Haaveissa vauva

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Juulia33
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Uskon vahvasti, että se 9kk kasvattaa ja valmentaa. Kunhan perustunne on positiivinen, että todella haluaa äidiksi, vanhemmaksi. Valmis ei kai kukaan ole koskaan minkään asian suhteen. Asioihin kasvetaan. Mutta "pelko" ja empiminen on luonnollisia tunteita...Onhan kyse suuresta vastuusta, pienen ihmisen hyvinvoinnista ja kasvatuksesta. No, sellaiseen kukaan tuskin ryhtyy heppoisin perustein. Oma lapsi on kuitenkin lahja, suurenmoinen sellainen!
 
Useimmiten varmasti miehillä vie enemmän aikaa sopeutua ajatuksiin vauvahaaveista. Kummasti vaan tuntuu siltä, että mies haluaisi aina vaan lisätä puoli vuotta, ja puoli vuotta, ja puoli vuotta... En missään nimessä haluaisi olla painostamassa ja mieskin haluaa ihan varmasti vain minun onneani. Tärkeää olisi, että molemmat olisivat vauvaprojektista innoissaan, sillä tavalla voisi valmistaa parisuhteenkin tulevaan muutokseen. Tämän hetkisellä suunnitelmalla pillerit jäävät pois ensi talvena ja ennen sitä matkustellaan ja nautitaan toisistamme.
 
Lorete, ihan järkevältä kuulostaa. Meillä mies ei sano mitään konkreettista aikaa, hän vain "ei tiedä". Enkä halua ryhtyä hommaan ilman hänen innostustaan asiasta, itselläkin kyllä vielä niin paljon mietittävää, pelkoja ja huolia asian suhteen... Mutta kun se ajatus itsellä ei kypsynyt pikkuhiljaa vaan yhtäkkiä mieli muuttuikin :) Saa nähdä miten meitin käy :)
 
Juulia täällä edelleen odottelee menkkojen alkamista..3 vk myöhässä eikä oirettakaan alkamisen suhteen..
Ja se labra raskaustestihän oli nega:(
Hitsi mitä tehdä?
 
Juulia, sun varmaan kannattais soitella lääkärille aikaa, 3vk on jo aika paljon, jos kerran testikin oli nega. Tai oisko edes häviävän pientä promillen mahdollisuutta että se testi ei vielä olis näyttänyt oikein...? Ootko kokeillut testata itse sen jälkeen, vai vaan luottanut tuohon tulokseen? kun en tiedä onko noi labratestit täysin 100% varmoja (no kai ne on, mutta jos tällä kertaa kuitenkin olisi jokin virhe käynyt...)
 
Juulia, menkat voi kyllä heitellä paljonkin alussa. Mullakaan ei ole ollut kunnon kuukautisia marraskuun jälkeen, mutta tasan 42 päivän välein on tullut teelusikallinen verta, joten oletan, että ne ovat kuukautiset, koska ovat tulleet säännöllisesti, vaikkakin niukanlaisesti. Kannattaa pitää vaikka jonkinlaista kalenteria kaikista tuntemuksista pillereiden lopettamisen jälkeen, niin sitten niissä mahdollisesti voi nähdä jotain säännönmukaisuutta. Lääkärille kyllä tosin kannattaa mennä kysymään, saisiko kuukautiset normaaleiksi, koska teillä yritys on alkanut.
 
Meillä elellään ihmeellisiä aikoja. Mulla alkaa pillerit loppumaan parin viikon päästä ja juttelin miehelle, että pitäis tilata aika gynelle. Mies siihen tokaisi, että mitäs jollet tilaa.No minä siihen, että sitten mennään ilman ehkäisyä ja riskillä (enpä oikein innostu kumien kanssa pelaamisesta). Saas sitten nähdä kuis meitin käy. varmaan käyn tarkistuttamassa paikat ja otan reseptin varuiksi, mutta mutta........
Sinänsä jännää, että nyt kun alkaa mies lämmetä ajatukselle mulla alkaa tulla perääntymisoireita. Alkaa suoraan sanottuna pelottaa vimmatusti.
 
heip utelias pahalainen. saatiin eilen keskusteltua miehen kanssa kunnolla asiasta, ja selvisihän se, että hänen mielestään vauvalle pitää olla ns. puitteet kunnossa, raha-asiat ja hoitoasiat ja kaikki valmiina.... ymmärrän ja olen samaa mieltä, mutta en kyllä jaksaisi kauhean kauaa odottaakaan vaan haluaisin liittyä jo noihin jännääjiin....:)
mutta toisaalta, jos se nyt sanoisi, että "nonni, aloitetaanpa sitten heti" niin kyllä minä varmaan perääntyisin. on se vaan niin pelottava tilanne! kauankohan tätä pelkoa ja soutaamista ja huopaamista pitää kestää? voiko asiassa olla koskaan ihan satavarma?
 
Heips!

Ajauduin jotenkin tänne lueskelemaan ketjuanne ja ajattelin yrittää kannustaa. Itsellä oli takana pari vuotta aktiivista yritystä ja lähes toiset pari mokomaa passiivisempaa, ennen toivottua plussaa. Uskokin oli välillä niin pahasti koetuksella, että parisuhdekin kärsi siitä. Pillereitä olin syönyt lähemmäs kymmenen vuotta ja yritys alkoi heti niiden lopettamisesta. Ikää oli vähän reilu 20.

Pitkästä yritysajasta huolimatta, äidiksi ja vanhemmaksi kasvaminen tapahtuu vasta odotusaikana. Itsellä kävi niin, että lähes koko raskausaika kului asiaa sisäistämättä, sillä "en antanut itselleni lupaa uskoa", että kaikki sujuisi loppuun asti hyvin, pitkän yritysajan ja alkuraskauden vaikeuksien vuoksi. Kokonaisuudessaan tilanteen tajusi vasta sairaalaan lähtiessä. Kuitenkin kun tyttö annettiin syliini, olin täysin valmis hänen äidikseen ja ottamaan hänestä vastuun. Nyt ajatuskin siitä, että pelkäsin, etten ole valmis, tuntuu vieraalta. Lapsen synnyttyä loppu sujuu kuin itsestään ja pian tuntuu jo siltä,kuin lapsi olisi aina ollut osa perhettänne! Minun on jopa vaikea täysin muistaa aikaa ennen nyt 4 kk ikäistä tytärtämme.

Juulia33:minulla oli myös kovia,viiltäviä kipuja alavatsassa ja "kohdun sivuilla" pillereiden lopettamisen jälkeen. Kävin lääkärissä,jossa munasarjani ultrattiin. Kaikki näytti kuitenkin olevan kunnossa ja lääkäri sanoikin, että kyseiset kivut yleisiä ja suntyvät siitä kun pillereillä "nukutetut" munasarjat "heräävät" uudestaan henkiin.

Tsemppiä teille kaikille kuumeiluun ja tulevaan odotukseen!

 
Alkuperäinen kirjoittaja ä10/06:
Kuitenkin kun tyttö annettiin syliini, olin täysin valmis hänen äidikseen ja ottamaan hänestä vastuun. Nyt ajatuskin siitä, että pelkäsin, etten ole valmis, tuntuu vieraalta. Lapsen synnyttyä loppu sujuu kuin itsestään ja pian tuntuu jo siltä,kuin lapsi olisi aina ollut osa perhettänne!

Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki eivät koe asiaa samalla tavoin. Moni äiti pelkää olevansa "huono", kun ei pysty heti vastasyntyneen kanssa kokemaan sitä suurta rakkautta ja leijonaemon tunteita, joita "kuuluu" kokea. Joillekin lapseen kiintyminen tapahtuu ajan kanssa, ja moni äiti kokee pikkuvauva-ajan epäkiitollisena raatamisena, josta ei saa oikein mitään itselleen. Mutta kunhan vauva kasvaa ja alkaa ottaa kontaktia ja olla oma persoonansa, tilanne useimmiten tasoittuu.

Ihan vaan siksi otin tämän esille, että joillekin tuo "ensi silmäyksellä rakastumisen" puute on shokki ja ehkä jopa masennuksen osasyy. Se ei tarkoita, etteikö silti olisi hyvä äiti ja etteikö oppisi rakastamaan lastaan.
 
Juu, täytynee soitella lähiaikoina terveysasemalle tai suoraan gynen polille, siellä kun on tuota endoa hoidettu..ja olen sinnekin "hoitosuhteessa". Kiitos Caktus ja Anna vinkeistä...Tuo oli hyvä vinkki, et pitää vähän kirjaa "tuntemuksista", sillä niitä vatsakipuja on taas (valitettavasti) ollut. Tavallaan pelottaa ne kivuliaat endo-kivut..niitä aikoja ei takas haluais.
ä10/06: mulla oli näitä samoja kipuja muutama vuosi sitten ja terv.aseman omalääkäri löysi munasarjasta jonkun kyhmyn..no, passitti gynelle..siellä ne ei noteerannu sitä mitenkään, kävin kontrollissakin puolen vuoden päästä.Mutta, kuten kerroit..munasarjat heräilee..ja siltä se kyllä vähän tuntuu, tosin toispuoleisesti ;)
No, ei auta ku mennä päivä kerrallaan..
Tsemppiä kaikille...
 
Tervehdys kaikille,
Olen 26-vuotias opiskelija, ja minulla on nyt puolen vuoden ajan ollut hirmuinen vauvakuume. Se tuntuu vain voimistuvan päivä päivältä... Mies on onneksi myös lämmennyt ajatukselle, ja tarkoitus olisi jättää pillerit pois kesällä. Kiva lukea muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien tuntemuksia.

Halu saada lapsi on valtava, mutta silti tulevaisuus mietityttää, etenkin taloudellinen pärjääminen ja työnsaanti (olisin varmaan jo melkein valmistumassa vaikka tärppäisikin heti, en käy töissä tällä hetkellä)... Toisaalta luotan siihen, että kyllä varmasti pärjäämme ihan hyvin. Mies käy töissä, mutta palkka ei ole päätä huimaava. Onko muita vielä opiskelevia kuumeilijoita?
 
Kyllä on kamalaa, kun ei osaa päättää. Pillerit alkaa pikkuhiljaa loppumaan (enää olis 10 päivää jäljellä) ja mies sanoi eilen, et päätin mitä tahansa saan häneltä täyden tuen.
HJÄLP!!!!!
Mieli tekis kovasti vaavia, mutta,mutta,mutta!!!!
10 vuotta kun on pilsuja popsinut tulee väkisinkin mieleen, miten käy menkkojen säännöllisyyden,keston,ovulaation kanssa....ym.
 
Lopeta ihmeessä.. Itse popsein kahdeksan vuotta ja elämä ilman pillereitä on ollut ihanan vapauttavaa.. Varmaan vähän sama kuin hipeille olo ilman rintsikoita, hih.. ;)) Päätös pillereiden lopettamisesta ei tarvitse vielä tarkoittaa, että aloitatte vauvan yrittämisen. Mutta suosittelen, enää en itse pillereitä aloita, vaikka niiden kannattaja aina ennen olenkin ollut.
 
Tiedoksi vain; menkat alkoi viikonloppuna..että kai tää tästä normalisoituu tai jotain??
Utelias pahalainen: totta on että vie varmasti oman aikansa ennenkuin kroppa tottuu elämään ilman pillereitä...Mutta sitä suuremmalla syyllä, mikäli lapsia haluaa, kannattaa ne pillerit pois jättää hyvissä ajoin..
Itsekin tässä mietin, että viekö vuoden vai kaksi ennenkuin homma normalisoituu. Ei vain, voihan se normalisoitua nopeamminkin..mutta taitaa pessimisti nostaa päätään?

 
Työkuvioissa muutoksia..nyt mietin siirränkö haavetta vai annanko asioiden tapahtua painollaan, jos on onnistuakseen. Sillekään ei mitään estettä ole. Elämä on elämää ja työ vain työtä. Maailma ei kaadu vaikka raskaaksi tulisinkin. Nyt tosin mahdollisuudet saattavat vähetä, sillä seuraavat kuukaudet tulevat olemaan stressaavia...
Hm...
 
Hitsiläinen...meitsi elelee jänniä aikoja. Torstaina otan viimeisen pillerin ja siitä se virallinen yritys sitten lähtee käyntiin. Kyllä hiukan pelottaa kun on talohankkeita saman aikaa meneillään, mutta mistäs sitä tietää milloin tärppää...jos ollenkaan.
 
Utelias pahalainen; ONNEA yritykselle, samassa veneessä ollaan. Toivotaan että pian kuullaan positiivisia uutisia. Vaikka niinhän se taitaa olla, että oman aikansa vie ennenkuin kroppa tottuu elämään ilman pillereitä...
 
Kuten myös minulta, onnea yritykseen, Utelias pahalainen! Toivottavasti tärppää pian, saa talohankkeet vauhtia;)

Juulia33: Pähkäilit vauvahaaveiden ja työkuvioiden välillä. Jos ajatellaan että työt eivät periaatteessa tekemällä lopu, vauvan saamisesta taas ei voi koskaan etukäteen tietää... Työ on vain työtä, kuten sanoit. Vaikka totta on, että ei työkään koskaan ole itsestäänselvyys ja mihin hommiin sitä loppupeleissä palaisi äitiysloman jälkeen, onko koko työpaikkaa enää olemassa.

Toivottavasti stressi ei kuitenkaan vaikuta mahdollisuuksiisi raskautua, jos se on yhä suunnitelmissa:)
 
Täälä sitä sitten odotellaan menkkoja alkavaksi, että päästään "yrittämisen makuun"....vaikka hiukan pelottaakin, silti on aika luottavainen olo kaikkeen tulevaan. Toivon tietenkin, että tärppi kävisi nopeaan, mutta olen myös varautunut pidempään "tahkoomiseen". Olikos se niin, että joku tässä kierrossa on jo yrittänyt pidempäänkin?????
 
Minä täällä taas...Ajattelin laitta pienen gallupin pystyyn aiheesta: Jollei tärppi käy vuodessa, oletteko valmiita lähtemään lapsettomuushoitoihin?
Itse olen vielä niin alussa yritystä, etten ole ehtinyt asiaa kunnolla miettiä. Tällä hetkellä tuntuu kyllä siltä, että jollei lapsi lähde luomuna alulle niin eletään sitten kahdestaan parisuhteessa.
 
Yonni; ei työkuviot sotke vauvahaavetta..yritystä on edelleen. ei tässä iässä voi enää alkaa laskelmoida. en jaksa ajatella mitä äitiysloman jälkeen jne. aika näyttää, mikäli raskaaksi ylipäänsä tulen. Täytyy yrittää työpaineista huolimatta antaa aikaa itselleen ja parisuhteelle ja toivoa parasta:)
Utelias pahalainen; mä olen miettinyt tuota asiaa joskus..en taida olla valmis lapsettomuushoitoihin ym. Voihan toki olla niinkin että jos se tilanne olisi edessä, niin asiaa puntaroisi eri tavoin, mutta nyt tuntuu siltä..Tiedän, että se olisi pieni henkilökohtainen maailmanloppu, jos vauvaa ei tulisi, mutta eiköhän siitäkin yli pääsisi. En tiedä, omalla tavallaan henkisesti raskaita asioita nämä..
 
Oliskos ihan huono ajatus, että listattais hiukan keitä täällä haaveilee vauvasta ja hiukan tietoja myös. Olen huomannut käytännön toimivan muissa ketjuissa. Siitä näkis suoraan iät ja yrityksen keston, kun ainakin multa ne tiedot onnistuu unohtumaan nopeaan.

Jospas minä aloitan ja muut seuraatte perässä, jos yhtään kiinnostaa!!!

Utelias pahalainen 28v Y03/07, Varsinais-Suomi
 

Yhteistyössä