Häiritseekö sinua jos ystäväsi on todella pihi?

Alle kolmekymppinen oli siihen aikaan, nykyään jo yli kolmenkymmenen, mutta sama meininki jatkuu ilmeisesti edelleen. On ikisinkku nainen, hyvin omalaatuinen persoona, jonka ystävyyssuhteet ovat enemmän tai vähemmän sitä siipeilyä asiassa kuin asiassa. En mahda sille mitään, että tuollaiset erikoiset tyypit kiehtovat minua jollain tapaa. Tavallaan ärsyttävät hirveästi, mutta toisaalta on niin kiehtovaa kurkistaa siihen maailmaan, joka tuntuu omasta näkökulmasta niin kertakaikkiaan käsittämättömältä. Kai se vaan niin on, että erilaisuus on rikkaus ja meitä jokaista kaikkine omituisuuksineen tarvitaan, jotta elämästä saisi kaiken irti. Minäkin olisin monta hymyä köyhempi, jos en olisi tuota ihmistä tavannut.

Ihan täysi peesi. Tuohonpa juuri perustuu minunkin "omituisten otusten kerho" - kaveriporukka joka on niin outo että itekkään sitä juuri ja juuri siedän. Ja enpä muita vaadikaan sitä sietämään...

 

Mitä jos menisitte treffeille, maksaisitteko oman osuuden vai onko aina miehen maksettava?

Maksan aina itse. Kerran seukkasin miehen kanssa joka kertoi kaikille tarjoavansa minulle. Asia meni niin pitkälle että hän jopa valehteli sukulaisilleen ja työkavereilleen pelastaneensa minut entisestä suhteestani. Tosiasiassa hän oli opintovelkainen ja ostatti kaikenlaista pientä itselleen - ruokaa, kahvilareissuilla minä maksoin, samoin tarjosin viinit, oluet. Olen aina ollut tarkka siinä että hoidan omat menot itse. Koska olen pienipalkkainen joudun pihistelemään mutta en hyväksikäytä muita eikä ystäväni tarvitse tarjota mulle. Tuon miehen kohdalla en käsitä miten siedin sitä hyväksikäyttöä.

 

Kyllä häiritsee. Jos ollaan menossa johonkin tai tekemään jotain, niin kaikessa ratkaisee raha ("ei tehdä ainakaan sitä eikä sitä eikä sitä, eikä mennä sinne eikä sinne, mullei ainakaan oo rahaa siihen eikä siihen") eikä mitään voidakaan tehdä, on valmis ottamaan vastaan muttei anna koskaan mitään, jne. Minulla on sellaisia kavereita.

 

Periaatteessa jokainen käyttää rahojaan miten haluaa. Mutta mulla oli ystävä jonka piheys lopulta tuhoa meidän ystävyyden. Sillä kyllähän se ystävyyttä vaikeuttaa jos joku pihiytensä takia ei koskaan halua tehdä mitään: ei voi lähteä teatteriin, elokuviin, syömään, kahville tms kun ne on liian kallista. Mitä sellaiseen ystävyyteen jää jäljelle?