitäisi voidan puhua kaikesta ja riidelläkin. Etääntyminen tapahtuu aina silloin, kun olisi riidan paikka. Se saa minut sitten vaikuttamaan heikkohermoiselta.

Mies sanoo ettei tiedä juuri nyt mitä hän haluaa. Toisaalta hän sanoo, että hän tulisi varmaan katuneeksi jossain vaiheessa, jos me emme yrittäisi saada tätä suhdetta toimimaan. Toisaalta taas hän on "katkera" ja sanoo, ettei ehkä voi päästä siitä yli. Olen kuulemma suuttunut liikaa. Nyt hän sitten lähtee muutamaksi päiväksi pois ja sanoi, että haluaa etäisyyttä "koko paskaan". Hän menee ystävänsä mökille ja sanoi, että soittaa tai lähettää tekstarin vain jos siltä alkaa tuntua. Yleensä olemme pitäneet kiinni siitä, että kuulumisen vaihdetaan kerran päivässä.

No, tähän nyt sitten on tyytyminen. Tavallaan olen iloinen, että asiat ovat murroksessa. Minä haluan rakkaussuhteen, missä kannustetaan, rakastetaan, puhutaan ja on intohimoa. Olen väsynyt puhumattomuuden taaksen piiloutumiseen. Sanoin tämän syyttelemättä eilen miehelle. Katsotaan mitä tapahtuu.

 

Omiin oloihinsa, lähde baanalle ja naida rusauta jonkun kesäkollin kanssa kunnolla.
Huomaat että elämää on muuallakin...

 

Etsi itsellesi asunto. Kun sen saat, niin kysy mieheltäsi allekirjoitatko vuokrasopimuksen vai jäätkö. Jos mies (ja sinä) haluaa jatkaa suhdetta, on miehen muututtava. Ei ole oikein, että hän tekee niin kuin hänestä tuntuu hyvältä eikä ota sinun tunteitasi ja toiveitasi huomioon. Mies vaikuutta pikkuiselta marttyyripaskiaiselta lapsellisine käytösineen. Et sinäkään voi aina olla varpaisilla kuulostellen miehen tuulia.

 

No joo, minulla on oma asunto, joka on vapaana (miehen tahdosta). Minulle sen vuokraaminen olisi ollut sitoutumisen merkki.

 

Voittehan te mennä sinne omaan asuntoon asumaan kaikessa rauhassa ja katsella tuleeko mies noutamaan luokseen. Jos tulee, niin siinä samalla teillä on hyvä mahdollisuus laittaa omat ehdot, paluun ehdoiksi, jopa kirjallisena. Myös hyväksyttynä ennen paluuta.

 

Minä koen jotenkin niin, että haluan selvittää asiat juurta jaksain tässä suhteessa. Hän rankaisee minua nyt olemalla lähettämättä tekstareita, mutta toisaalta hän saa myös levättyä (olemme tosi väsyneitä molemmat) ja käsiteltyä asiat omassa mielessään. En halua lähteä minnekään ennenkuin kaikki on käsitelty ja johonkin lopputulokseen on tultu.

 

En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta minusta kannattaa tajuta se seikka, että monet asiat kotona (esim. sisustaminen, ruoka) ovat miehelle todellakin ihan samoja. Nainen pääsee paljon helpommalla, kun ei joka asiasta kysy miehen mielipidettä, vaan tekee oman päänsä mukaan. Meillä esimerkiksi mies on sanonut suoraan, että sisustaminen ei kiinnosta häntä pätkääkään, kunhan ei ole vaan liian röyhelöistä ja romanttista, joten minä siis teen kaikki hankinnat meillä. Samoin meillä mies ei ole yhtään nirso ruoan suhteen, joten hän syö kiltisti kaiken, mitä teen. Hänelle on siis ihan sama, mitä ruokaa teen. Jos hermostun häneen, pistän hänet menemään itse kauppaan, jolloin hän voi tuoda mitä haluaa ja kokata niistä mitä haluaa. Toimii loistavasti.

Sinun pitää myös hyväksyä se, että jos miehesi on totaalisen raivoissaan, niin annat hänelle aikaa leppyä. Eihän riitelyssä ja sopimisessa ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa (= sinun tapasi). Joskus mies on hiljaa sen vuoksi, että hän saattaisi huutaa sellaisia asioita, mitä hän myöhemmin katuisi. Mitä ilmeisemmin sinä olet sellainen, joka sanoo asioita kiukuspäissään ja leppyy heti sen jälkeen. Miehesi ei selvästikään ole sellainen. Oma työkaverini oli juuri sellainen, joka huusi suuttuessaan (sitä tapahtui usein) mitä tahansa sylki suuhun toi ja sen jälkeen hän leppyi nopeasti. Itse loukkaannuin todella usein verisesti, kun hän sanoi pahasti. Oli kurjaa, kun hän piti sitä omaa tapaansa ainoana oikeana tapana selvittää asioita. Käytännössä en itse saanut juuri koskaan sanottua riitelytilanteissa sitä, mitä haluisin, koska toinen oli niin aggressiivisen hyökkäävä.

Jos tämä on suhteessanne ensimmäinen kunnon riita, niin kannattaisi tietysti miettiä, että jos jatkatte suhdetta yhdessä, niin millä tavalla jatkossa selvitätte asioita. Jos olette liian erilaisia riitelemään, niin sitten ehkä kannattaisi miettiä, että teidän pitäisi yrittää ennakoida tilanteita, jotta ne eivät päädy tällaiselle asteelle. Yksi hyvä keino on kirjoittaa ajatuksia tietokoneelle tai paperille ja sitä kautta sinäkin pystyt olemaan vähemmän hyökkäävä ja vastaavasti mies saa miettimisaikaa asioille.

 

Rakkautta teidänpuolelta ainakin riittää miestänne kohtaan, mikä on oikein hyvä asia. Niin minäkin toivon, että miehenne oppisi ymmärtämään puhumisen ja mielipiteiden esittämisen tärkeyden. Myös ne myönteiset sanat kun löytyisi. Tietysti tuo kannattaa katsoa loppuun asti, koska te sitä itsekin haluatte.
Oletteko milloinkaan saanut selville miten miehenne tahtoisi rakkautta ilmaista. Tuo myönteiset sanat kun se ei ainakaan ole. Voisiko se olla fyysinen kosketus, lempeät palvelukset, lahjat, kahdenkeskinen aika tai jokin muu.

 

Luulen että haluat vain roikkua miehessäsi, todellisuudessa annat hänelle aina kaiken anteeksi vaikka hän olisi millainen tahansa. Haluat vain kertoa ahdistustasi tällä palstalla.

Jos et siis todellisuudessa halua muutosta parempaan, jää vain tuon imbesillin kanssa yhteiseloon, vanhana kadut kuitenkin katkerasti....

 

Niin, puran siis tänne ajatuksiani ja pohdin koko ajan, mitä oikeasti haluan tehdä. En ole vielä varma omasta enkä mieheni puolesta, mutta kuten edellä kirjoitin, olen tavallaan iloinen tästä kriisistä. Tämän jälkeen mikään ei voi olla niinkuin aiemmin ja tajusin itse mielettömän kaipuuni "rakkaussuhdetta" kohtaan. Jotain hyvää tästä ainakin on tulossa eikä vanhaan ole paluuta.

 

Yritin kuvasti lukea nuo kaikki viestit ja saada selville, että mikä se oli, mikä sinut alunperin suututti.
Sekö, että mies on kylmä ja välinpitämätön ja vastaa sinulle "en tiedä".
Mielestäni nämä ovat vähän eri asioita kuin se, että suututaan, kun mies on ollut vaikka kaljoittelemassa tms. Kyse on toisen ihmisen luonteenpiirteistä, ominaisuudesta ja semmoisesta. Sitä ei suuttumisella ja erolla uhkailulla muuteta.

Jos sinua suututtaa, että kaikki on aina "en tiedä, ihan sama", avuksi saattaa sopia suhteen päättäminen ja uuden miehen etsiminen.

 

Mies sanoo ettei tiedä juuri nyt mitä hän haluaa. Toisaalta hän sanoo, että hän tulisi varmaan katuneeksi jossain vaiheessa, jos me emme yrittäisi saada tätä suhdetta toimimaan. Toisaalta taas hän on "katkera" ja sanoo, ettei ehkä voi päästä siitä yli. Olen kuulemma suuttunut liikaa. Nyt hän sitten lähtee muutamaksi päiväksi pois ja sanoi, että haluaa etäisyyttä "koko paskaan". Hän menee ystävänsä mökille ja sanoi, että soittaa tai lähettää tekstarin vain jos siltä alkaa tuntua. Yleensä olemme pitäneet kiinni siitä, että kuulumisen vaihdetaan kerran päivässä.

No, tähän nyt sitten on tyytyminen. Tavallaan olen iloinen, että asiat ovat murroksessa. Minä haluan rakkaussuhteen, missä kannustetaan, rakastetaan, puhutaan ja on intohimoa. Olen väsynyt puhumattomuuden taaksen piiloutumiseen. Sanoin tämän syyttelemättä eilen miehelle. Katsotaan mitä tapahtuu.

Siis sama vanha virsi.

Mies jattaa kaiken vastuun suhteesta sinulle. Han artyy kun et tottele hanta ja muutu taysin tunteettomaksi ja hiljaiseksi. Hanella ei nay olevan edes mitaan halua yrittaa ymmartaa sinua, tehda kompromisseja ja yrittaa korjata teidan kommunikointia. Vaikuttaa vahan sita etta han on jo mielessaan antanut suhteen menna ja vetaytynyt jalleen "katkeruutensa" suojiin, nyt sinua surkeudestaan syytellen, kuten syytti edellisia tyttoystaviaan (herrahan kun nyt ei voi asiaan tietenkaan mitenkaan itse vaikuttaa). Sinua rankaistaan nyt kaikkien naiden edellisten naisten "synneista" jotka han halusi sinun sovittavan olemalla kiltti ja hiljaa kaikesta. Mika kivireki!

Ja mihin han viittasi "kaikella talla paskalla"? Teidan suhteeseenne? Siina vaiheessa kun mies alkaa kutsua seurustelusuhdetta paskaksi missaan yhteydessa, fiksu nainen nostaa tosissaan kytkinta. Suomi on taynna empaattisia ja fiksuja miehia, joten katkeriin tunnekoyhiin miehiin joilla ei ole mitaan halua muuttua ei kenenkaan naisen kannata tuhlata aikaansa.

Oletko muuten koskaan ihmetellyt miten joillakin naisilla nayttaa kayvan tuuri, eivat tormaa tuollaisin miehiin juuri koskaan? No se johtuu yksinkertaisesti siita etta he eivat suostu kauaa katselemaan huonoa kaytosta ja itsekkyytta ja jattavat itsekkaat miehet heti kun huono kaytos paljastuu. Ne naiset jotka haluavat olla kiltteja, sietavat sen sijaan loukkauksia ja murjotusta hamaan tappiin siina heikossa toivossa etta mies yhtakkia noin vain muuttuu. Mies muuttuu ainoastaan jos kokee etta naisen menettaminen on liian korkea hinta kompromisseista kieltaytymisesta.

Sanat eivat myoskaa tehoa tuollaisiin miehiin, ainoastaan teot. Sen sijaan etta vain uhkaat erolla, muuta oikeasti omaan kotiisi ja ilmoita asiasta rauhallisesti. Sen jalkeen et tehtaile tekstareita tai soita 10 kertaa paivassa ja kysele rakastaako mies nyt varmasti. Jata hanet kokonaan rauhaan. Jos mies haluaa sinut ja on valmis tekemaan suhteen hyvaksi toita, anna hanelle mahdollisuus yrittaa, mutta ala muuta takaisin ennenkuin naet miten pitkajanteisesti mies on oikeasti valmis parantamaan tapansa.

Jamakkyytta!

 

Miehelläsi on takana traumaatisia ihmissuhteita, joita ei ole selvästikään saanut käsiteltyä. Tuollaisen taustan omaavana on hankala luoda uutta, toimivaa parisuhdetta, kun entisen elämän luurangot kolisee matkassa. Hänen olisi syytä hoidattaa itsensä kuntoon, eli jonkinlaista terapiaa suosittelisin. Tai voisitte käydä yhdessäkin setvimässä ammatti-ihmisen johdolla tätä teidän kommunikointi-ongelmaanne. Jos tuntuu, että teillä kuitenkin rakkautta löytyy ja on yhteisiä, yhdistäviä juttuja, niin ei kannata hylätä suhdetta sen vuoksi, että omat keinot loppuu kesken. Uusi ero rikkoo ihmistä aina lisää. Kun olette yhdessä päässeet tämänhetkisen hankalan elämänvaiheen yli, niin tulette olemaan kiitollisia toisillenne siitä, että ette antaneet periksi, ja suhteenne tulee olemaan entistä vahvemmalla pohjalla.

Sinun kannattaa tällä hetkellä antaa miehellesi tilaa olla omissa mietteissään, ettei hän tuntisi tukehtuvansa. Ole läsnä, mutta älä ole tyrkky. Ja koita osata olla loukkaantumatta hänelle, vaikka syytä saattaisi ollakin.

Vaikutat fiksulta, ajattelevalta ihmiseltä, ja uskon, että onnistutte pikku hiljaa korjaamaan suhteenne.

Lykkyä!

 

Peset puhtaaksi, katsot syvälle silmiin ja otat suikkiin. Thats it.

komppaan tätä...tepsii takuulla

 

Kiitos vielä vastauksista! Mies siis lähti pois viikonlopuksi ja sanoi tekstaavansa jos siltä tuntuu. Siltä on tuntunut jo kaksi kertaa, mikä on mukavaa.

Olen lukenut vastuksianne ja tajunnut niiden ja muidenkin asioiden kautta, mitä haluan tehdä. Tässä on kysymys siitä, että meillä molemmilla on selviytymisstrategioita, mitkä otamme käyttöön kun oikein paljon pelottaa. On tosi hankalaa näyttää toiselle olevansa haavoittuvainen, se pelottaa. Tähän olemme kuitenkin pystyneet aiemmin ja se, kuten muut hyvät asiat, pitää meitä yhdessä. Siis toive siitä, että tässä on nyt ihminen, jolle uskallan näyttää itseni ihan kokonaan.

Olen päättänyt ottaa oman vastuuni suhteessa ja kertoa, että pelkään menettäväni mieheni. Että se on hirmu iso pelko, johtuen omista jutuistani, ja siksi olen ottanut erokortin esille. Jos mies ei osaa suhtautua tähän, niin sitten hän ei ole minua varten. Tämä sotiminen loppuu nyt minun puoleltani enkä halua pakottaa asioita minnekään. Aikuistumista ja vastuunottamista kehiin. Kiitos miiapiia erityisesti kannustuksestasi, haluan usko, että yhdessä tästä selvitään. Asiat saavat tosin mennä nyt omalla painollaan.

 

Minulla on kokemusta samanlaisesta suhteesta. Kun minä luovutin , mieskin luovutti. Kun yritin, mies harasi vastaan. Ei auttanut kuin luovuttaa. Koska vaikka olin itse kuinka vastuullinen , rehellinen ja muotoilin kaiken sanomani huolellisesti, niin mies käsitti aina että suhteesta puhessani latelen ehtoja, tai vaadin jotain.

 

Minusta meillä ei ole ihan siitä kyse, siksi haluan antaa tälle mahdollisuuden. Mies on kyllä yrittänyt, mutta minä en ole nähnyt sitä. Lisäksi mies sanoi suuttuessaan, että eroamisen tekisi niin hankalaksi se, että tunteita on olemassa. Lisäksi tajuan ne asiat, mitä vaille me molemmat olemme olleet. Myös minä olen ollut välillä mahdoton ja negatiivinen, ja siitä huolimatta mies on silloin kestänyt ja yrittänyt pitää suhdetta kasassa.

 

Minusta meillä ei ole ihan siitä kyse, siksi haluan antaa tälle mahdollisuuden. Mies on kyllä yrittänyt, mutta minä en ole nähnyt sitä. Lisäksi mies sanoi suuttuessaan, että eroamisen tekisi niin hankalaksi se, että tunteita on olemassa. Lisäksi tajuan ne asiat, mitä vaille me molemmat olemme olleet. Myös minä olen ollut välillä mahdoton ja negatiivinen, ja siitä huolimatta mies on silloin kestänyt ja yrittänyt pitää suhdetta kasassa.

No ei varmaan kaikki mene yks yhteen, eri ihmiset.
Minusta on vain hälyttävä merkki ja tunnistan itseäni siitä, kun tunnuttekevän projektin siitä kuinka huono ja mahdoton sinä olet ja kuinka miehen täytyy kärsiä ja kestää.
Onko sinun vaatimuksesi oikeasti kohtuuttomia.
Minusta mahdoton ja negatiivinen ihminen on sellainen, että sille ei mikään kelpaa. Oletko sinä sellainen, että aivan sama mitä mies tekee se on aina väärin? Ja oletko ilkeä ja teetkö asioita vain vittuillaksesi miehelle?

 

se oli nimittäin se mistä meillä alkoi eron merkit.
Kun pian ei saanut edes suutaan avata, niin syytti jo kohtuuttomuudesta yms.
Mitä olen kelannut asiaa, niin vaadin aikoinani vain asioita joita jokainen normaali ihminen parisuhteeltaan voi haluta. Vaikka miten ajattelee, se ei ole kohtuutonta.

 

Apua, en kyllä ole! Olen yleensä tosi positiivinen, mutta asioiden meneminen solmuun on aiheuttanut negatiivisuutta. Mutta sekin on enemmän sitä, että joskus palaa hihat tai että ei osaa sanoa hyvää toisesta. Huomaan esim. kyllä, jos mies on tyhjentänyt astianpesukoneen tai toivotin mukavaa matkaa ja viikonloppua kun hän lähti. Annan suukon aina kun näen hänet, toivotan mukavaa työpäivää, annan iltasuukon jne. Kutsun miestä "kullaksi" ja kuten jossain aiemmassa viestissä kerroin, järjestelen yllätyksiä, hieron hartoita, ostan tuliaisia matkoilta ja teen hyvää ruokaa. En kuitenkaan mielestäni ammu tässä yli, vaan annan miehelle omaa aikaa, teen omia juttuja, harrastan, tapaan kavereita jne. Olen lopettanut rakastamisen sanomisen, kun mies vastasi siihen hiljaisuudella. Ainoa tosi paha asia on se, että välillä vaan "napsahtaa" ja uhkaan erolla, kun asiat eivät tunnu menevän eteenpäin. Silloin saattaa mennä överiksi ja voin esim. soittaa miehelle ja vaatia häntä sanomaan jotain. Ja mies loukkaantuu, koska hänen mielestään asiat ovat menneet eteenpäin ja että meillä on ihan kivaa (joskin mukavampaakin voisi olla).

Mutta toisaalta tajuan, että en ole _ihan_ mahdoton. Jostain syystä asiat ovat niin, että pahimmat puoleni tulevat esiin eikä hyviä puolia tueta.

 

Kyllä te vielä hyvään lopputulokseen päädytte.