Haaveilua synnytyksen jälkeisestä ajasta

[LeeLoo]

\

Onpa teillä monilla negatiivinen kuva synnytyksen jälkeisestä elämästä. Minusta se on elämän parasta aikaa, kun siihen asennoituu oikealla tavalla

Näin minäkin yritän asennoitua joten jätin suurimman osan kärjistelyistä lukematta Viimeisiä viikkoja viedään ja vieläkin ketterässä ja energisessä kunnossa- Pystyy lakkaamaan varpaankynnet ja bikinirajatkin sheivailemaan. Vanhat housutkin menee lantiosta ihan hyvin, masu on ainoa joka on tiellä

 

[Sabira]

[/quote]

Todellakin sais ostaa uusia vaatteita kun ei vieläkään mahdu vanhat päälle :ashamed: Mut joo tiedän mitä ajat takaa :heart:
[/quote]


Tätä peesaan..!
Ja neljättäni tässä odottelen, raskausviikkoja 16+2. Hyvää tässä on se, että kun kolme lasta pyörii jaloissa, niin ihan kaikkeen raskaudessa ei ehdi edes kiinnittää huomiota...

 

[Siljuska harmailee]

minäkin pääsen hehkuttamaan synnytyksenjälkeistä aikaani, loppumetreillä olo oli hyvin tukala vaikka tyttö syntyikin hiukan etuajassa. joka ikinen päivä ja yö toivoin että jospa se nyt syntys ja ois ohi koko homma, raskausaikakin oli yhtä pelkäämistä, koska kärsin synnytyspelosta. nyt sitten olo on mitämainioin, synnytys meni uskomattoman hyvin verrattuna edelliseen kertaan, tikkejä tuli vain muutama, pystyn istumaan, jälkivuotoa ei parin ekan päivän jälkeen ole nimeksikään, pysyn imettämään, maitoa tulee ihan kivasti. kaikki on ihanaa. vauva voi hyvin, on oikea päivänsäde.

todellakin pystyn ajelemaan itse omat jalkakarvani, laittamaan kengät jalkaan yms..entisiä farkkuja en oo vielä uskaltanu koettaa päälle, mut eiköhän sekin siitä.

nyt täytyy tietenki koputtaa puuta kun näin ylistin. mut kuitenkin, mut melkeinpämeinaa hiipiä ajatus ihanasta odotusajasatkin, vaikka neiti ei ole vielä viikkoakaan vanha niin aika alkaa kultaamaan muistot ja oispa taas kiva olla raskaana.

noh, nyt pää kylmänä. eikai sentään.

 

[mä myös]

..odottelen noita täsmälleen samoja asioita. On jo pari kersaa niin tiedän kyllä kaiken noista lähitulevaisuuden riesoista ja kivuista. MUTTA olen aina ensimmäisenä sairaalan sänkyyn päästyäni käynyt vatsalleni nukkumaan. IHANAA. Kaipaan sitä ja montaa muuta asiaa elämästäni ilman masua. Kotona odottaa sitten graavikala ja pullo kuohuvaa. Ne on ukko ennenkin järjestänyt sairaalasta paluun kunniaksi. Ja tää raskas olo, hengästyttää, väsyttää,kiukuttaa. Jalat on turvoksissa, kenkäkaupoista on turha haaveillakaan.

 

[Ennanniina]

\

Nyt kun mä olen synnyttänyt juuri, mä nostan tän. Meinasin aloittaa uuden ketjun, mutta pääsee sitä kehumisen makuun näinkin...
Tää synnytyksen jälkeinen aika on mahtavaa, kertakaikkisen ihanaa. Mä en ole sitten elokuun voinut näin mainion hyvin: vähän jälkivuotoja tietysti, ja virtsatietulehdus (niin tyypillistä) mutta olo on loistava. Maidonnousu oli ja meni ja nyt tulee vauvan tarpeisiin mutta ei kiristä, eikä purista, mä yletän itse hoitamaan jalkani (sheivaamaan, lakkaamaan kynnet, rasvaamaan), saan hengästymättä kengät jalkaa, voin nukkua mahallaan ja selällään, ja olo on kertakaikkiaan hyvä. Vieläkös ap vain haaveilee, vai joko on tapahtunut? Toisaalta, tätä kannattaa vähän odottakin..

Täällähän mä edelleen haaveilen...tai siis luovuin jo toivosta, että tässä synnyttämään pääsis... Taian ottaa kissanpennun ku kerta vauva nyt jäi sitte mahaan! Ennen oli ees harj.supisteluja, nyt neki on loppunu! Ja rv 41+3 tai jotai sinnepäin...

 

[Ennanniina]

...jatkanpa tätä samaa ketjua vielä vähän! 3.5 syntyi LOPULTA pitkän ja raskaan päivän päätteeksi (synnytys kesti noin 21h) meiän pieni, ihana, suloinen typykkä!

Nyt kun synnytyksestä jo reilu viikko aikaa on tuo kamala raskausaika ja iiiison mahan raahaaminen unohtunut aika hyvin.

Ja vauvan kanssahan on ihanaa olla. Turhaa pelottelitte, että ei se olo muka siitä parane synnytyksen jälkeenkään