M
"mä tahon vauvan"
Vieras
Mä täällä vaan haaveilen vauvasta. Jostain kumman syystä viime aikoina se, ettei ole ihan odotettavissa haikaran visiittiä on laittanut mieltä matalaksi. Ei pysty käsittämään mistä se mieletön kaipuu tuleekaan, kuitenkin on aikaisempia lapsia jo. (ja aina ei arki niiden kaa oo ruusubalettia).
No, mutta, ehkä täällä on jokunen muukin, joka on kyllästynyt olemaan töissä ja tuntee olotilaa tyhjäksi, kun sitä vauvaa ei ole ja sen tulemiseen voi olla parhaillaa vuosikymmenkin. (tosin, jos 4 vuoden päästä ei ole tullut, voi olla ettei sitten enään tulekkaan, en ajatellut koko elämääni olla kiinni lapsissa ja en vaan taho mitään järkyttävän suuria ikäeroja, siis synnytysten väliin +10v)
voi elämä, kun vaan ois se päivä jolloin ei trvitse lähteä töihin. Sais pistää koululaiset kouluun kotonta käsin, eikä kännykällä. Sais vuoden vaan olla kotona, käydä vauvan kaa päivisin ulkona viettää aikaa muiden äitien ja vauvojen kanssa -mainitsinko että lähes kaikki ystäväni on raskaana tai on vauva syntynyt vuoden sisällä?
Mun koko kroppa huutaa, et se tahtoo vauvan.
Joudun tyytymään ajatusshoppailuun. Ostaisin stokke sleepin sängyn, tummanruskeana, metsästäisin ne emmaljungan vaunut joita en koskaan aiemmin voinut saada. Ostaisin viisi uutta kantoliinaa, huomasin viimeeksi että ripuli ja kantoliina on oikeen mahtava yhdistelmä.... ja sitä kestojen shoppailua, sitä shoppailua sitä kaipaa eniten. Ja imetystuoliksi haluaisin sellaisen pyöreän korituolin jota voi säätää mieleiseksi, vaikka "kupiksi". Ja miehen tunkisin komeroon, se sais jo noiden "tahdon saada" tavaroiden hinnoista jo käytettynäkin shokin.
Tyhmä mies. Pitää muka keretä tehdä sitä tätä ja tota. Raskaus ja vauva rajottaa. Joo, me käydään työajan ulkopuolella salilla, ehkä kerran 3kk ulkona ja matkustetaan ulkomaille kerran vuodessa. Musta tuntuu, ettei se rajoittais vaan tekis meistä aktiivisempia. Vai pelkääkö se vanhempien lasten asetelmaa, kun eivät omia ole. Huokaus. Ja epäselkeää tekstiä kun ajatus vain pomppii.
Vaan mitä tapahtuisikaan, jos jonain päivänä se erehtyisi kysymään, miks oot nykyään tollanen, innoton, hiljanen, surullinen tai äärimmäisen vihainen ja saisi siihen vastauksen; "mä tahon vauvan".
No, mutta, ehkä täällä on jokunen muukin, joka on kyllästynyt olemaan töissä ja tuntee olotilaa tyhjäksi, kun sitä vauvaa ei ole ja sen tulemiseen voi olla parhaillaa vuosikymmenkin. (tosin, jos 4 vuoden päästä ei ole tullut, voi olla ettei sitten enään tulekkaan, en ajatellut koko elämääni olla kiinni lapsissa ja en vaan taho mitään järkyttävän suuria ikäeroja, siis synnytysten väliin +10v)
voi elämä, kun vaan ois se päivä jolloin ei trvitse lähteä töihin. Sais pistää koululaiset kouluun kotonta käsin, eikä kännykällä. Sais vuoden vaan olla kotona, käydä vauvan kaa päivisin ulkona viettää aikaa muiden äitien ja vauvojen kanssa -mainitsinko että lähes kaikki ystäväni on raskaana tai on vauva syntynyt vuoden sisällä?
Mun koko kroppa huutaa, et se tahtoo vauvan.
Joudun tyytymään ajatusshoppailuun. Ostaisin stokke sleepin sängyn, tummanruskeana, metsästäisin ne emmaljungan vaunut joita en koskaan aiemmin voinut saada. Ostaisin viisi uutta kantoliinaa, huomasin viimeeksi että ripuli ja kantoliina on oikeen mahtava yhdistelmä.... ja sitä kestojen shoppailua, sitä shoppailua sitä kaipaa eniten. Ja imetystuoliksi haluaisin sellaisen pyöreän korituolin jota voi säätää mieleiseksi, vaikka "kupiksi". Ja miehen tunkisin komeroon, se sais jo noiden "tahdon saada" tavaroiden hinnoista jo käytettynäkin shokin.
Tyhmä mies. Pitää muka keretä tehdä sitä tätä ja tota. Raskaus ja vauva rajottaa. Joo, me käydään työajan ulkopuolella salilla, ehkä kerran 3kk ulkona ja matkustetaan ulkomaille kerran vuodessa. Musta tuntuu, ettei se rajoittais vaan tekis meistä aktiivisempia. Vai pelkääkö se vanhempien lasten asetelmaa, kun eivät omia ole. Huokaus. Ja epäselkeää tekstiä kun ajatus vain pomppii.
Vaan mitä tapahtuisikaan, jos jonain päivänä se erehtyisi kysymään, miks oot nykyään tollanen, innoton, hiljanen, surullinen tai äärimmäisen vihainen ja saisi siihen vastauksen; "mä tahon vauvan".
