Toggle sidebar

Haaveissa vauva 5

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tähti*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Missäs kaikki ovat kun on niiiiiiiin hiljaista. Täällä nuhanenä ilmoittautuu. Pää on täynnä räkää, mutta onneksi menkat on pikkuhiljaa taas väistymässä taka-alalle. Eilen hain apoteekista puolen vuoden pillerit ja miehen kanssa juteltiin, että voipi olla että jäävät tämän neidin viimeisiksi =)=)=)...tai sitten mokoma pyörtää TAAS puheensa. No sitä murehditaan sitten ensi vuonna.
 
Hei, toi kuulostaa lupaavalta utelias pahalainen!! :D aika rientää kuitenkin tavallaan aika nopsaan.. mulla oli tammikuussa se odotus että ensin häät.. eli 8kk, aika tuntu pitkältä mutta loppujen lopuksi se meni kyllä äkkiä :)

Tää on varannu nyt gynen ens viikoks... ja miehen käsittelyyn joudun.. jotenkin kammoan miesgynejä.. vaikken oo koskaan ollutkaan :DD hah! tai en kammoa mutta jännittää vähän...

muitaki nuhaneniä täällä.. mulla vieläki nuhaa, ja kunnolla kipeenä olin tos viikko sitten.. paranemisia!
 
Heip!Mä oon lukenu näitä juttuja jo jonkun aikaa, vaikka emme vielä mieheni kanssa lasta yritäkään. Mä oon ollut valmis jo seurustelun alusta lähtien (3v), mutta hänellä kestää...:( Kauheeta kriisiä pukkaa...Ilmeisesti ketjuun voi liittyä siis vaikka ei vielä "yritäkään" lasta. Olisi kiva saada vähän vertaistukea muilta jotka myös vaan haaveilevat. Toivottavasti kohtaa pääsisi jo yrittämään...

Eli siis: 27/27, Pk-seutu, ja haaveilu ja kuumeilua vielä vasta...
 
Wilmalle tervetuloa!Ja tervehtymisiä nuhanenille. :)

Täällä ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Ei edes yritytstä. Joskus mietinkin, että tässä perheessä vauvojen tulo on suoranainen ihme, kun yrityskin on niiiiin vähäistä. :/

Kauhutarinoista miesgynestä: Terveyskeskuksessa multa otettiin vain papa ja nopeasti katottiin paikat. Mies oli siis yleislääkäri. Hän veti päähänsä sellasen vanhanaikaisen tutkimuslampun, jossa oli johto. No johto ei ylettänyt sinne lavetille asti, jossa mä makasin ilman housuja. Mikäs siinä, mä pois siitä ja siirtämään lavettia lähemmäs ukon kanssa. Oli todella typerä olo. :(

BB-Tiinakin oli raskaana. Prkl. Vaikka siinä kp:ssä olikin sekoilua...
 
Tervetuloa Wilma! Mulla on sama tilanne - miehellä kestää.

Eilen kerroin kaverille, että haluaisin jo alkaa perhettä perustamaan. Hän sanoin ajatelleensa, että eroamme ennemmin kuin lähdemme pitemmälle. Olin kyllä järkyttynyt.

Aika kiusallinen tilanne Grapen.
 
Hitsi kyllä ihmiset on typeriä... Jos noin ajatteleekin niin ei sitä pitäis ainakaan ääneen sanoa, niinku Lumikukan kaveri. Grrr.

Ja Wilma, tervetuloa joukkoon =) Tuntuu olevan aika paljon noita miehiä, joilla tuo kestää...

Meillä siis jätettiin ehkäisy pois pari viikkoa sitten, eli mies on kyllä sinänsä mukana asiassa, mutta ei se sillä tavalla innostunut oo. Esim. kun mä halusin ostaa odotus-lehden kun käytiin kaupassa, se oli vaan että eikö se nyt oo vähän turhan aikasta... (Ja meitsihän vetäs herneen nenään, tein kärpäsestä härkäsen ja olinkin jo sitä mieltä että se ei siis haluukaan lasta mun kanssa. Hoh.)

Mutta siis ihanaa että tää palsta on olemassa niin voi pohtia asioita muiden kanssa, ettei tarvi miestä kiusata vauvamietteillä koko aikaa ;) Ja kun ei oikein muillekaan voi/halua vielä tässä vaiheessa asiasta puhua.

Pistetäänpäs muuten asiasta galluppi pystyyn; eli kenelle olet/olette kertoneet että yritys on päällä? Tai että kauhee vauvakuume on mutta mies ei vielä ole valmis?

Mä ajattelin ensin että en kertois kellekään, mutta en oo osannu pitää suutani kiinni. Niinpä olen jutellu asiasta työkaverin (muutenkin hyvä kaveri, joilla myös yritys päällä), pikkuveljen (odottavat esikoistaan) ja kolmen kaverin kanssa. Mutta periaattena on että sellasille ihmisille voi kertoa, joille sitten voi kiusaantumatta kertoa myös jos on tullut keskenmeno tai jos ei vaan tärppää...
 
Itseasiassa en pahastunut, mutta järkytyin/yllätyin. Löytyihän sille sitten selityskin kun jutskailtiin... Kerron aina avoimesti kriiseistä ja jos mieltä painaa jokin asia - hyviä juttuja ei sitten tulekaan niin hehkutettua. Joten kamulle oli suodattunut vain ne negatiiviset asiat. :(

Oon kertonut meidän tilanteesta parille parhaimmalle kaverille, enkä varmaan useammalle kerrokaan. Mä kans ajattelin ensin, etten kerro kenellekään, mutta ei oo malttanut olla kertomatta :) Varmaankin sen yrityksen alun/raskautumisen kanssa käy myös niin, että kerron näille samoille ihmisille + veljelleni siitäkin. Koska tarviihan sitä tukea joka tapauksessa, kävi hyvin eli huonosti. Ja mieskin oli vkl kertonut siellä mökillä kavereilleen, että olen pelannut vauva-kortin :)
 
Pikkuhiljaa on miestä pehmitelty ja asteittain edetty haaveilussa. Minä olen kuumeillut jo muutaman vuoden. Lievityksenä siihen (ja myös pentukuumeeseen) päätettiin ottaa koiravauva, joka on jo parivuotias. Sitä onkin hoidettu ja rakastettu niin paljon kuin pieni koira vaan ansaitsee. Mies on tullut hitaammin kuumeilussa perässä. Tiukkojakin keskusteluja on käyty läpi menneinä vuosina kyseisestä aiheesta. Yhteistä taivallusta on kertynyt jo 7 vuotta. Siis olen tehnyt kauan työtä miehen pehmittämisessä. Ei ole ollut helpoimmasta päästä. Jouduin laittamaan usein jäitä omaan hattuun etten painosta liikaa. Naimisiin menon myötä ollaan nyt kuitenkin otettu suuri harppaus vauvakuumeilun puolelle. Myös mies on alkanut puhua vauvasta ja siihen liittyvistä asioista. Välillä huomautan keskustelun suunnasta ja sitten korvat punaisena myönnetään, että ehkä sitä kuumetta alkaa olla.
Ihan vielä ei olla kuitenkaan yritystä aloitettu. Ehkäisytuotteet on kuitenkin lopetettu, mutta tällä hetkellä mennään vielä "varovaisesti" keskeyttämällä. Greippimehua olen alkanut juomaan, muita ennakkovalmisteluja ei olla vielä harrastettu. Foolihappo olisi kyllä muutoinkin tarpeen, on ollut puutosoireita. Mitähän muita ravintolisiä voisi alkaa nappailla näin pari kuukautta etukäteen. Ollaan sovittu yhdessä tuumin lapsenteon aloituksesta häämatkalla muutaman kuukauden päästä. Asia jänskättää kumpaakin positiivisella tavalla.

Wilman ja Lumikukan tilanteet kuulostavat niin tutuilta. Meillä edettiin asoissa aikaa antamalla. Välillä innostuin puhumaan vauvahaaveista vähän liikaa ja sitten tulikin kehotus olla asiasta vähän aikaa puhumatta. Annoin silloin miehelle aikaa ja hän kypsyttelikin niitä asioita mielessään, vaikka minusta ei siltä aina näyttänyt.

Nyt pitää alkaa imuroimaan.
 
Miten teillä, jotka ootte kuumeessa, mutta ette vielä yritä (kun mies ei ole valmis tai muusta syystä), miten käsittelette muiden raskausuutiset??Mulle nää asiat on todella vaikeita...Saatiin tietää juuri et avomiehen pikkusisko (24.v) odottaa ja mä friikkasn totaalisesti. Vaikka ne onkin kihloissa olleet jo iät ja ajat niin enemmänkin odoteltiin niitä hääuutisia kuin vauva-uutisia...

P.s. Sori kun tuli näin pitkä...

Tuntuu niin pahalta kun kuitenkin ollaan siskon kanssa tosi läheisiä ja ollaan puhuttu vauvoista paljon ja hän oli sitä mieltä, että meidän pitäisi saada vauva ekaksi. Ja nyt kävikin sitten näin...En usko, että oli suunniteltu, mutta tervetullut...Ja mä olen ihan paskana...S-lomaa jouduin ottamaan kun oli niin paha olo ja miehen kanssa riideltiin tietty asiasta.Miksei se ole valmis ja kuinka kauan joudun odottaman jne jne. Juuri kun yksi kaverin vauva syntyi (sama kriisi tuli sillonkin kun sain tietää) niin taas pukkaa uutta kriisiä...

Kävin juttelemassa työterv.hoitajan kanssa ja se ymmärsi tosi hyvin. Oon parin kaverin kanssa näistä asioista jutellut, mutta en aio nyt tästä romahduksesta kertoa muille.En jaksa kuulla "kyllä sunkin aika tulee vielä" tms. juttuja. Mulla on paska olo. Kuitenkin olen tosi onnellinen miehen siskon puolesta...Siitä lapsestahan tulee meidän lapsen serkku...Mutta jotenkin tuntuu, että niillä on nyt kaikki (uusi iso asunto, koira, kihloissa, ja vielä nuorempiakin...).tää kateus on hirveätä.

Mä koetan nyt vaan keskityyä muihin asioihin kuten treenaamiseen, uusiin opintoihin (työn ohella) ja suuni kinni pitämiseen vauvojen osalta (mies ahdistuu)...Toivo ja rukoilen, että miehen mieli muuttu nopeammin kun vauvoja/raskauksia on ympärillä. En halua kuitenkaan erota eikä sekään halua...tuntuu vaan, että en pysty elämään normaalia elämää kun päässä on vain yksi ajatus.Sitäpaitsi olen lasten kanssa töissä päivät pitkät...great. Aion kyllä katella muita hommia...

Eli siis mun vauvahaaveista tietävät varmaan kaikki tuttavat, mutta oikeista tämän hetken tunteista vain muutama. Ja jos yritys alkaisi varmaan vain nämä kaksi kaveria saisivat tietää...
 
Myötätuntoa Wilmalle! Ymmärrän hyvin ajatuksesi, minustakin tuntuu, ettei pysty elämään normaalisti ja nauttimaan elämästä kun kaikki on niin epävarmaa. Ja onhan se selvä juttu, että eron riskikin on olemassa, jos ei ratkaisua löydy. Voi ajautua erilleen...

Mua ei ole onneksi ahdistaneet toisten raskausuutiset. Näitä palstoja lukiessa kyllä toisinaan iskee kateus, kun ei ole itse vielä päässyt edes sinne yritysvaiheeseen. Mutta sillai positiivisessa hengessä kuitenkin, toivoisin vain että itsekin olisin jo siellä.
 
Voi Wilma, onpa kurja tilanne :/ Meillä kyllä ainakin mies pikkuhiljaa kypsytteli ajatusta, ja luulen että se vaikutti asiaan paljon kun lähipiirissä tuli vauvauutisia joka puolelta.

Mulla tuli niin nopeesti koko tää vauvakuume, että sen jälkeen en oo vielä kuullut vauvauutisia keneltäkään. Vielä kesällä meillä pohdittiin että halutaanko me oikeesti lapsia, kun ollaan tälläsia aktiivisia harrastajia ja reissaajia. Todettiin sit kuitenkin että halutaan, ja suunniteltiin että ens huhtikuussa kevätreissun jälkeen sitten jätetään pillerit pois. Silloin ei ollu vielä mitään vauvakuumetta, vaan sitä ajateltiin ihan järjellä, että kun oon jo silloin 35 niin on vaan pakko toimia asiassa. Muuten oltais varmasti vielä pari vuotta pitkitetty.

Mutta sitten tossa elokuussa se vauvakuume iski meikäläiseen täydeltä laidalta, ja kun samalla tuli kauhee ahdistus siitä että oon jo niiiiin vanha (mä en oo muuten ikinä tuntenu itteeni vanhaks...!) niin ehdotin miehelle että jätetään pillerit pois heti, kun eihän sitä edes tiedä kauanko joutuu yrittämään. Se oli onneks ihan suostuvainen asiaan, kun vielä lupasin että kyllä se saa lähteä keväällä reissuun vaikka mä en pystyiskään lähtemään.

Mutta tosiaan toimintalinjalle pääseminen oli tässä tapauksessa niin nopeaa, että en ehtiny paljo haikailemaan siinä välissä. Nyt luulen että kun tulee vauvauutisia, niin oon varmasti tosi iloinen ja vähän kateellinen. Ja vaan toivon että seurataan pian perässä...

 
Puhuttiin (ja huudettiin) tosiaan miehen kanssa ma ja ti kaikki asiat halki ja jopa erosta puhuttiin.Suutuspäissään kummatkin sitä mietimme, mutta tulimme siihen lopputulokseen ettemme halua erota ja se olisi tyhmää vaan sen vuoksi, että toinen haluaa lasta nyt ja toinen ei ihan vielä. Mieheni kuitenkin lapsia haluaa, mutta ei vaan juuri nyt. Toivon vaan suunnattomasti, että hänen mielensä muuttuisi ja koetankin nyt antaa hänelle tilaa miettiä. Sitähän itsekin sanoi, että hän ei edes uskalla sanoa jos vaikka olisi ottanut yhden askeleen eteenpäin kun pelkää miten hulluksi se minut tekee. Eli siis nyt pitäisi OSATA antaa miehella aikaa ja tilaa...Parasta siis friikkailla täällä vain...Haha...

Tää tuntuu nyt vaan erityisen pahalta kun miehen sisko on niin lähellä meitä. Asuvat tässä lähellä, käydään samalla salilla, ollaan niiden maalla paljon jne. Mua kauhistuttaa jo valmiiksi miehen valmistujaiset 3vkon päästä, jos niistä tuleekin vauva-uutisjuhlat.Mitäs mä sitten teen? Muikeilen siinä vieressä ja vedän skumppaa kaksin käsinkö?? En haluaisi seurata näin läheltä tätä raskautta (l.a. on maaliskuussa) vaikka toisaalta tuntuu kauhealta "vältellä". Miehen sisko kuitenkin olisi minun tukenani jos tilanne olisi toisinpäin.

Hmmmmm.....Tuntuu et olen ihan seonnut ja epänormaali. Ihan kuin kaikki muut olisivat niin tasapainossa näiden vauvajuttujen kanssa. Jaksavat odottaa, eivät lannistu jne. Mun parhailla kavereilla ei kuitenkaan kenelläkään ole vielä lapsia (eikä ihan heti tule), joten siinä mielessä ok, että niitä vauvoja ei ole paljon meidän kaveripiirissä. Toisaalta ehkä huono juttu...miehen kannalta. Pitänee vierailla niillä vauvakavereilla tiuhaan tahtiin...

Nyt s-lomalla tuntuu että aikaa on vaikka mihin turhaan surffailuun (vauva-aiheisilla sivuilla)...Nyt siivoamaan ja kuntoilemaan! Miten voisinkaan paremmin käyttää "burn-out" s-lomani...?
 
Opiskelujen keskeltä vastailen (kyllä, ihan kotona olen, mutta tässähän tää ilta menee...) ja yritän pysyä mukana keskustelussa :)

Wilma, tiedän tuon, kun mies haluaa lapsia, mutta ei jokseenkaan osaa ilmaista päivää X, jolloin yrityksen voisi aloittaa. Olen yrittänyt olla puhumatta ja varsinkin painostamatta, ja kai se auttaa, kun mies saa prosessoida ajatuksiaan itse, toivottavasti tapahtuu edistystä. Ollaan siis oltu yhdessä yli 5 vuotta, eikä tämä minulle ihan uutena ajatuksena tullut, ensimmäisen kerran puhuin asiasta "hieman enemmän vakavissaan" yli kolme vuotta sitten. Joskus turhauttaa, kun ei tiedä, kauan pitää vielä odottaa, että voisi jättää ehkäisyn, mutta nyt ollaan ehkäpä jo lähellä sitä päivää/ kuukautta (ohoh, miten optimistista, kun en kirjoittanut perään /vuotta!) En ole kertonut kenellekään (paitsi miehelle, tietenkin) näistä haaveista, enkä varmaan kerrokaan, ennen kuin joskus olen raskaana. Kuulostaapa aika sulkeutuneelta, mutta lapsettomat kaverit ovat sellaisia, jotka eivät ymmärtäisi, ja niille, joilla on lapsia, en halua kertoa. Kyllähän tämä välillä ärsyttää, mutta olen jo jonkin aikaa tuntenut oloni melko rauhalliseksi ja luottavaiseksi. Osaksi tietenkin johtuu opiskeluista, jotka vievät nyt paljon aikaa. Ei ehdi ajatella koko aikaa omia haaveita ;) (paitsi tylsillä luennoilla). Liikuntaharrastus vie myös ajatuksia pois.

Muiden raskausuutisiin yritän suhtautua rationaalisesti ("hyvähän se on, että lapsia tehdään") ja uskoisin olevani aidosti iloinen ja onnittelen. Mutta sitten se kääntöpuoli... eli se, että ei varsinaisesti ole kateellinen toisen elämästä tai muustakaan, mutta haluaisi vain itsekin olla jo siinä tilanteessa oman miehen kanssa. Mutta se taas on meidän juttu (ja se joskus itkettääkin) eikä liity muihin, eikä se toisten onni tosiaan ole meiltä pois. Minua siis auttaa realistiset ajatukset, ja tietoisesti yritän jättää tunnemyrskyn sivuun. Ja itsekin olen ollut"vauva-uutisjuhla"-tilaisuudessa, jolloin kaksin käsin join skumppaa ja ajattelin, että onpa hyvää, mukavaa, että tätä saa juoda ;) Toivottavasti Wilma olosi helpottaa ja pystyt suhtautumaan asiaan, no sillä tavoin kuin toivoisit sinuun suhtauduttavan, jos tilanne olisi toisinpäin. Uskoisin, että negatiiviset tunteet on ihan ok, mutta ne ei saisi tavallaan alkaa "hallita" elämää. Voisithan toki näin alkuun ottaa vähän etäisyyttä, mikä tietenkin voi olla vaikeaa, jos on niin paljon yhteisiä juttuja, ja sitten kun omat ristiriidat haaveita koskien tuntuu olevan hallinnassa, voisit lähestyä uudelleen.

Heh, mun mielestä lapsiperheissä vierailut on joskus ihan hyvää lääkettä mun vauvakuumeeseen, ja mies ei tosiaan toisten vauvoista ole mitenkään innoissaan, eikä mun mielestä tarvitsekaan. Musta tuntuu, että meillä ei auta, vaikka vauvauutisia tulisi joka puolelta, koska "ei meidän tarvitse olla samanlaisia kuin muut..." Jep, mutta tuleehan niitä uutisia. Jännityksellä odotan, keneltä seuraavaksi. Toivottavasti tähänkin ketjuun jännäilijät niitä tuovat :)

Ohoh, pitkä sepustus, koettakaa kestää :)
 
Te ootte ihania Lumikukka, Helmi ja Villa...Tuntuu jo heti paremmalta, ainakin juuri tällä hetkellä. Tää olotilahan saattaa tästä muuttua itkun puolelle milloin vain...Koetan tosiaan nyt pitää itseni lungina ja pitää ne mölyt mahassa. Ettei jokaikinen päivä/viikko tarvisi jankuttaa samasta asiasta....lapsien teosta.

Nyt on sit semmoinenkin tilanne, että mä oon ollut ilman ehkäisyä jo 1,5v, mutta käytin vanhat ehkäisyriunkulani kuiteskin kesällä. Nyt en kuitenkaan aio hankkia uusia kun ajattelen, etten ehkä halua enää mitään hormoneja itseeni kun oon niin herkkänä jo muutenkin. Eli sanoin miehelle kyllä jo, että ollaan ilman ehkäisyä tai keskeytetysti, mutta ei miel. kortsua. Uskon tietäväni milloin ovuloin ja muahan tosiaan EI haittaa vaikka vahinko kävisi...Ei kuiteskaan ehditty tässä nyt puhumaan asiasta sen enempää kun tuli nää uutiset jne. Nyt on siis kp8 ja en tiiä ollenkaan milloin ovis tulee kun en tiiä millainen tää kierto on...Ajattelin etten sano mitään ja sitten kun ovis tulee voin vaik sanoo...vai sanoisko?Kyl se kuitenkin itekin kysyy et mitä käytetään?Hmmm....

Nyt meen treenaamaan ja selventämään päätäni taas...Siivottu on.

Ajattelin etten ns. soita miehen siskolle, mutta jos hän soittaa yms tietty vastaan. Ja ajattelin sanoa vielä, että oli aiak yllätys jos ihmettelee mun reaktiotani (olin ihmeellinen).

Kiitti kun vastailette...ja toki mäkin toivon kaikille täällä lasta toivoville plussia!!!!!!Eihän se tosiaan ole meiltä keneltäkään pois....:)
 
Tervetuloa uudet!

Voisin lainata Villan sanoja: "Opiskelujen keskeltä vastailen (kyllä, ihan kotona olen, mutta tässähän tää ilta menee...) ja yritän pysyä mukana keskustelussa :)". Kauhea kiire nyt ollut, kun tää koulu alkoi niin ei edes kunnolle ole ehtinyt lukee palstaa. Pikaisesti kuitenkin lukasin.

).( Mullahan alkaa lähestyy jännäyspäivät. 10.9. pitäis menkat alkaa pillerikiertojen mukaan... Aiemminhan olin aika varma, että mitään ovista ei ole tapahtunut. Nyt olen kuitenkin ruvennut kuvittelemaan raskausoireita: tajutonta väsymystä (johtuu tod.näk. tästä tehtävien määrästä), jatkuvaa nälkää, puuro&jugurtti jotenkin yököttävät... No kohta pääsee testailee niin sithän se selviää kuvittelenko vain.

Mä en ole hirveästi saanut lähipiiristä vauva-uutisia, mutta nyt jos kaverini, joka on myös tässä syksyllä jättämässä pillerit pois, ilmottaisi raskaudesta ja itse en olis vielä raskautunut, saattaisin aluksi olla vähän kade. Tietenkin olisin onnellinen heidän puolesta, mutta ymmärrätte tunteen... Yritän kuitenkin aina ajatella, että kyllähän meillä tässä vielä on aikaa.

Itse asiassa olen lähipiiristä kuullut enemmänkin vauva-uutisten sijaan lapsettomuudesta. Todella surullisia juttuja ne... Näillä pareilla lapsettomuutta on kuitenkin kestänyt jo useita vuosia, vaikka nuoria ovatkin. Hoidoista huolimatta vielä tärppiä odottelevat. Että mieluummin kuitenkin kuulisin niitä vauva-uutisia kuin näitä surullisia juttuja.

Jep, mutta pakko jatkaa koulutehtävien tekoa... Kamala stressi!Jatkakaa te keskustelua niin yritän aina välillä ehtiä mukaan :). Älkää unohtako minua ;)!
 
Tervetuloa vaan uusille. Mähän olen oikein malliesimerkki siitä kun itse alkais jo pikkuhiljaa haluamaan vauvaa tosissaan ja mies vielä jarruttelee.Jotenkin sitä tulee skeptiseksi jo sen puolen vuoden päästä tapahtuvan "ehkä aloitetaan- tilanteen" vuoksi....aika näyttää =)
Minähän olen nuhanenäisenä painanut töissä pitkää päivää ja homma vaan jatkuu joten älkää unohtako muakaan (tosin näköjään joka ilta täällä palstalla on käytävä).
 
Jasså töissä taas. Tänään onkin ulkoilupäivä, jee! Mukavaa vaihtelua. Tykyjuttuja...

Ehkäisystä vielä Wilma... Olen syönyt pillereitä kymmenen vuotta ja nyt keväällä naksahti: miksi näitä oikein syön. Ajattelin ihan samalla tavalla: olen kerran valmis, niin mies saapi huolehtia tästä eteenpäin jos haluaa :)
 
Villa, en uskokaan että se olisi kiinni siitä, että jos muilla on lapsia niin meidänkin pitää tehdä. Luulen, että kun mies näkee että kaveritkin perustaa perhettä ja ostaa asuntoja ja kesämökkejä, se pikkuhiljaa tajuaa että ei se elämä lopu siihen että saa lapsen. Ja että kavereille se baarissa juokseminen ei oo enää itseisarvo niinku joskus oli. Ja että ne on silti samoja hyviä tyyppejä ku ne on aina ollu, ja niiden kanssa on kiva viettää aikaa vaikka niillä olisikin nyytti mukana. 'Mitä, lapsen saaminen ei olekaan maailmanloppu?'

Oon kyllä samaa mieltä siitä ettei miehen tarvi toisten vauvoista niin innoissaan olla, en mä oo itekään mitenkään älyttömän innoissani. Niinku kaverin äiti joskus sano, että hän ei edes tykkää lapsista, muuta ku omistaan.

Mä oon vähän yllättynytkin siitä miten helposti mun mies lähti mukaan tähän vauvajuttuun, kun muistelen mikä väsytystaistelu oli että sain sen mukaan koiran hankintaan... Ja nyt se on sitä mieltä että ilman sitä pientä ruttiaista ei vois elää =)
 
Kirjotin että mies huomaa että kavereille baarissa juokseminen ei enää oo itseisarvo... Pitää vielä lisätä että onneks ei oo enää sille itelleenkään, ollu enää pariin vuoteen.

Kai se on lähinnä ollu se pelottava ajatus, että jos on lapsia niin ei vaan voi mennä ihan niinku sattuu huvittamaan...

Onneks sitä on jo koiran kanssa oppinu ennakoimaan ja sumplimaan, ja aina ollaan päästy menemään kun on tarvinnu päästä... Vaikka onkin vähän eri asia, mutta kuitenkin oppinu ajattelemaan muutakin ku omaa napaa ;)
 
Ihana ilma ulkona, Lumikukalla hieno ulkoilusää =)

Minäkin singahdan tästä messuille loppupäiväks, ihanaa kun pääsee duunista pois!

En tiedä miten ehdin koneelle ennen maanantaita, joten toivottelen kaikille aurinkoista viikonloppua ja tietty niitä plussatuulia =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lumikukka'':
Ehkäisystä vielä Wilma... Olen syönyt pillereitä kymmenen vuotta ja nyt keväällä naksahti: miksi näitä oikein syön. Ajattelin ihan samalla tavalla: olen kerran valmis, niin mies saapi huolehtia tästä eteenpäin jos haluaa :)
Click to expand...

EXACTLY MY THOUGHTS!!Ei miehet taida tajua miten hankalaa on meillä naisilla. Mun mies oli kyllä samaa mieltä lopettamisen jälk. kun tajusi, että ne hormoonit ei ehkä tee mulle hyvää...En tosin tiedä tuleeko musta yhtään sen normaalimpi nyt...heheh...Oikein sille.

Ja Helmi: Mekin ollaan puhuttu koiran hankkimisesta, mies rakastaa koiria ja haluaa ehdottomasti sellaisen nyt (muttei vauvaa), mietityttää vaan kun mun vanhemmat on molemmat tosi allergisia että puhkeekohan se sitten mullekin. Ei kyllä mitään oireita ole ollut vaikka maalla paljon hauvoja juoksenteleekin. Pitänee ottaa joku koira hoitoon vaikka viikonlopuksi ja katsoa...Ja sitten se, että meillä ei ole mahista ottaa duunista vapaata kun pitäisi sitä pentua ne ekat viikot hoitaa...Pahus.Ei kai tollaista pientä voi yksinkään jättää????Mite te teitte??

Mäkin toivotan kaikille ihanaa viikonloppua ja plussaonnea Helmi sulle!!Mä aloitan mun innostavat opinnot avoimessa yo:ssa tänään illalla (ja huomenna) ja uskon, että ne saattaisivat tuoda sitä uutta puhtia ja piristystä mun elämään. Aihe kun on sellaista luovaa ja dramaattista...:)Olo on paljon parempi kuin alkuviikosta, jolloin olin ihmisraunio...Kiitos teille kun tuitte ja kiva kun uskalsin tänne vihdoin kirjoittaa!!

Puss&kram!

 
Helmi, niin, siis tarkoitin sitä, että kun vierailee vauva- ja lapsiperheissä ja niitä uutisia tulee lähipiirissä, niin mies ei tunnu ajattelevan, että "miksipäs ei, kun noillakin näyttää menevän hyvin eikä elämä loppunu, vaikka olisikin lapsi", vaan pikemminkin huomaan ajatuksen, että meidän elämä on hyvää näin, tässä ja nyt, eikä tähän juuri nyt muuta tarvitse. Eli lähipiirin vauvakuume-epidemia ei ole kai levinnyt tänne asti ;)

Kivaa kuulla, ettei kaikilla mies etene lässytys-asteelle, vaikka yritys alkaisikin :) Olen tosiaan täällä jo kirjoittanut, että kaikki lapset eivät munkaan melestä ole ihania...kunhan omista pitää, sitten kun sellaisia joskus on :)

Wilma, hyvä, että olo on parempi :) Uuden opiskelu tosiaan piristää kummasti, siis jos ei liikaa stressaa yms.

Mukavan syksyistä viikonloppua!
 

Similar threads

L
Haaveissa vauva 6
Viestiä
100
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Tähti**
T
T
Haaveissa vauva 7
Viestiä
123
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Grapen
G
U
Haaveissa vauva 4
Viestiä
101
Luettu
2K
Lapsen saaminen
tähti*
T
G
Haaveissa vauva 8
Viestiä
101
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Utelias pahalainen
U
U
Haaveissa vauva 9
Viestiä
109
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Utelias pahalainen
U

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa