Häiritseekö sinua jos ystäväsi on todella pihi?

Laskee joka sentin tarkkaan.

 

Ei kokemusta moisesta, mutta varmaankin häiritsevää ja jollakin tapaa noloa jos ystävien keskenkin raha ratkaisee ja kaikki pitää olla tarkkaan laskettu ja koskaan ei voi vaikka tarjota ystävälle ateriaa tai kutsua kahville.

 

Ei häiritse kun sen kaverinhan elämää se vaan häiritsee eikä mun. Olkoot pihi, mä teen silti omat hankintani ja elelen mukavasti.

 

Mua ei häiritse, jos joku laskee pennejään, mutta se häiritsee, jos käyttää minua hyväkseen pihiytensä vuoksi. Ts. kutsuu aina itsensä kylään (ruoka-aikaan), maksattaa kahvinsa minulla jonkin ihme tekosyyn verukkeella, ei osallistu yhteisiin kuluihin jne. Eli pihiys sinänsä ei häiritse, mutta valitettavan usein siihen liittyy häikäilemätöntä tökeryyttä. Se nyppii ja onpa välitkin katkenneet tuollaisen vuoksi.

 

Mua ei häiritse, jos joku laskee pennejään, mutta se häiritsee, jos käyttää minua hyväkseen pihiytensä vuoksi.

Näin. Myös se häiritsisi, jos ystäväni arvostelisi rahankäyttöäni tai olisi avoimesti kateellinen hankinnoistani, joita ei itse raaski ostaa.

Muuten ei häiritse.

 

Omaan tuttavapiiriini ei ilmeisesti kuulu ketään niin pihiä, että asia olisi jotenkin häiritsevä. Olen itse melkoisen säästeliäs, mutta pihiksi en itseäni luokittele. Jos pihiys näyttäytyisi esim. ystävän hyväksikäyttönä jollain tapaa, esim. maksattaa toisella omia ostoksiaan ja muutenkin elää siivellä, silloin se voisi vaikuttaa ystävyyssuhteeseen. En usko, että jaksaisin kovin usein olla tekemisissä.

 

Ei minua häiritse jos ystäväni on todella pihi. Olkoon pihi.

Mikäs nyt sitten aloittajan mielestä on pihiä?

 

Se, että pyytää minut kahviseuraksi vain saadakseen nauttia herkkuja kahvilassa maksamatta niistä senttiäkään, on kieltämättä aika ärsyttävää. Minulla on tuttava, joka teki tämän pari kertaa ennen kun tajusin mistä oli kyse. Tein tyypille saman tempun kun hän teki minulle. Sen jälkeen ei enää tullut kahville -kutsuja. Ja mökötti koko kahvilassa olemisen ajan. Yritti jopa syödä pullani, koska oli maksanut sen.

 

Se, että pyytää minut kahviseuraksi vain saadakseen nauttia herkkuja kahvilassa maksamatta niistä senttiäkään, on kieltämättä aika ärsyttävää. Minulla on tuttava, joka teki tämän pari kertaa ennen kun tajusin mistä oli kyse. Tein tyypille saman tempun kun hän teki minulle. Sen jälkeen ei enää tullut kahville -kutsuja. Ja mökötti koko kahvilassa olemisen ajan. Yritti jopa syödä pullani, koska oli maksanut sen.

No niin pihi ei ole enää pihi, vaan oikeampi termi on siipeilijä.

Puhdas rehellinen pihi on ok.

 

Meillä on sellainen politiikka ystävien kesken että vuoroin tarjotaan eikä se oo niin justiinsa.

Voishan se olla aika huvittavaa jos joku kaveri laskeskelis rahoja jossakin ravintelissa, ja olis siinä käsiojossa; tästä puuttuu viel muutama euro.

 

Se, että pyytää minut kahviseuraksi vain saadakseen nauttia herkkuja kahvilassa maksamatta niistä senttiäkään, on kieltämättä aika ärsyttävää. Minulla on tuttava, joka teki tämän pari kertaa ennen kun tajusin mistä oli kyse. Tein tyypille saman tempun kun hän teki minulle. Sen jälkeen ei enää tullut kahville -kutsuja. Ja mökötti koko kahvilassa olemisen ajan. Yritti jopa syödä pullani, koska oli maksanut sen.

Voi ristus mikä siipeilijä! Toi pulla juttu!!!*pärsk*

 

Meillä on sellainen politiikka ystävien kesken että vuoroin tarjotaan eikä se oo niin justiinsa.

Voishan se olla aika huvittavaa jos joku kaveri laskeskelis rahoja jossakin ravintelissa, ja olis siinä käsiojossa; tästä puuttuu viel muutama euro.

Mä en tuosta huvitu. Liikuttavaa ja liittynee johonkin; sitten mennään tuon mukaan ja lasketaan sentilleen. Joku voi olla tositosi köyhä, silti yrittää maksaa sen minkä muutkin. Ylpeä, ei halua koskaan jäädä kenellekään velkaa? Tai petetty niin pahasti että ei enää luota kuin numeroihin?

Kyllä mulla semmoisiakin ystäviä on, tarkkoja ja "pihejä". On ollut jopa joitakin hyväksikäyttäjiä - joiden annan käyttää hyväksi, vaikka seurailen kyllä vähäsen. Niitäkin säälin. Tietoisiahan he ovat, vaikka ehkä osin kieltävätkin siipeilynsä.

 

Voi ristus mikä siipeilijä! Toi pulla juttu!!!*pärsk*

Kyseessä oli vähän alle kolmekymppinen nainen, joka mökötti minua vastapäätä naama mutrussa kuin pikkulapsella ja vihjaili toistuvasti, kuinka hänen pitäisi nyt ottaa omansa pois, kun joutui maksumieheksi. En viitsinyt muistuttaa niistä kerroista, kun minä maksoin hänen lautasen kokoiset viinerinsä ja kermamunkkinsa, tyydyin vain hymyillen nauttimaan jokaisesta pullanmurusta.

 

k-r-ö-h- -k-r-a-a-k Birgitten pullajuttu teki suuren vaikutuksen kyllä minuunkin, ja raakuin täällä kuin varis sille

 

Mitä jos menisitte treffeille, maksaisitteko oman osuuden vai onko aina miehen maksettava?

 

Mitä jos menisitte treffeille, maksaisitteko oman osuuden vai onko aina miehen maksettava?

Minä olen täällä Suomessa aina maksanut ite. Ei ole kukaan tarjoutunutkaan maksamaan puolestani.

 

Kyseessä oli vähän alle kolmekymppinen nainen, joka mökötti minua vastapäätä naama mutrussa kuin pikkulapsella ja vihjaili toistuvasti, kuinka hänen pitäisi nyt ottaa omansa pois, kun joutui maksumieheksi. En viitsinyt muistuttaa niistä kerroista, kun minä maksoin hänen lautasen kokoiset viinerinsä ja kermamunkkinsa, tyydyin vain hymyillen nauttimaan jokaisesta pullanmurusta.

vihjaili toistuvasti.. voi kamala

 

Mitä jos menisitte treffeille, maksaisitteko oman osuuden vai onko aina miehen maksettava?

Riippuu tilanteesta ja iästä jne. Kuinka rakastunut on.

Jos en ole ollut erityisen rakastunut, haluan AINA maksaa. Koska en halua jäädä miehelle mitään velkaa.

Nuorempana yhtäköyhien kanssa treffaillessa myös maksettiin itse. Puolin ja toisin. Sittemmin sinkkuillessani, jos olin toyboyn kanssa treffeille maksoin vain oman osuuteni (ehkä olis joskus pitänyt maksaa boynkin osuus; niin TOY ei ollut kuitenkaan yksikään boy).

Lapsiin liittyvässä avioliitossani ei laskettu mitään, mutta minä siinä kyllä pitkässä linjassa päädyin toooodella maksunaiseksi. Mieshän opiskeli peräti 14 vuotta - juu-u. hidasta juu, ja tehotontakin. Aikaa meni muuhunkin, mm. toisiin naisiin. Mutta oppirahojahan ne oli meillekin. Onneksi se liitto päättyi ja päädyinkin sitten nykyiseni kanssa kimppaan.

Ja nykyään maksamme elämämme erittäinkin puoliksi. Tekniikka mahdollistaa niin selkeän seurannan että aina tiedämme kuka on kummallekin pystyssä. Tasoihin menee, yleensä. Rakastan tätä miestä, hän on ihanasti yhtä tarkka kuin minä.

 

[QUOTE="hmh";29449608]Mä en tuosta huvitu. Liikuttavaa ja liittynee johonkin; sitten mennään tuon mukaan ja lasketaan sentilleen. Joku voi olla tositosi köyhä, silti yrittää maksaa sen minkä muutkin. Ylpeä, ei halua koskaan jäädä kenellekään velkaa? Tai petetty niin pahasti että ei enää luota kuin numeroihin?

Kyllä mulla semmoisiakin ystäviä on, tarkkoja ja "pihejä". On ollut jopa joitakin hyväksikäyttäjiä - joiden annan käyttää hyväksi, vaikka seurailen kyllä vähäsen. Niitäkin säälin. Tietoisiahan he ovat, vaikka ehkä osin kieltävätkin siipeilynsä.[/QUOTE]

Meidän porukan kesken tuo käsi ojossa oleminen olis vitsi, siksi se mua naurattaa.

 

Mitä jos menisitte treffeille, maksaisitteko oman osuuden vai onko aina miehen maksettava?

Olen joskus yrittänyt huonolla menestyksellä.

 

Olin jo lähtemässä pois, mutta kun aloin muistelemaan tuota kahvilapummia, tuli samasta tyypistä mieleen pari muutakin juttua. Voi mennä hiukan ohi tästä piheys-aiheesta, muttei kovin paljon.

Hän oli raaputusarpojen suurkuluttaja. Kävin ennen tätä kahvila-episodia tämän samaisen naisen luona kylässä ja vein mennessäni viemisinä kolme Ässä-arpaa. Välittömästi arvat saatuaan hän kiittämisen sijaan mutristi huuliaan ja totesi, että "otit näitä huonoja". Hän olisi tahtonut saada Casinoita. Koska hän ei myöskään saanut huonoista arvoistaan voittoa, hän piinasi minua koko vierailun ajan muistuttelemalla, kuinka huonot arvat olin tuonut ja seuraavalla kerralla pitäisi tuoda Casinoita. Ostin ne arvat ilahduttaakseni häntä, mutta ilahduttamisen sijaan olinkin tehnyt katastrofaalisen etikettimokan tuomalla hänelle vääränlaisia arpoja.

Mutta ei tässä mitään, hän yllätti minut täysin, kun tapasimme seuraavalla kerralla. Hän nimittäin toi minullekin arvan. Se oli Ässä arpa, tietenkin. Olin aidosti yllättynyt, koska hän on viimeinen ihminen jolta odotan saavani yhtään mitään. Arvan mukana tuli kuitenkin ehto: jos sattuisin voittamaan arvalla, hänen pitäisi saada voitosta puolet itselleen. Sanoi jonkun summankin, jonka yli menevät voitot pitäisi jakaa fifty-fifty. Kaiken hulluuden lisäksi hän oikeasti TARKASTI arvan sen jälkeen, kun olin raaputtanut sen ja todennut, ettei tullut voittoa. Hän siis otti sen arvan kädestäni ja tarkasti yritänkö huijata koko voittopotin itselleni...

Tuo tuttavuus ei ole koskaan lämmennyt ystävyydeksi asti. Nykyään vaihdamme pari sanaa jos tapaamme, mutta ei sen kummempaa.

 

Olin jo lähtemässä pois, mutta kun aloin muistelemaan tuota kahvilapummia, tuli samasta tyypistä mieleen pari muutakin juttua. Voi mennä hiukan ohi tästä piheys-aiheesta, muttei kovin paljon.

Hän oli raaputusarpojen suurkuluttaja. Kävin ennen tätä kahvila-episodia tämän samaisen naisen luona kylässä ja vein mennessäni viemisinä kolme Ässä-arpaa. Välittömästi arvat saatuaan hän kiittämisen sijaan mutristi huuliaan ja totesi, että "otit näitä huonoja". Hän olisi tahtonut saada Casinoita. Koska hän ei myöskään saanut huonoista arvoistaan voittoa, hän piinasi minua koko vierailun ajan muistuttelemalla, kuinka huonot arvat olin tuonut ja seuraavalla kerralla pitäisi tuoda Casinoita. Ostin ne arvat ilahduttaakseni häntä, mutta ilahduttamisen sijaan olinkin tehnyt katastrofaalisen etikettimokan tuomalla hänelle vääränlaisia arpoja.

Mutta ei tässä mitään, hän yllätti minut täysin, kun tapasimme seuraavalla kerralla. Hän nimittäin toi minullekin arvan. Se oli Ässä arpa, tietenkin. Olin aidosti yllättynyt, koska hän on viimeinen ihminen jolta odotan saavani yhtään mitään. Arvan mukana tuli kuitenkin ehto: jos sattuisin voittamaan arvalla, hänen pitäisi saada voitosta puolet itselleen. Sanoi jonkun summankin, jonka yli menevät voitot pitäisi jakaa fifty-fifty. Kaiken hulluuden lisäksi hän oikeasti TARKASTI arvan sen jälkeen, kun olin raaputtanut sen ja todennut, ettei tullut voittoa. Hän siis otti sen arvan kädestäni ja tarkasti yritänkö huijata koko voittopotin itselleni...

Tuo tuttavuus ei ole koskaan lämmennyt ystävyydeksi asti. Nykyään vaihdamme pari sanaa jos tapaamme, mutta ei sen kummempaa.

Ehanaa!

Oliko kenties kyseessä hiukan varttuneempi henkilö? Ainakin sellaisen mielikuvan tuosta sai.

 

Jos siipeilee minun pussilla niin häiritsee, muuten ei.

 

Ehanaa!

Oliko kenties kyseessä hiukan varttuneempi henkilö? Ainakin sellaisen mielikuvan tuosta sai.

Alle kolmekymppinen oli siihen aikaan, nykyään jo yli kolmenkymmenen, mutta sama meininki jatkuu ilmeisesti edelleen. On ikisinkku nainen, hyvin omalaatuinen persoona, jonka ystävyyssuhteet ovat enemmän tai vähemmän sitä siipeilyä asiassa kuin asiassa. En mahda sille mitään, että tuollaiset erikoiset tyypit kiehtovat minua jollain tapaa. Tavallaan ärsyttävät hirveästi, mutta toisaalta on niin kiehtovaa kurkistaa siihen maailmaan, joka tuntuu omasta näkökulmasta niin kertakaikkiaan käsittämättömältä. Kai se vaan niin on, että erilaisuus on rikkaus ja meitä jokaista kaikkine omituisuuksineen tarvitaan, jotta elämästä saisi kaiken irti. Minäkin olisin monta hymyä köyhempi, jos en olisi tuota ihmistä tavannut.

 

Mitäpä se mun elämääni häiritsis. Jokainen elää niinkuin parhaaks näkee.