Tervetuloa vaan
Rapu82! :wave: Mulla on kans samanlaiset suunnitelmat ajoituksen suhteen - eli 2010 tai myöhemmin. Naimisiin siis ollaan menossa loppuvuodesta ja sen jälkeen pikkuinen saisi tulla. Sitähän ei etukäteen voi tietää miten elämä menee ja tärppääkö edes.
Mulla on hieman endometrioosi-taustaa ja kovasti oon allerginen - eli lapsen saaminen ei oo mitenkään kiveen kirjoitettu. Mutta eihän se ole kellään. Ensimmäisen kerran gyne pyysi miettimään lapsen hankkimista kun olin parikymppinen ja mulle tuli silloin kauhea paniikki. Olin kyllä silloin parisuhteessa teinirtakkauteni kanssa, mutta opiskelut kesken ja tunsin itteni ihan kakaraksi. En siis tuolloin, tuossa elämäntilanteessa, ollut vielä valmis äidiksi. Sain tehtyä itselleni selväksi tuolloin, etten halua hankkia lasta vain sen takia että yleensä saisin lapsia - vaan lapsen pitää olla
oikeasti toivottu. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?
Tää vauvakuumeilu on yllättänyt mut itseni ihan totaalisesti. Mulle on aina ollu selvää, että lapsia haluan - mutta näin kovasti...!? Miten teidän puolisot? Meillä mies on kiusannu mua vauvakuumeesta, ihan hyväntahtoisesti kylläkin.
Ollaan puhuttu siitä, että vauvaa yritetään kun sitä molemmat omalta osaltaan haluaa, eli siis yhteisellä päätöksellä. Ja molemmat ollaan sitä mieltä, että naimisiin ensin. Eli vuosi pitäisi jaksaa odottaa...odottamista.
Mutta mies siis suhtautuu asiaan oikein positiivisella mielellä.