No heips naiset =). Mie haluun kiittää teitä kaikkia tuesta tän yrittämisen aikana. Ei tällaista yksin olisi jaksanut. Paljon täällä onneksi niitä ilon hetkiäkin koettu, aina niin kiva toivottaa tervemenoa odottajiin. Asiaan saa myös perspektiiviä täällä. Ei se vauvan saaminen vain niin helppoa kaikille ole. On monia keillä homma venynyt vuosiin. On myös kiva nähdä nopeasti onnistuvia =). Olipa nyt miten tahansa, kaikki sitä vauvaa taatusti toivoo yhtä paljon.
Naisen kroppa on kyllä ihmeellinen. Voisi kirjoittaa vaikka kirjan omastaankin
. Onpahan oppinut siitä ainakin paljon.
Minä toivon jokaikiselle vauvaa tahtovalle, että jokainen saa toivomansa vielä joku päivä! Älkää tätä palstaa lopettako ikinä! Kyllä vertaistuki on se paras tuki. Monet naurut ja kyyneeleetkin vuodattaneena lueskellessa teidän kirjoituksia. Verkkokalvoihin on todennäköisesti piirtynyt punaiset viivat tämän seurauksena
. Ei varmaan pahitteeksi näön tarkastukseen ajan varaaminen.
Viime joulukuun alussa luulin olevani raskaana. Olikin ensimmäinen ovulaatio päällä ja sitten tuli ekat menkat sitten synnytyksen. Tämän myötä päätös että kuopukselle kaveri. Kävikin onnekkaasti että tulin heti raskaaksi, mutta se pieni ei matkassa pysynyt
. Jos olisi, olisin pari viikkoisen vauvan äiti nyt. Jatkettiin yritystä ja otettiin ovistikkuakin käyttöön. Imetys loppui huhti-toukokuun alussa ja sen myötä kierto normalisoitui, tulin raskaaksi taas, juhannuksen taiat vain meni pieleen ja sekin epäonnistui. Aiemmat lapseni saivat alkunsa max. 3kk jälkeen päätöksestä että vauva saa tulla. Kuopus yhdestä yhdynnästä. Mikä nyt on? Tämä liika yrittäminen ja toivominen? Vaiko kehossa joku vika? Vai eikö näin vain enää meille ole tarnoitettu? Sitä en tiedä. Uskon kuitenkin saavani vastauksen vielä tulevaisuudessa. Toivottavasti se auttaa ymmärtämään tätä asiaa. Uskoisin kyllä. Nyt elämä jatkuu. Yhden vauvan paikka kuitenkin tuolla sydämessä vielä on, joten hetken se ottaa että nämä asiat unohtuu. En tiedä mitään ihanempaa kuin raskaus, kasvava vauva ja masu, synnytys ja se ensikohtaaminen.. imetyshetket, vauvan kehitys, ensi hymy. Nämä kaksi keskenmennyttä elämänalkua.. ne ei unohdu tietty koskaan. Juuri nyt menkkojen alkaminen tuntui jotenkin vapauttavalta, kertonee minullekin stressin määrästä.
Toivon sydämestäni teille kaikkea hyvää, jokaiselle. Minun on nyt poistuttava täältä, jotta onnistun siinä, että vauvahaaveilut saa jäädä. Olette ihanaisia <3
Sydämellä Nelli, ikuinen vauvahaaveilija.